perjantai 23. syyskuuta 2011

Syyskampa, seurannan osa 3

Viime tippaan meni tämä seurantaviikko.;) Tällainen pihlaja nyt on. Pihan eräässä toisessa yksilössä, joka näkyy keittiömme ikkunasta, on jo ruska pidemmällä. Siinä ei ollut yhtä paljon kukkia eikä siten marjojakaan - mahtaako jotenkin liittyä aikaisempaan kellastumiseen?

torstai 22. syyskuuta 2011

Sinä ja minä


Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Sain tällaisen inspiraation Get Inspired! -skräppäyshaasteesta nimeltään Sinä ja minä. Olimme Jussin kanssa alkukeväästä 2008 viikon verran kokeilemassa, miltä tuntuu olla täysin hiljaisessa paikassa ilman mitään erityistä tekemistä. Siinä sitten pihalle syntyi tällainen lumimaahinen tai mikä lie olento, jonka kanssa oli hyvä poseerata.;)

Skräppimateriaaleista kiitokset: Le Journal du Scrap, HG Designs, Deviant Scrap, NBK.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Joulukortti

Tein tämän joulukortin Koukussa Kortteihin -sivuston ilmatteeks -haasteeseen, jossa vaadittiin mukaan kirjansivua ja omatekoisia kukkia. Nämä kukat ompelin vanhoista paidannapeista ja kirjansivusta sydänleikkurilla leikatuista kappaleista. Lupasin äidilleni viime jouluna lahjaksi setin kortteja, mutta sairasteluiden vuoksi ne jäivät silloin tekemättä. Niinpä olen vuoden mittaan tekaissut jo muutaman. Tämä menee samaan sarjaan ja vielä olisi työsarkaa jäljellä. Omat joulukortit ajattelin myös tehdä itse, mutta niiden aika koittaa vasta lähempänä H-hetkeä.

ATC Nautiskelija

Tämä ATC valmistui jokin aika sitten Koukussa Kortteihin -sivuston K-18 -haasteeseen aiheesta nautintoja. Mitään muuta erityistä taustaa korttiin ei liity, mutta neljännen luvun alkuun ehtineessä romaanissani on päähenkilönä eräänlainen nautiskelija, joka tosin on vasta opetteluvaiheessa. Ei lainkaan yhtä hyvin aiheeseen perehtynyt kuin tämän kortin aistillinen hedonisti. Toki teksti pätee myös meidän arkisempien eläjien suhteen.

perjantai 16. syyskuuta 2011

ATC Lopullisuus

Lopullisuus. Synkkänä myttynä sydämessä, kuihtuneet lehdet, kursittu kasaan tuskasta.

Tämä ATC valmistui Koukussa Kortteihin -sivuston vintage-haasteeseen jokunen viikko sitten. Tehtävänannon mukaan kortissa piti olla jotain ommeltua, ja sattui iskemään tällainen inspiraatio, vaihteeksi synkemmissä sävyissä. Mitä lopullisuus itse kullekin tarkoittaa? Elämään mahtuu monenlaista ja mitä pidempään elää, sitä enemmän sattuu. Joskus olen määritellyt aikuisuuden luopumisen kautta. Aikuistuminen on sopeutumista luopumiseen. Mitä mieltä sinä olet?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

ATC Les Feuilles Mortes

Keräsin koivunlehtiä ja prässäsin ne kirjapinon alla. Liimasin lehdet taustapahviin ja kirjoitin tämän viime aikoina pohdiskelemani ajatuksen musteella vanhan hyllypaperin palalle.

"Elämä on liian lyhyt, että sitä kannattaisi tuhlata tuntemalla syyllisyyttä joka asiasta." Tämän tajuaminen on auttanut minua tekemään paljon sellaista, jonka tekemättä jättämistä katuisin sitten kun on liian myöhäistä.

Tunnolliselle perfektionistille tuntuu tärkeimmältä lakata potemasta syyllisyyttä ja vapauttaa luovuutensa. Kaikkea ei millään pysty tekemään, koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Eikä kukaan voi tehdä määräänsä enempää, sanoi minulle viisaampi henkilö.

Toisaalta en suostu kahlitsemaan itseäni hitaan elämän toteuttamiseen silloin, kun tuntuu hyvältä tehdä paljon. Tärkeintä taitaakin olla oppia kuuntelemaan itseään monessa suhteessa. Yhtä lailla syömisessä kuin tekemisessä. Hyväksyä rajoituksensa, lakata syyllistämästä itseään, ajatella asioista positiivisesti, löytää kaikesta hyvätkin puolet ja uudet mahdollisuudet.

Mikäli tänne syntyy tulevina viikkoina postauksia harvakseltaan, se johtuu erään unelman toteuttamisesta.:) Ensimmäinen luku tarinaa on valmis ja toisesta luvustakin jo hyvä osa. Kolmannen ja ehkä vielä neljännenkin luvun osalta suunnitelmat ovat hyvällä mallilla. Loppuja täytyy vielä kehitellä, mutta pääpiirteissään koko tarinan runko on jo tiedossa. Tämän kortin esillä pitäminen työpöydällä on osaltaan auttanut muistamaan, mistä kaikessa on kyse: oman luovuuden toteuttamisesta ja rakkaudesta tekstiin. Ei mistään sen suuremmasta tai ihmeellisemmästä.

PS. NaNoWriMo jää minulta tänä vuonna väliin, koska en malttanut odottaa kirjoittamisen aloittamista marraskuuhun.;) Ja hyvä niin, olen nyt omillani tekstin kanssa ja se sopii paremmin kuin sitoutuminen tiettyyn aikatauluun ja päivittäiseen sanamäärään. Ehtii elää muutakin elämää.

torstai 8. syyskuuta 2011

ATC 17th Century Love Story

Vietin muutaman päivää särkylääketokkurassa, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Istuin tietokoneella ja hain musiikkia Youtubesta. Katselin haasteita ja muita aktiviteetteja jaksamatta lähteä mihinkään mukaan. Paitsi Pakinaperjantaihin, jonka osallistumisen postasin aiemmin tänne. Kun olin saanut viritettyä aivoni tarinavaihteelle, tapahtui jotain mitä en ole pitkään aikaan kokenut. Sain hillittömän ideatulvan liittyen kertomukseen, jota työstin jo vuosi sitten marraskuiseen romaanihaasteeseen. Tietokoneelta löytyy jo kuudetta sivua luonnostelua, yksi reippaan sivun mittainen henkilötutkielma, ja sängyn vieressä olevaan vihkoon on tullut kirjoitettua käsin monta sivua luonnosta. En voi varsinaista tekstiä kirjoittaa vielä pätkääkään, jos aion osallistua haasteeseen.

