maanantai 23. joulukuuta 2013

Luovan kirjoittamisen kurssin jatkokertomus

Blogi on ollut jälleen päivittämättä pitkään, mutta se ei tarkoita, etteikö luovia asioita tapahtuisi elämässämme.;)

Kirjoittamisesta vain on vaikea blogata. Joka tapauksessa luovan kirjoittamisen kurssin anti oli erittäin hyvä. Lopputulokseen olemme kumpikin osallistuneet:

http://www.saunalahti.fi/sultan/jatkokertomus13

Lisäksi olen tyytyväinen kahteen blendaukseen, jotka tuolla kuvista löytyvät. Kaivelin omalta osaltani tietokoneen uumenista soveltuvaa kuvitusmateriaalia.

Mitä muuhun kirjoittamiseen tulee, romaaniprojektit edistyvät. Kirjoittajaporukan pikkujouluihin pläjäytin sellaisen joulutarinan, ettei sitä voi julkaista ilman K-18 -merkintää. Joten täytyy ensin selvittää, pystyykö yksittäisiä postauksia laittamaan lapsilta kielletyiksi?

Joulukortit tuli tehtyä itse tänäkin vuonna, mutta niin myöhään, ettei kuvaaminen muistunut mieleen ennen kuin olivat jo postissa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Muodonmuutos

Metamorfoosi, kirjoituskurssin harjoitustyö


Jussi nakkasi kurkkuunsa Buranan ja huuhtoi sen alas isolla lasillisella vettä. Kipu ristiselässä painoi häntä kumaraan. Mistä helkkarista tuo nyt taas otti itseensä? Jussi ei muistaakseen ollut kantanut mitään painavaa hiljattain. Olikohan tullut nukuttua huonossa asennossa? Uni oli ainakin maistunut viime aikoina. Kun syksy alkoi tulla ja päivät lyhetä, oli aamuisin yhä vaikeampaa päästä sängystä ylös. Kuuma suihku toi vähän eloa kroppaan mutta suihkusaippua loppui kesken. Vastahan tuota oli viime viikolla ostettu uusi pullo! Aamupuuro sekä kahvit naamaan ja töihin.

Toimistossa Jussi enimmäkseen murahteli työtovereilleen ja nousi tuon tuostakin jaloittelemaan käytävälle. Liikkuminen esti selkää jäykistymästä ja helpotti oloa.
 - Onpas sillä ollut huono aamu, työkaverit ihmettelivät.
Lounaalla Jussi lappoi lautaselleen reilun kasan perunamuusia ja lihapullia sekä vielä seuraksi kinkkukiusausta. Jälkiruuaksi kukkurakulhollinen marjarahkaa. Ja kahvit päälle. Iltapäivän kahvitauolla hän pisteli kahvin kanssa berliininmunkin ja otti vielä santsikupin kahvia työpöydälleen että pysyisi hereillä. Miksi niiden piti laittaa syksyllä lämmitys niin kuumalle? Jussin deodorantti oli pettänyt jo puolilta päivin.

Illalla töistä tullessa Jussi pysähtyi puistoon. Raikas syysilma, ruohon tuoksu ja hämärä puiden alla saivat hänet haikeaksi. Ei tehnyt mieli mennä kotiin. Mutta kotona odotti uusi särkylääke, ristiselkää vihloi taas. Jussi kumartui nojaamaan polviinsa ja kipu hieman hellitti. Nälkäkin oli.

Kotiin päästyään Jussi halusi suihkuun huuhtoakseen pahimmat hiet. Lämmin suihku yleensä rentoutti lihaksia ja helpotti selkäkipuja mutta ei tällä kertaa.
- Sinähän kävelet ihan vinossa, Jussin vaimo sanoi. - Onko se noin pahana?
Jussi murahti tuskaisesti ja otti uuden Buranan.
- Tilataan pizzat, hän sanoi ja lysähti sohvaan.
Jussi ahmi nopeasti valtavan pizzan: kinkkua, salamia, katkarapuja, tuplajuusto... Syötyään hän kellui hetken puoliunessa. Illan elokuva jäi kesken kun hän siirtyi sohvalta sänkyyn ja nukahti saman tien.

