Fiktionistien haaste: huono scifi-raapale

Tämänkertaiseen Fiktionistien kuvahaasteeseen:

Merkkivalo syttyi laukaisualustan pylonissa ja kevyt rynnäkköalus ampaisi matkaan. Ilmakehän sininen tummeni hiljalleen mustaksi ja aluksen punainen nanopinnoite puhkesi tähtien valossa kirkkaaseen taisteluhehkuun. Pilotti otti suunnan kohti synkeää laivuetta, joka kohta olisi riittävän lähellä laukaisemaan torpedonsa. Sädetykkien näytöt ilmoittivat täyttä energiatasoa. Kuudentoista valovuoden päästä matkaa taittaneet muukalaiset saisivat kuuman vastaanoton. Harmaat vihollisalukset, joiden oudot muodot kertoivat niiden lähettämän sivilisaation totaalisesta vieraudesta, levittäytyivät ja niiden pitkistä ulokkeista alkoi sataa jotain oranssia. Pilotti teki väistöliikkeen ja tajusi samalla, että ohitse sinkoavissa ammuksissa oli jotain tuttua. Pian tämän jälkeen rynnäkköaluksen moottorit sammuivat kun maaliinhakeutuvat porkkanat tukkivat moottorien suuttimet. Avaruusjänisten invaasiota ei estänyt mikään.

Kirjavan kissan näköalat

Kirjava kissa vetäytyi huvimajaan suojaan helteeltä. Se oli juuri saalistanut linnan puutarhasta hiiren, jota se sulatteli torkkuessaan. Kissaa oli aina tarvittu. Kauan sitten oli paikalla ollut vain kivinen torni, jonka seiniä puhkoivat ampuma-aukot. Jo silloin kissa oli suojellut asukkaiden ruokavarastoja ja pientä keittiöpuutarhaa. Tornista oli taisteltu ja sitä oli laajennettu suuremmaksi linnaksi. Ihmiset olivat tulleet ja menneet, mutta kissa oli hoitanut tehtävänsä.

Aikanaan taistelut olivat loppuneet ja puutarhaan olivat tulleet kukkaistutukset ja huvimajat. Palvelijat olivat kiiruhtaneet asioillaan. Arvovieraat olivat tulleet ja menneet hienoilla vaunuillaan.  Linnan asukkaat olivat viihtyneet puutarhassaan. Rakastavaiset olivat kohdanneet iltaisin huvimajoissa. Kaikkea oli kissa hiljaa todistanut. Se oli sulautunut pensaiden varjoihin ja ruusujen tuoksuun.

Hevosvaunut olivat vaihtuneet autoihin ja nyt linnan puutarhassa kuljeskelivat kameraa kantavat turistit. Kissaa ne eivät häirinneet sen enempää kuin aikaisemmatkaan ihmiset. Se olisi paikalla niin kauan kuin linna ja puutarhakin.

Pakinaperjantain haaste 298

Edit: Lisätty kuva. Kissa Villandryn linnan puutarhassa.

Irrallinen irvileuka

Lähdettiin kaivamaan auki Francois Rabelais'n hautaa tarkoituksena tarkistaa, onko kirjailijan ruumis pahasti pyörinyt viime aikoina. Jäljellä oli vain luuranko, josta jänteiden ja lihasten mädättyä kallo sai helposti napsaistua itsensä irti. Ei se pohdiskellut, ollako vai eikö, kunhan vain halusi nauttia raittiista ilmasta maattuaan ummehtuneen löyhkän keskellä viitisen sataa vuotta.

Kallo siitä sitten hinkui mukaan, mutta joutui katkerasti pettymään. Ei voinut edes olkiaan kohauttaa todetessaan, ettei mikään ole muuttunut. Ennen sanottiin "digeroimme tavernoissa kehomme konstruktioksi diverssejä nutrimentteja ja gastronomisia substansseja", nykyään same in English ja karppauksella höystettynä.