Katsotaan mitä tapahtuman pitää. Olen antautunut kirjoittamisen riemulle ainakin toistaiseksi. Kuinka kauan flow voi kestää, kun sitä lietsoo päivittäin sopivalla musiikilla?;) Olen onnellinen myös siksi, että juuri tähän olen tähdännyt mm. ATC:tä tekemällä - luovuustukkeumien poistamiseen (toki teen ATC:tä ihan vain niiden itsensä vuoksi, mutta niiden kanssa on helpompaa ottaa rennosti ja vain pitää hauskaa). Kirjoittaminen kun on aina ollut perfektionismini pahin uhri ja juuri se luovuuden laji, jonka olen kokenut omimmakseni, vaikka minun onkin vaikea sietää omaa vajavaisuuttani siinä ja siten harjoitus on jäänyt vähiin. Kiitos yliopistolle, edesmenneille tilitysblogeilleni ja eläinharrastukselle (yhdistyslehdet) siitä, ettei kirjoittaminen ole kuitenkaan ollut aivan olematonta.

Kaikesta tästä syntyi uusi ATC, joka on inspiroitunut työstämästäni tarinasta. Jos onnistun saamaan sen valmiiksi, postaan linkin tänne sitten aikanaan. Jostain syystä yksityiskohdista on vaikea puhua, kun työ on vielä aivan kesken. Historiallisesta romantiikasta kuitenkin on kyse ja sitä on erinomaisen hauskaa työstää.=) Tarinan alkuperä on jossain n. 20 vuoden takana teini-iän romanttisissa päiväunissa (ks. postaukseni sielukirjasta) ja siitä tulee nyt aivan totaalisen uudistettu versio, vaikka päänsisäisen maailmani arkkityypit lienevätkin hyvin tunnistettavissa.;)

Papereista jälleen kiitokset muikulle, laulun teksti (kirjoitettu aidolla musteella) puolestaan on kahvilla tuhritulla kirjansivulla. Kortissa on Johan Granqvistin nimiin merkitty laulu En voi sua unhoittaa:
En voi sua unhoittaa poies,
vaikken ikänään sua saa!
Sä sydämessäni olet
ikuisessa muistossa.
Jos arvossa mä oisin
rikkahien rinnalla,
niin totta varmaan voisi
viel' onnenikin kukoistaa.

PS. Heitän loppuun kirjoitushaasteen:
Kirjoita omasta päänsisäisestä arkkityypistäsi kuvaus, runo tai tarina. Tekstin pituudella ei ole väliä eikä haasteella ole määräaikaa. Arkkityyppi on jonkinlainen henkilötyyppi, joka aina tuppaa toistumaan. Sillä on sinulle merkitystä syvemminkin kuin yhteen tarinaan tai vaikka roolipeliin kehitettynä sankarina. Toki arkkityyppisi voi toistua roolipelihahmoissa yhtä lailla kuin tarinoissa tai runoissa. Se voi ottaa monia muotoja, mutta oleelliset elementit ovat aina tunnistettavissa. Aivan kuten Holdstockin romaanien mytagot, jotka toistavat eri aikaisia kerrostumia myyttihenkilöistä/olennoista.

Jos joku tarttuu tähän haasteeseen ja jättää kommenttiin linkin postaukseensa tai vaikkapa kirjoittaa arkkityypistään kommenttiin, lupaan kertoa lisää omista arkkityypeistäni vastineeksi.

Syyskampa, vakiokohteen seuranta jatkuu

Eilen kuvattu pihapihlaja oli jonkin aikaa räkättirastasparven buffet-pöytä. Siipien suhina yhdistettynä räkättien muihin ääniin oli huumaava kokemus parvekkeella. Kuin olisi keskellä lintutarhaa. Vaikka eläisi miten täyttä elämää, täytyy olla aikaa kokea lintuelämyksiä.:) Nyt pihlajassa on enää lehdet ja ehkä jokunen yksittäinen marja. Parkkipaikan viereinen puu ei rastaille kelvannut yhtä hyvin. Ehkä ne saivat tässä ruokailla rauhassa? Kiireetöntä elämää räkättien malliin.;)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Katkelma kuvitteellisesta romaanista

- En osannut ajatella sitä noin, sanoin hänelle.
- Kuitenkin sinun on oltava ystäväsi tukena. Mieti vähän miltä hänestä tuntuu.
-Tietysti, en vain tajunnut.

Lähdimme kumpikin jatkamaan matkaamme. Lyhyt kohtaamisemme oli täysi yllätys minulle. Potkaisin kiven tien sivusta ojaan ja kirosin ääneen vihlaisua varpaissani. Isoäitini olisi moittinut minun kiroilevan kuin merimies. Jostain syystä hän tuntui seuraavan minua kävellessäni. Astuin tarkoituksella muurahaisen päälle ja kaduin välittömästi. Mikä oikeus minulla oli tappaa muurahaisia, vaikka niin tapahtui aina muuten tahattomasti?

*****

Tämä on osallistumiseni Pakinaperjantain haasteeseen katkelma kuvitteellisesta romaanista. En tiedä lainkaan, millainen romaani on kyseessä.;) Tämä pätkä voisi sopia useampaankin tyylilajiin.