Seuraavana aamuna Jussin selkää särki pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän otti kaksi Buranaa ja hoippui hikisenä suihkuun. Miten tuntui siltä, kuin hänen rintakarvoituksensa olisi ollut tavallista tuuheampi? Myös käsivarsikarvat olivat jotenkin pitempiä ja kainaloissa rehotti valtavat pehkot. Ja miksi hänellä oli naamassa pitkä sänki vaikka hän oli ajanut partansa vasta toissapäivänä? Jussi tunsi nukahtavansa seisaalleen. Hän kiskoi vaatteet päälleen ajamatta partaansa ja ajatteli mennä työpaikan kuppilan kautta. Iso kinkkupatonki, tupla-annos kahvia ja ehkä vielä wieneri tai joku muu möhnis...

Kun Jussi pääsi porraskäytävästä ulos, hän kumartui jälleen nojaamaan polviinsa. Särkylääke ei tuntunut auttavan lainkaan. Bussipysäkin sijasta hän suuntasi kohti puistoa missä tuoksui ruoho ja multa. Jänis oli loikkinut sinne päin vain vähän aikaa sitten. Jussi laskeutui nelinkontin. Kipu katosi. Vielä kun repi pois päältä kiristävät vaatteet, saattoi jälleen liikkua kuten kuului. Jussi lönkötti uneliaasti puistoon. Vatsa kaipasi vielä jotain täytettä. Jussi työnsi kuononsa ruohoon. Jäniksen haju oli vielä tuore. Vainu johti Jussin puiston perälle mistä metsä ja lenkkipolut alkoivat. Aamuhämärissä oli hiljaista. Jussin käpälät saivat varvikon rasahtelemaan. Jänis singahti liikkeelle varvikosta aivan Jussin edestä muttei ollut tarpeeksi nopea. Jussi harppasi sen perään ja vahvat hampaat taittoivat pienen niskan. Lämmin verinen liha maistui hyvältä.

Jussi nousi pieneen rinteeseen ja söi matkalla muutaman puolukan, joita yöpakkanen oli vähän puraissut. Pensaikkoisessa rinteessä kasvoi mäntyjä. Jussi löysi mieleisensä paikan ja alkoi kaivaa. Pensaiden suojiin, männynjuurakon alle syntyi nopeasti onkalo, jonne Jussi ryömi. Nyt saisi nukkua.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Metamorfoosi - luovan kirjoittamisen kurssin harjoitustyö


Metamorfoosi


– Pidä se saatanan kahvinkeitin!

Mies paiskasi oven kiinni perässään. Kati seisoi keittiössä. Hän katseli ikkunasta, miten täyteen lastatun auton takavalot haihtuivat usvaan. Kahvinkeitin pulputti. Santeri hyppäsi keittimen viereen ja kiehnäsi karvaista päätään Katin käsivarteen. Aleksi kierteli jaloissa. Se odotti. Kati tiesi kyllä, mitä Aleksin mielessä liikkui aamulla. Miehestä hän ei koskaan tiennyt.

Kati silitti kumpaakin kissaansa. Miehellä ei koskaan aamuisin ollut aikaa silittelyyn.

Yksi keittiön kaapeista oli täynnä kissojen rakastamaa ruokaa. Kati avasi säilyketölkin ja jakoi sisällön kahteen kuppiin. Hän ei osannut tehdä kuin keitettyjä perunoita ja veriseksi paistettua pihviä. Jos pihvi oli pannulla pidempään se kuivui. Mies halusi pihvinsä mediumina, hienoja kastikkeita, taidokkaita pastoja, jälkiruokia, makuelämyksiä, joita Kati ei pystynyt tarjoamaan. Hän oli kysynyt, miksei mies voinut itse valmistaa päivällistä heille molemmille. Ei vastausta.

Kissoille ruoka maistui. Ihmiset olivat hankalia.

Kati tuijotti ulos ikkunasta ja siemaili kahviaan. Siihen hän lisäsi runsaasti kermaa. Miehen mielestä liikaa. Sellainen määrä kermaa lihottaisi kenet tahansa muodottomaksi palloksi, eikä mies halunnut Katin muuttuvan. Paitsi oppivan valmistamaan ruokaa, tietenkin. Pitävän kodista huolta. Kati makaili sohvalla aivan liikaa. Neuloi Aleksin ja Santerin koreihin lämpimiä peittoja.

Kati paleli sängyssä herkästi. Hän oli hankkinut itselleen mahdollisimman paksun untuvapeiton. Miehen mielestä oli omituista, miten paljon lämpöä Kati tarvitsi.