Mitä fiktiiviseen kirjoittamiseen tulee, olen jumissa parin-kolmen tarinan maailmoissa. Yksi novelli, jonka piti valmistua kirjoituskurssilla aikaa sitten, muttei valmistunut. Haluaisin silti joskus kirjoittaa sen loppuun, puutteista huolimatta ja vaikken niitä korjaisi. Yksi on ikuisuusprojekti nuorten eläinfantasiaa. En tiedä miten sen käy. Ja sitten on tämä viimevuotinen NaNoWriMo-yritelmäni. Koska en muutto- ja remonttipuuhien vuoksi saanut siitä sanaakaan kirjoitettua, aion nyt yrittää uudestaan. Olen parin päivän aikana kirjoittanut uusiksi luonnosta, joka sisältää hahmojen luonneprofiileja. Tänään sain idean uuteen loppuratkaisuun, joka tuntuu täydelliseltä - kolmas kerta toden sanoo.;)

Olen useamman vuoden ajan - tai oikeastaan jo teini-iästä asti - jollain tapaa hautonut kirjoitusharrastuksen aloittamista/ylläpitämistä. Vaikeuksia vain riittää, isoin niistä on musta mörkö nimeltä perfektionismi. Sitä olen ruvennut selättämään ATC-korttien kautta ja pyrkimällä aloittamaan ja tekemään loppuun projektit sen sijaan, että hautoisin niitä pitkään. Tärkeä este on tietysti myös se kuuluisa muu elämä. Yliopistolla keskityin pitkään opintoihin siinä määrin, että luin muita kuin tenttikirjojakin vain loma-aikoina. Pään sisäiset vaikeudet ovat olleet osa arkeani todella kauan, mutta yhtä lailla kauan on vienyt oppia olemaan syyllistämättä itseään jaksamattomuudesta. Olla armollisempi itselleen, kuten psykologi neuvoi.

Toisaalta olen miettinyt, mahdanko olla liian eläväinen ja sosiaalinen olento malttaakseni istua yksin kirjoitustyön äärellä päivästä toiseen? Enkä osaa keskittyä, jos ympärillä on liikaa häiritseviä tekijöitä. Kun saavutan flown, raivostun keskeytyksistä. Hartiat ovat jumissa pahemman kerran, muut kivut ja sairaudet vaivaavat. Samat esteet liittyvät projektiin nimeltä ISO G (= gradu), jonka keskeneräisyys on yhtä lailla henkisenä tukkona muun kirjoittamisen tiellä. Ja lopulta kun olen todella iloinen ja pirteä, teen mieluiten fyysisiä juttuja. Paras kirjoitusvire syntyy lievästä tyytymättömyydestä. Mutta pyrin hyvään oloon ja nukkumaan yöllä, vaikka juuri alkuyö on parasta kirjoitusaikaa.

NaNoWriMo näyttäköön, olenko 35v. rajapyykin saavutettuani rauhoittunut ja kypsynyt tarpeeksi.;) Lataan aivan liikaa yhden kuukauden varaan, mutten tiedä parempaakaan konstia. Haasteisiin ja kursseille osallistuminen kehittää etenkin kirjoittamiseen ryhtymistä. Mutta olen päättänyt osallistua seuraavalle kurssille vasta kun olen todella saanut aikaiseksi jotain. Aikomusten ja teorian valtakausi saa nyt luvan vaihtua tekemiseksi. Jos jälki ei miellytäkään, sitä voi myöhemmin kehittää - sen sijaan, että pitäisi saada kerralla valmiiksi jotain täydellistä.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Sielukirja


Skräppisivun näet oikeassa koossaan täältä! Minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun Leena Lumi kysyi kirja-arvonnassaan kunkin sielukirjoja. Luin Kolme muskettisoturia ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana. Sitten toista, kolmatta, neljättä, jne. kertaa. Olin aivan ekstaasissa kun löysin jatko-osat, nekin, jotka eivät ole Dumas'n kirjoittamia. Dumas'n nimissä ilmestynyt Viimeinen muskettisoturi ei ole hänen kirjoittamansa, vaan nimi on alkujaan väärennetty.

Näistä muistoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta riittänee todeta, että muskettisoturien ansiosta rupesin lukemaan ranskaa yläasteella ja espanjaa lukiossa. Opin paljon Ranskan historiasta ja vieläpä viinin kohtuukäyttäjäksikin (kauan ennen kuin oli lupa ostaa sitä, mutta se on toinen tarina).;) Koska en ikinä tiennyt haluaisinko olla enemmän muskettisoturi vai rakastajatar, harrastin miekkailua ja tein vanhojen tansseihin työväenopiston kurssilla 1600-luvun alun tyylisen puvun.

Miekkailuharrastus loppui jo lukiovuosien aikana muun elämän viedessä mukanaan. Internetin tulon myötä -90-luvun lopulla löysin silloisesta Yahoosta Club Dumas'n. Opin etten ole läheskään ainut fani maailmassa ja Japanissa oli jopa oma fanzine (fanilehti) muskettisotureista. Lienevätkö molemmat jo kuihtuneet? Pariisista ostin kesän 2007 matkallamme vanhojen aikojen muistoksi kirjan Sur les chemins de d'Artagnan et des Mousquetaires. Vaikka aktiiviset fanivuodet ovat kaukana menneisyydessä, olen osaltaan tänä päivänä se ihminen joka olen siitä 12-vuotiaan kirjaan rakastumisesta johtuen.

Kiitokset skräppisivun materiaaleista: Le Journal du Scrap, Junosplace, HG Designs ja Binty Designs.

torstai 1. syyskuuta 2011

Neulatyyny kahvikupissa


Kaikki meillä on myöhässä viime talven sairasteluiden takia. Mutta vähitellen uuden asunnon sisustus etenee ja siinä samalla harrastusvälineiden sijoittelu. Askartelutarpeeni ovat jo saaneet omat paikkansa työhuoneen kaapista. Mummoltani peritty ompelukone sen sijaan vielä odottaa vapaan pöytätilan raivausta. Projekteja olisi vaikka kuinka: tyynynpäällisiä, laukku, alushame, yöpaita. Ja mitähän vielä?;)

Nyt on kuitenkin jo hyvä uusi neulatyyny käytössä.:D Kaunis kuppi on Jussin vanhempien peruja. Huovutin äitini käytöstä poistetut polvenlämmittimet pesukoneessa ja leikkasin kupin korkeuden mukaan sopivaksi "nauhaksi". Rullasin villanauhan tiukalle kerälle ja tungin kuppiin.

Aiheen vierestä mainittakoon, että koulussa suoritin käsityön teknisen tunneilla, siihen aikaan kun vielä jaoteltiin lapsia jompaan kumpaan. Vuosien varrella on silti tullut treenattua koneompelua jonkin verran. Kaavoista en ymmärrä edelleenkään mitään saamastani opetuksesta huolimatta, joten kaikki on aina "jotenkin sinne päin". Toisaalta lähinnä väsäilen helppoja töitä suoralla ompeleella, kuten laukkuja, pussukoita, jonkun tyynyliinan ja yhdet verhotkin olen tehnyt.

maanantai 29. elokuuta 2011

ATC "Vähemmällä enemmän" ja onnittelukortti


Vähemmällä enemmän -kortin inspiraatio syntyi Hidasta Elämää -sivustolla julkaistusta tarinasta kalastajasta ja liikemiehestä. Tekstinä lukee: "Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?" "Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin."

Vähemmällä enemmän on tehty Pajan Artin lehtimainoshaasteen B-kohtaa varten. Käytin siinä parkettimainoksen (Kodin Kuvalehdessä) kuvaa, vesivärilaveerattua kirjansivua ja kulmatarroja.


Tämän onnittelukortin tein iäkkäälle naispuoliselle sukulaiselle. Samalla se on osallistumiseni Pajan Artin lehtimainoshaasteen A-kohtaan. Käytin kortissa vitamiinimainoksen (Kodin Kuvalehdessä) kuvaa, kirjansivuja, vanhoja nappeja, samaa muikulta saatua paperia kuin vintage-haasteen kortissani, ja Piikulta vaihdon yhteydessä saatua kakkupaperia (jota muuten käytin myös P*skarteluhaasteen kortissa, vaikka unohdin mainita).

perjantai 26. elokuuta 2011

ATC Yay, Happy Birthday, me 35 y/o


P*skarteluhaasteen korttini kertoo tällä kertaa ikäkriisistä. Täytin hiljattain 35, mutten ole saavuttanut elämässä sitä mitä olin ajatellut. Toisaalta minulla on paljon muuta hyvää. Pystyisikö sitä olemaan tyytyväinen tähän ja siihen mitä olen tällaisena? Täytyy toivoa, ettei tule mitään pahempia terveysongelmia.

Kortissa teen samalla pilaa omista syvistä mietteistäni.;) 42 viittaa paitsi ikään, myös ja etenkin Linnunradan käsikirjaan liftareille, jossa elämän tarkoitukseksi selvisi 42. Harva kuolee kammottavalla tavalla muuten kuin kauhuelokuvissa tai erikoisemmissa olosuhteissa. Miksi ylipäätään pitäisi kriisiytyä iästä? Ehkä tämä on jokin myöhäisen teiniangstin (toivottavasti) viimeinen puserrus.

ATC "Elettiin sitä ennenkin"


Kasvovoide pitää olla vitaminoitu ja ties mitä, apteekin perusvoide ei kelpaa puhumattakaan muista vaihtoehdoista. Vaikka Daily Mail suosittelee nuorekkaamman ulkonäön takaamiseksi terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa ihmerasvojen sijaan. Toisaalta kyllä sitä ennenkin osattiin kaupata ja ostaa ihmetuotteita, eipä ihminen ole sadassa vuodessa miksikään muuttunut. Kuluttajansuojalait tosin on keksitty suojelemaan kansalaisia pahimmilta vedätyksiltä, muttei niistä ole käärmeöljykauppiaiden kitkijäksi.

"Elettiin sitä ennenkin!" voi huudahtaa monessa yhteydessä. Miksi asioista pitää tehdä olevinaan vaikeampia ja monimutkaisempia, yleensä kalliimpia, tuotteistettuja, identiteetin rakennuspalikoita? Emmekö ole enää omia itsejämme ilman hifistelyä? Mutta kuten sanottua, ei mitään uutta auringon alla. Markkinavetoinen identiteetin rakennus on varmaankin se radikaalein mullistus, kun minuutemme perustuu tiettyjen tuotteiden ostamiseen ja/tai ostamatta jättämiseen. Ennen vanhaan sanottiin, että joku on mainosten orja. Ja lapsena leikittiin ivallisesti hienostelijoita. En ihannoi muistoa, totean vain millainen oli ajan henki.

Onpa toki niinkin, ettei sitä ennen aina eletty. Kuoltiin sairauksiin, ruokamyrkytyksiin, onnettomuuksiin, jne. useammin kuin nykyään. Muutoksia on helppo vastustaa sillä perusteella, että "kun minä olin nuori kouluun piti hiihtää 20km mennen tullen ilman kenkiä, sudet söivät menomatkalla ja karhut paluumatkalla". "Kaiken maailman kypärät ja turvavyötkin ovat niitä nykyajan hömpötyksiä, joita ilman minun nuoruudessani elettiin, ja ihan terveenä ja ehjänä pysyttiin." Eihän sitä ennen ollut masennustakaan, apteekista kun sai laillisesti myrkkyjä, joilla ottaa itseltään hengen. Jos vaikka köyhyys ahdisti, kun piti kerjätä ruokansa ja lapset kuolivat nälkään tai kylmään.

Tällaisia kahdensuuntaisia ajatuksia mielessäni sisältyy ensimmäistä It's all about the Vintage -haastetta varten tehtyyn korttiin. Valokuva on itse ottamani, Tukholman Skansenilta. Toisesta taustapaperista kiitos muikulle, jolta sen sain vaihdon mukana. Taustan ja "tägin" kirjansivua tein ruskeammaksi kahvilla, siitä kun aina jää pannunpohjat.;)

torstai 25. elokuuta 2011

Makroviikot - värikäs ulkokuva





Sieniretken satoa.:) En ymmärrä sienistä paljoakaan, enkä ole ikinä sienestänyt - paljasjalkainen kaupunkilainen kun olen taustaltani. Nämä komeat väriläiskät kirjavoittivat tien viertä ja havaitsin ne sattumalta ulkoiluttaessani koiraa sukulaisten luona.