Mies oli poissa. Kati oli yksin. Hän kaatoi toisen kupillisen kahvia ja lisäsi kermaa tavallista enemmän. Kahvikupillisen kanssa Kati käveli olohuoneeseen. Aleksi ja Santeri juoksivat perässä rennoin tassuin, kuin sattumalta. Venäjänsiniset olivat erityisen kauniita. Siniharmaa turkki, sulavat linjat, tyylikkäitä kissoja. Kelpasivat keisarilliseen hoviin.

Kati asettui sohvalle ja kissat hänen vierelleen. Aleksi nuoli itseään. Santeri paineli reittä etutassuillaan tyytyväisenä silityksiin.

Pehmeälle sohvalle oli mukava käpertyä peiton alle. Kati pöyhi tyynyjä, jotta saisi itselleen paremman päänsijan. Kissat nukkuivat hänen päällään ja vierellään, peiton alla tai päällä sen mukaan, millaiseksi olonsa tunsivat. Niin oli hyvä.

Kati nukahti. Hän näki unta kissoista. Venäjänsiniset hovissa pukeutuneena krinoliinihameisiin ja kolmikolkkahattuihin. Maatiaiskissat talonpoikina pelloilla metsästämässä hiiriä. Leijonan oloiset ja villikissan väriset abessinialaiset muinaisessa Egyptissä. Kissanpäisiä jumalia.

Aika kului huomaamatta. Kati heräsi outoon tunteeseen. Ihoa pisteli kaikkialta, paitsi sormenpäistä ja varpaista. Niissä tuntui tuskallinen venyminen kuin jossakin keskiaikaisessa kidutuksessa, jossa kuulusteltavalta kiskottiin kynnet. Kati kiljui kivusta, mutta kurkusta kohosi vain ulinaa. Vihreillä silmillään hän näki kissanpäisen jumalan. Se kurotti tassun ja käden sekasikiötä kohti sohvalla ulisevaa naista. Kurotti aikojen takaa siitä maailmasta, jossa jumalat asuivat.

Viimein näky kaikkosi. Sen mukana tuska hävisi. Kati nosti kättään. Hän katsoi käsivarttaan ja tunsi vastustamatonta halua nuolla sen puhtaaksi. Pitkä, karhea kieli siloitti uutuuttaan sotkuisen karvapeitteen.

Katille ei riittänyt käsivarsi. Hän kurotti nuolemaan selkäänsä, jonne ylsi hämmästyttävän notkeasti. Vatsa, jalkoväli ja häntä täytyi myös puhdistaa ja karvat siloittaa. Tehtyään tämän kaiken Kati höristi korviaan. Hän kuuli naapurin lasten hamsterin rapistelevan häkissään ja tunsi ruokahalunsa heräävän. Kati katsoi Aleksia ja Santeria. Ne viestittivät turhautumista siihen, että saattoivat vain kuulla saaliin näkemättä sitä koskaan.

Kati nousi seisaalleen. Hän köyristi selkäänsä ja venytti kaikkia neljää jalkaansa. Laiskasti Kati liikautti häntäänsä. Aleksi ja Santeri tuoksuivat houkuttelevilta. Hienostunein askelin hän käveli haistelemaan lajitovereitaan lähempää. Molemmat kollit pitivät hänestä. Kati tiesi sen selvästi. Jokainen viiksen värähdys, hännän liikautus, selän asento ja silmien katseet kertoivat mielihyvästä.

Ovella rapisi. Kaikki kolme kissaa suuntasivat korvansa ja silmänsä ääntä kohti. He tunsivat tulijan. Kati sähähti ja livahti piiloon sohvan alle. Aleksi ja Santeri pysyttelivät aloillaan. Niitä mies ei kiinnostanut.

Mies huhuili Katia, joka pysyi piilossaan. Koska ei nähnyt kuin kissat, mies käveli keittiöön. Pian hän palasi eteiseen kahvinkeitintä kantaen. Kati näki kaiken sohvan alta, eikä sietänyt enempää. Hän singahti miehen jalkoihin ja puri tätä nilkkaan niin lujaa, että veri purskahti. Mies huusi tuskasta ja potkaisi kissaa. Kati rääkäisi ja hellitti otteensa.