Makroviikkojen haasteessa piti tällä kertaa ottaa värikäs ulkokuva. En tyytynyt valitsemaan vain yhtä esittelykappaletta, pitäähän sieniä olla korissa monta.;)

Ps. Valitettavasti vanhan PowerShotin käsivarainen tarkennus ei pysty tämän parempaan. Haaveissa on joskus päivittää pokkarista digijärkkäriin, mutta toistaiseksi siihen ei ole varaa.

Get Inspired! - Exit


Klikkaa kuvaa! Siten näet sen oikeassa koossaan. Bloggerilla ei tietyn levyisiä saa näkymään kokonaisina, mutten haluaisi pienentää tätä enempää.

Get Inspired! -haasteessa oli tällä kertaa aiheena valokuva ja uloskäynnit. En tiedä täyttääkö tämä kuva aivan tarkalleen tehtävänannon, mutta skräppäämiseen innostavia kuvia haettaessa tämä on minulle juuri sellainen. Kuvassa on 1950-luvulla rakennetun liiterin ja ulkohuussin ovet. Maalikin on alkuperäinen. Lapsena pihapiiri tuntui aina jotenkin mystiseltä, kiehtovalta. Kaivossa asui näkki ja saunassa saunatonttu. Nykyään kaivo on ummessa ja sauna purettu. Tämä on vain jäljellä - ensimmäinen ulkohuussikokemukseni ja edelleen käytössä oleva puuliiteri.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Mustaa ja valkoista - tunnetila


Levollisuus. Pinnan alla kasvaa jokin, suuri, levollisuus pysyy. Kauanko kestää? Jokin suuri kasvaa pinnan alla.

Mustaa ja valkoista -valokuvahaasteessa oli tällä viikolla aiheena tunteet. Käyttäen kameran mustavalkoefektiä kuvasin nousemassa olevan leipätaikinan keittiön tuolilla. Leivistä muuten tulee ihan sairaan terveellisiä.;) Sekaleipä (ruis, ohra, vehnä) tehtynä kukkakaalien keitinveteen, rasvana auringonkukkaöljyä.

Aamukampa - kohti syksyä, osa 1


Pihlaja, elämän puu, pyhä puu. Pihlajia kasvaa pihalla monta, mutta kyllä kerrostalossa tarvitaankin useampi kodin suojelija.;)

Kuva on otettu parvekkeelta. Aamukammassa on tarkoitus seurata syksyn etenemistä kuvaamalla samaa kohdetta. Halusin toisaalta sisällöltään inspiroivan kohteen (pihlajaan liittyvä kansanperinne + olen aina pitänyt niistä) ja toisaalta helposti kuvattavan. Jos vaikka saakin flunssan tms. pystyy silti osallistumaan syysseurantaan.

Kameran tyyppi on Canon PowerShot A520 ja sillä olen kuvannut vuodesta 2004 lähtien kaiken paitsi kännykameraotokset.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jakkaran istuinpäällinen


Ensimmäinen virkkaustyöni sitten lapsuusaikojen. Istuinpäällinen parvekejakkaralle, lanka kirjava Onlinen Linie 231 Filz-Wolle. Aikomuksena oli huovuttaa tämä mutta se näyttää kivalta näinkin. Aion tehdä näitä vielä jokusen lisääkin samasta langasta.

Neulottu kaulaliina ja vyö


Ensimmäinen postaukseni tänne. Olen innostunut neulomisesta ja tehnyt jokusen pienen työn. Tässä Elinalle tekemäni valkoinen kaulaliina sekä punainen vyö. Vyön lanka on sukulaisten varastoista löytynyttä villalankaa, merkki tuntematon. Kaulaliina on Novitan Seitsemää Veljestä, josta aion jossain vaiheessa tehdä myös siihen sopivan pipon. Kuvassa näkyvä neuletakki on ostotavaraa, ei minun tekemäni.

Uusi ovikoriste


Uusi ovikoristeemme, jonka tein viime talvena. Kävyt liimasin erikeepperillä, koska en vaikka ihan periaatteesta aio hankkia liimapistoolia (elettiin sitä ennenkin...).;p Oikeasti sille ei ole toistaiseksi ollut tarvetta. Rappukäytävä on kuiva tila, joten sinne voi laittaa aika vapaasti kaikenlaista roikkumaan oveen. Kranssipohja on Tiimarin alesta, nauha nettikaupan alesta ja kävyt metsästä.

Liimapistoolin sijaan haluan uuden kameran! Ei mitenkään kiireellinen projekti, joten yritän keksiä konsteja tienata rahaa. Vähän kuin lapsena, kun oli kaikenlaisia säästökohteita.;) Seuraava kamerapäivitys on sitten ehdottomasti digijärkkäri, joku minkä halvalla löytää ja on kohtuulliset ominaisuudet. Lueskelin MikroBittiä kirjastossa ja siitä sain vähän osviittaa. Jussikin selvästi kaipaisi omaa kameraa, koska niin harvoin saa sitä käsiinsä. Oikeasti tosin en raaski panostaa kameraan tämän enempää ellei sitä tule myös käytettyä enemmän. Katson varmaan ainakin syksyn ajan kehittyykö kuvausharrastus mihinkään suuntaan.

perjantai 12. elokuuta 2011

ATC Live-vaihto Vantaalla 1.10.2011

ATC Live-vaihto ja kortteiluharrastajien tapaaminen Vantaalla Myyrmannin kauppakeskuksen 3. kerroksen Cafe Bretagnessa 1.10.2011 klo 15 alkaen. Jussikin on neuleineen lupautunut mukaan.;) Ei askartelua, koska sille ei ole tilaa!

Vaihto on tunti Sinellin askartelukirppiksen jälkeen, joka puolestaan on klo 10-14 Variston Sinellissä. Sieltä on Myyrmanniin n. 4km matkaa, joka taittuu bussilla tai autolla - miksei kävellenkin, jos haluaa reippailla. Helsingistä Myyrmanniin pääsee myös M-junalla.

Cafe Bretagne on edullinen ruokapaikka yhtä lailla kuin kahvipaikka. Galetit ovat tattarijauhoon tehtyjä täytettyjä lettuja, luontaisesti gluteenittomia. Täytteenä erilaisia perusruoka-aineita, esim. katkarapu-aurajuusto.

torstai 11. elokuuta 2011

Kirjallisia kirjanmerkkejä


Skräppisivun näet oikeassa koossaan täältä. Hain kirjaston kierrätyspisteestä pari vanhaa ja huonokuntoisempaa kirjaa, koska en hyväkuntoisia raaskisi repiä.;) Sisällölläkin on väliä - hyvää kirjaa en halua tuhota, vaikkei kunnossa olisi kehumista. Sen sijaan nämä B-luokan jännärit ja romanssit kelpaavat askarteluun varsin hyvin. Keksin kokeilla taitella sivusta kirjanmerkkejä ja siten nämä neljä syntyivät. Linnunkuvalliset lahjoitin ystävälle, yhden Jussille ja yhden pidän itse.

Haastan blogin lukijat tekemään kirja-aiheisia kirjanmerkkejä! Laittakaa linkit kommentteina tähän alle, odotan kovasti näkeväni muiden tulkintoja aiheesta.=) Haasteella ei ole palkintoa eikä määräpäivää.

Kiitokset skräppimateriaaleista: Junosplace, Magickal Scraps (osoite vanhentunut?) ja Raspberry Road Designs

Ps. *Kaikki muu* kuvassa paitsi kirjanmerkit on peräisin edellä mainittujen saittien ilmaismateriaaleista. Kirjanmerkit kuvasin alkujaan puulaatikon päällä, mutta vaikka tausta oli nätti, se vaikutti olevan skräppisivussa liikaa.;)

perjantai 5. elokuuta 2011

Itävallan matkakuvia

Kesän askartelutauon aikana on tullut harrastettua valokuvausta. Sikäli kuin satunnaista digipokkarilla räpsimistä voi harrastuksena pitää.;)

Lomakuvia Itävallasta taiteellisin perustein valikoidussa setissä

Ensimmäisenä Seefelder Jochilta otetut kuvat. Riippuliitäjästä alkaen siirrytään Innsbruckin Seegrubelle. Järvikuva on Achenseeltä. Ruusu, suihkulähde ja pihavalo ovat Michael Ende Kurparkista Garmisch-Partenkirchenistä. Sen jälkeen muutama kuva Innsbruckin vanhasta kaupungista ja pari Inn-joelta. Lopuksi kaksi kuvaa Mittenwaldista.

Jussin blogissa matkakertomus ja lisää kuvia

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kollaasitaidetta

COLLAGEUR julkaisee kuvia mielenkiintoisista versioistaan läntisen taidemaailman klassikkoteoksista. Ne on tehty leikkaamalla ja liimaamalla kappaleita lehtien sivuista.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Meidän ensimmäinen ovikoristeemme


Tein tämän ovikoristeen vanhaan asuntoomme vuosia sitten. Se on muotoiltu suolataikinasta eli taikataikinasta veitsen avulla, paistettu matalassa lämmössä ja maalattu peiteväreillä. Viimeisen silauksen antoi kimalleliima. Koiruli ei ole enää käytössä - uusi asunto ja uudet kujeet. Vuosien varrella siltä hajosi yksi tassu oven paiskautuessa kiinni epätavallisella vauhdilla, mutta mitäpä ei pikaliima korjaisi.;)

ATC Peasant Horse ja Viking Horse


Peasant Horse


Viking Horse

Mielikuvituksettomasti nimetyt kaksi heppakorttia syntyivät Sannan luona askarrellessa. Oli oikein kiva päivä.:) Teimme kortteja ATCs For All -foorumin All Types of Art (niin kai se ATART sanotaan) -maratonin puitteissa. Ensimmäinen heppa on se, jolla sadun talonpojan poika ratsasti pelastamaan prinsessaa. Toisella taas viikinki ratsasti seikkailuihin. Tarkoitukseni oli aloitella satuhevosten sarjaa. Tosin unohdin mallikappaleet eli heppalehden kotiin ja nämä on siten piirretty vapaasti.

Sanna kysyi, miksi piirrän nimenomaan hevosia. Yksinkertainen peruste siihen on, että heppahulluna teininä en juuri muuta piirtänytkään.;) Harjoitusta kertyi vuosien varrella niin paljon, että näin taideharrastusta uudelleen aloitellessa hevonen lähtee kynästä ihan luonnostaan. Toki edelleen niistä tykkään ja käyn tallilla silloin tällöin. Tietyllä tapaa harmittaa, etten aikoinaan kerännyt monipuolisempaa kokemusta. Ihmisistä tulee enemmänkin kuvatuksia. Olen ajatellut päästä rajoittuneisuudestani. Ei kai ole koskaan liian myöhäistä ruveta harjoittelemaan? Toisaalta juuri nyt olen hivenen kyllästynyt ATC:n tekoon (väliaikaisesti toki, vaihtelu virkistää). Muitakin ikuisuusprojekteja on jatkuvasti työn alla ainakin ajatusten tasolla.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Robert Holdstock on kuollut

http://robertholdstock.com/bio kertoo Robert Holdstockin kuolleen jo 2009 marraskuun lopussa. En ole seurannut scifi/fantasia -piirien uutisia, joten huomasin tämän vasta nyt. Olen surullinen ja järkyttynyt. Etsin tietoa olisiko häneltä ilmestymässä jotain uutta ja Timesin muistokirjoituksen perusteella olisi varmaan ollutkin. Holdstockilta jäi kirjoitustyö kesken, hän oli vasta 61-vuotias. Guardianin muistokirjoituksessa kerrotaan syyksi E. coli. Valitettavan ajankohtainen bakteeri ja kuolema tuntuu tavattoman turhalta.