Kati palasi sohvalle kipeänä ja loukattuna. Aleksi ja Santeri lohduttivat häntä nuolemalla päätä ja silmiä. Viimein kaikki oli hyvin.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kukkakuvia ja koiria


Kuvasatoa alkukesältä.

Nämä kuvat omistan samalla Lilyn muistolle. Kerroin Lilyn sydänkohtauksesta merkinnässä vuosi sitten. Tammikuussa sille tuli sisäistä verenvuotoa ja viimein kohtaus, josta se ei enää toipunut. Lily sai elää 14 onnellista vuotta.:)

Xena jatkaa edelleen vauhdikkaasti, vaikkei kaihin vuoksi näe kunnolla - heinäkuun alussa on Xenan vuoro täyttää 14. Tässä vielä karvakorvasta tuore kuva samalta päivältä kukkasten kanssa:


Onteloneulelapaset



Olin viime talvena työväenopiston kurssilla, missä opeteltiin kaksinkertaisia neuloksia. Siellä saivat alkunsa nämä onteloneulelapaset. Lankana on Gjestal Raggegarn, väreinä tummanharmaa ja tiilenpunainen. Lapasista tuli paksut ja lämpimät, hyvin tarkeni koko kylmän kevään. Ne ovat myös sen verran reilunkokoiset, että alle mahtuu tarvittaessa sormikkaat. Ravelry-linkki.

Lehmus-huivi



Tässä Lehmus-huivi, jonka neuloin Elinalle viime kesänä. Tarkoituksena oli tehdä reilun kokoinen kolmiohuivi lämmittämään hartioita ja käsivarsia syys- ja kevätaikaan kun villatakki saattaa olla liikaa. Huivi on ensimmäinen pitsineuletyöni ja onnistui mainiosti. Lanka on Novitan Seitsemää Veljestä. Huivi on ollut ahkerassa käytössä. Tässä vielä Ravelry-linkki.

Lohipasta

Parhaat pastat jatko-osa on lohipasta.:)

Paista uunissa kirjolohifile.
Keitä pasta & valuta lävikössä kun kypsää.
Pastan kiehuessa tee kastike: paistettu lohifile palasiksi, 2 dl (1 purkki) kermaa, 1 purkki fetakuutioita (= salaattijuustoa).
Sekoita pasta ja kastike keskenään.
Annostele lautasille ja ripottele päälle parmesaaniraastetta.

Lohipasta ei tarvitse lisättyjä mausteita, koska se on itsessään maukas. Feta ja parmesaani tuovat suolaisuutta ja makua, ylimääräistä suolaa ei tarvita.

Kerroin Alkon myyjälle, millaista pastaa olin tekemässä, ja häneltä löytyi edullinen suositus, joka toimii hyvin: italialainen punaviini Barone Montalto.

Jälkiruokana meillä on ollut pari palaa valkosuklaata & pieni espresso. Sen vaihtoehtona voisi olla hedelmäsalaatti:

(kaksi annosta)
puolita ja siivuta banaani kahteen kuppiin
puolita ja lohko päärynä samoin
lohko päälle vesimelonia sopivasti
heitä vielä mukaan viinirypäleitä

Hedelmäsalaatin voi koristella strösseleillä, jos haluaa.

Tomaatti-vuohenjuustopatonki

Kaksi romaania valmiina, uusia suunnitelmia, luonnoksia, jne. mutta nyt olen jo jonkin aikaa pitänyt lomaa kirjoittamisesta. Taustatyötä on nyt luvassa, kirjoituskurssi ja jatkoa ylipäänsä. Yritän yhdistää molemmat tarinat isommaksi kokonaisuudeksi - katsotaan miten onnistuu.:)

Vaikuttaa siltä, että olen kärsinyt vitamiinien/hivenaineiden puutteesta. Aloitin monivitamiinitablettien napsimisen ja äkkiä piristyin huomattavasti. Suonenvedotkin hellittivät. Todennäköisesti kaikkeen on syynä kortisoni ja allergiat.

Tällaisia patonkeja meillä syödään usein. Patonki on esipaistettuja, eli se pitää paistaa uunissa ensin. Puolikas vuohenjuustopötköä siivutettuna yhden tomaatin kaveriksi. Pohjalla on auringonkukkaöljyä. Voisi tähän lisätä vaikka tuoretta basilikaa, jos haluaa.