En ole vielä tehnyt mitään varsinaista muistokorttia tms. mutta ehkä Kansantarut / Vuoden kierto -sarjani ajaa tällä hetkellä asian? Olen melkein 15 vuotta fanittanut Holdstockia - siitä lähtien kun luin aikoinaan Alkumetsän ja sittemmin muutkin kirjat. Hänen suhteensa metsään ja mytologioihin on kolahtanut minuun täysillä. Siksi tuntuu sopivalta kirjoittaa tätä mustarastaiden täyttäessä ikkunan takaa aukeavan metsikön laulullaan.

maanantai 30. toukokuuta 2011

ATC Under the Elder Sign I ja II


Under the Elder Sign I


Under the Elder Sign II

Näissä oli ongelmana, miten kuvata kauhun tunnetta. Inspiraationa olivat H.P. Lovecraftin tarinat, joista nimikin johtuu. Nimenä Elder Sign yhdistyi HIM:n kappaleeseen Under the Rose.;) Nämä kortit valmistuivat ATCs For All runomaratonin puitteissa.

lauantai 28. toukokuuta 2011

ATC Sex Set -setti


Rakastajatar, 1/6


Ylpeä nainen, 2/6


Hän tulee, 3/6


Ménage à trois, 4/6


Päästiinpä keikkumiseen, 5/6


Hikinen suudelma, 6/6

Tämä kuuden kortin setti syntyi ATCs For All -löydetyn runouden maratonin puitteissa. Löydetty runous eli found poetry tarkoittaa sitä, että etsitään jokin kirjan tms. sivu, jolta leikataan sanoja muodostamaan runo. Olin tällä kertaa valmistautunut ennakkoon, joten Sex Set on hyvin mietitty kokonaisuus, ainakin mitä tekstiin tulee. Tykkäsin kovasti näiden korttien tekemisestä. Oma suosikkini on Ménage à trois, mutta Rakastajatar tulee hyvänä kakkosena.

Klikkaa kuvat isommaksi niin näet myös pois rajautuvat reunat.

Omatekoiset bebet


Digiskräppisivun näet oikeassa koossaan tästä. Eräänä kauniina kesäpäivänä vuoden 2009 puolella törmäsin Sillä sipuli -blogin reseptiin sinisistä bebeistä. Ohjetta piti tietysti kokeilla, mutta hieman muuteltuna. Pohjat syntyivät silikonisissa leivosmuoteissa murotaikinasta. Täytteeseen tuli meillä kuohukermaa, appelsiinin makuista tuorejuustoa (makuja voi vaihdella), sokeria ja vaniliinisokeria. Päällys tehtiin pelkästä sitruunamehusta ja tomusokerista. Koristeeksi ripoteltiin nonparelleja, jotka eivät tietenkään ole välttämättömiä. Maistuivat ihan aidoilta.:)

Digiskräppisivun osasista kiitokset: Shabby Princess, Binty Designs, CraftCrave ja NBK.

perjantai 27. toukokuuta 2011

ATC Madame Emma's Girls -setti


Ylhäältä alas: Sylvie, Josiane, Juliette - madame Emman tytöt. Nämä ilolintuset olisi voinut tavata Pariisin Pigallen alueella sata vuotta sitten.

Tein korttisarjan vuoden 2010 Elviira-neitini innoittamana. Lähinnä olin tyytymätön siihen ja päätin toteuttaa saman kaltaisen vision hieman paremmin. Kuvat printtasin valokuvapaperille.

Miksi juuri Pariisi? Koska 2007 matkalla kävimme Jussin kanssa myös seksimuseossa, joka sijaitsee historiallisella punaisten lyhtyjen alueella, lähes Moulin Rougen naapurissa. Tässä yhteydessä on pakko mainostaa Lonely Planetin matkaopasta, josta tuolla reissulla löysimme kaikenlaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja "pakollisille" kohteille.;)

ATC Lennä tänne lintuseni, tule tänne tuttuseni


Lennä tänne lintuseni, tule tänne tuttuseni. In English: Fly hither, little bird on high, Come hither, my feathered friend. Värttinä: Tuulilta tuleva. Tämä kortti on tehty P*skarteluhaasteeseen.

Kortin inspiraationa toimi räkättirastaspari, joka päätti rakentaa pesän parvekkeellemme. Saimme seurata lähietäisyydeltä räkättien elämää muninnasta poikasten pesästä lähtöön. Se oli ainutlaatuinen kokemus, parempaa kuin luontoelokuvat.

lauantai 21. toukokuuta 2011

ATC Mansikkala, 3H ja keittiö


Mansikkalan mökki, 3 huonetta ja keittiö, sijaitsee puolen hehtaarin tontilla. Vuonna 1952 valmistunut talo on peruskorjattu ja putket laitettu, mutta vaatii pintaremonttia. Pihapiirissä kasvaa omenapuita ja viinimarjapensaita. Tästä idyllinen koti sinulle, joka arvostat omaa rauhaa ja haluat kasvattaa itse ruokasi!

ATC Hunajatassu


Käkikortti Sound of the Forest olisi mennyt kahteen kertaan. Toiselle kysyjälle tein karhukortin King of the Forest. Kun sekin olisi mennyt kahdesti, tein vielä tämän Hunajatassun. Eläinpostimerkit loppuivat, joten käytin omaa valokuvaani. Karhun kuvasin 2009 Skansenilla.

Koko tämä "tilausten" tulva on tuntunut hieman väsyttävältä. Vaikken ole sinänsä tehnyt kuin kaksi "ylimääräistä" korttia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työskentely rupeaa muuttumaan sitä epämiellyttävämmäksi mitä enemmän samantyyppisiä kortteja tekee. Tämä ei koske korttisarjoja, koska niissä on aina takana jokin idea, jonka vuoksi sarja on yhtenäinen. Sen sijaan näissä muuten vain samanlaisissa alkaa olla tehtailun/pakkopullan makua näin tekijän kannalta. Alan oppia omasta kortinteostani, että idea ja henkilökohtaisuus on tärkeää. Niin kauan kuin minulla on jokin suhde tekeillä olevaan ATC:en, sen työstäminen on hauskaa ja rentouttavaa.

Toivottavasti saan pidettyä mielessä tämän tunteen, etten enää jatkossa sorru ehdottamaan vaihtoja korteista, joille minulla ei ole tarjota valmista vastinetta. Toinenkin hieman vastaava vaihto on vireillä, mutta sentään puuttuvat kolme korttia ovat sellaisia, joita olen suunnitellut viime syksystä asti. Tarkoitus on tehdä sarja vanhoja valokuvia.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

ATC Fires of the Evening


Tämä kortti syntyi alkujaan Gardenin sivutuotteena, puutarhajätettä siis.;) Minulta jäi yli keltaista ja punaista akryylimaalia, joten sutaisin ne yhteen korttipohjaan. Kun värit olivat kuivuneet, mietin mitä tästä tehdä. Tuli sitten mieleen, että tuossahan olisi täydellinen auringonlasku. Ja leimasta löytyy nuotiokin. Kokonaisuutena tykkään tästä kortista kovasti.

Emme harrasta varsinaista retkeilyä (metsässä kävelyä kylläkin), mutta käymme välillä ulkoilualueella istumassa tulen äärellä. Siellä on hieno tunnelma, kun olemme iltasella kahdestaan luonnon keskellä puiden rätistessä. Ne kerrat ovat henkireikä stressin keskellä. Jotain alkukantaista viehätystä on tuossa yhtälössä.

ATC Garden


Nämä postimerkkikortit eivät varsinaisesti ole yksikään suosikkejani. Silti tätäkin oli kiva tehdä. Ajatukset ovat joka tapauksessa viime aikoina pyörineet puutarhanhoidon ympärillä. Olisi kiva perustaa vaikka pieni yrttimaa parvekkeelle. Olen jo pidempään haaveillut vanhanajan pihapiiristä, jossa olisi omenapuita, marjapensaita ainakin yksi ja pieni kasvimaa. Ehkä perunamaakin voisi olla. Luin hiljattain, että nuoret nykyään haikailevat juuri tuollaista puutarhaa. Halutaan kasvattaa ruoka itse ja kukat eivät ilmeisesti muillekaan ole niin tärkeitä.

Tuntuu hieman hassulta olla tahattoman trendikäs, varsinkin kun puutarhaohjelmista saa aivan toisen käsityksen siitä, mitä ihmiset haluavat. Niissä tehdään hienoja virityksiä ja lykätään soraa tai laattakiviä pihalle. Itse en lähtisi vastaavaan muuten kuin Simsissä, jossa on kiva luoda virtuaalisia puutarha-asetelmia. Kukkien hoito tuntuu tylsältä ja turhalta ajatukselta (simeillänikin on automaattinen kastelulaite). En varsinaisesti haikaile kuopsuttelemaan maata. Haluan tuoreita yrttejä, marjoja, omenoita ja sellaista. Jos niiden eteen on tehtävä töitä, se on kaiketi vaivan arvoista.

Tosin on mahdollista, että kaikki nämä haaveeni ovat turhia, minullahan on viherpeukalo keskellä kämmentä. En ole vielä tähän ikään mennessä saanut yhtäkään viherkasvia pysymään hengissä, lukuun ottamatta lapsuuteni anopinkieltä. Olen tappanut jopa kaktuksen. Viimeksi yritimme kasvattaa basilikaa joitain vuosia sitten, mutta sekin kuoli. Ehkä päädymme ostamaan yrtit Prismasta kuten tähänkin asti. Mutta haaveita on aina hyvä olla.;)

tiistai 17. toukokuuta 2011

ATC King of the Forest


Tämän kortin oli tarkoitus valmistua vielä eiliseen jatkuneen postimerkkimaratonin puitteissa. Tein sen ensisijaisesti, koska Sound of the Forest olisi mennyt kahteen kertaan ja lupasin toiselle kysyjälle ilmoittaa, jos teen samantapaisen kortin. Tämä karhupostimerkki on myös oikein kiva.

maanantai 16. toukokuuta 2011

ATC Muguet de Paris - My Newbie Card - This Is Me


ATCs For All -foorumin newbie-korttini lähtee USA:aan. Tässä kortissa kaikki edustaa minua. Kyse on sanojen lisäksi tyylistä ja mielikuvista. Koristeita kortissa ei voisi missään tapauksessa olla enempää. Yritin sellaista vielä ympätä mukaan - siitä tuo nimi Muguet de Paris (Pariisin kielo), joka luki ko. lappusessa - mutta se tuntui liialliselta. Reunat (joista skanneri rajaa useista yrityksistä huolimatta pienen siivun pois) ovat hieman suttuiset. Kirjansivun tekstikohta on tarkoituksella valittu. Newbie-korttiketjussa on tarkoitus lähettää ATC-muotoinen esittely itsestään, maastaan, taiteestaan, tms. omaan viestiin vastanneelle henkilölle.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

ATC Les années folles


Tämä kortti osallistui Koukussa Kortteihin -sivuston eilen päättyneeseen vintage-haasteeseen. Samettinauha kärsi hieman skannerissa, mikä ei kortissa itsessään näy, kuvassa vain. Yksi kukka ja naisen pääkuva on kiinnitetty 3d-tarrapaloilla. Tämä oli ensimmäinen ATC, jossa kokeilin ulottuvuuden lisäämistä tuolla tavalla.

ATC Sound of the Forest


Käki kukkuu metsässä. Jos olisi enemmän metsälintupostimerkkejä, saisi tästä vaikka sarjan. Tämä kortti valmistui ATCs For All postimerkkimaratonin puitteissa.

ATC Roses are red, violets are blue


Roses are red, violets are blue, sugar is sweet and so are you. Vanha loru, joka mielestäni sopi tämän ATCs For All postimerkkimaratoniin tehdyn vintage-kortin henkeen.