Kallopa siitä innostui rupattelemaan niin rivoja, ettei mokomaa ole kuultu moneen miespolveen. Kertoili mielipiteensä maan mahtavista, ja vähän vähäisistäkin. Ei niitä täällä Erään Suuren Yrityksen imperiumin vallan alaisena kehtaa toistaa, ettei vallan katsota mitätöntä kirjoittajanalkua sensuroinnin arvoiseksi. Sen vain sanon, että kallolle siinä kävi huonosti; se tuomittiin haudattavaksi ikuiseen hiljaisuuteen.

Sen hiljaisuuden nimi on Ei Vois Vähempää Kiinnostaa.


*****

Kiitos http://www.kolumbus.fi/~d638242/index.htm/ ja kaikki kunnia kirjailijalle, jonka tasolle ei juuri kukaan ole yltänyt - edelleen ajankohtaista ja hysteerisen hauskaa viiden sadan vuoden jälkeen.

Tuleepa taas pitkästä aikaa osallistuttua Pakinaperjantaihin.:)

Kuvan Mirabeaun kirjan L'Ami des hommes niteistä olen napannut Vincennes'n linnassa 2007.

Rakkautta peltipurkissa

- ...neljä, viisi, kuusi, Jyri laski kahvimitallisia ja kaatoi sitten vettä säiliöön.
Pian kahvinkeitin aloitti leppoisan porinansa.
- Ihana tuoksu, Tanja sanoi. - Tuo herättää paremmin kuin herätyskello.
Hän haukotteli leveästi ja kietoi kätensä Jyrin kaulaan.
- Olet kultainen kun laitat aamupalaa.
- Sieraimesi laajenevat kuin vainun saaneella ajokoiralla, Jyri sanoi.
Tanjaa nauratti. Jyri sulki Presidentti-paketin ja työnsi sen kukkakuvioilla koristeltuun peltiseen kahvipurkkiin. Sitten hän suuteli Tanjaa hellästi ja kaivoi kaapista kaksi mukia.
- En vaihtaisi näitä aamukahveja kanssasi mihinkään muuhun, Tanja sanoi.
- En minäkään, Jyri vastasi ja otti Tanjaa kädestä.

Pakinaperjantain haaste 283

Vanhan suolan nälkä

- Olet kovin hiljainen. Ajatteletko häntä?

- Muistelen miltä hän maistui. Niin lämpimältä ja samalla suolaiselta. Hän oli ainutlaatuinen.

- Tiedän, rakas.

- Kunpa hän olisi suostunut muuttumaan!

- Se ei olisi ollut enää sama. Tiedät mitä verelle tapahtuu kun muutumme.

- Tiedän. Minä vain kaipaan häntä kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkin.

Tämä pieni vampyyriteemainen tuokiokuva on ensimmäinen kokeiluni Pakinaperjantain haasteeksi.

Kaksinkertainen tuplaespresso

- Tämähän on rähjäinen paikka! Anita kuiskasi.
- Kuinka niin? Sillä lailla boheemisti kulunut, ei se mielestäni tee mistään rähjäistä, Ville sanoi.
- En voi käsittää, että pidät tällaisesta, vaikka olet niin tyylikäs itse.
- Ehkä sinun täytyy katsoa pintaa syvemmälle?
- Älä jaksa viisastella!
- Eikö muuten olekin kaupungin parhaat espressot?
- Onhan tämä hyvää. Mutta miksi sinun piti ottaa kaksinkertainen tuplaespresso? Ei se voi mitenkään olla terveellistä! Etkö voisi olla joskus kohtuullinen, edes jossain asiassa?
- Luulin sinun nauttineen kohtuuttomuudesta viime yönä.
- Ei se ole sama asia! Että jaksatkin aina tuollaista sanailua!
- Sinä se aina haluat sanoa viimeisen sanan. Mutta kuuntelisit nyt, minulla on ideoita projektiimme. Näytän ne sinulle, tähän kansioon minä ne mielestäni tallensin. Typerä läppäri, en löydä täältä koskaan mitään!
- Mitä kuvia nuo ovat?
- Ei mitään, ihan vain meidän viiniseuramme illanvietosta. Tylsiä tyyppejä, et haluaisi tavata heitä.
- Ei siltä näyttänyt! Taisit käydä katsomassa pintaa syvemmältä, senkin kusipää? Se oli tässä sitten, hyvästi!
- Entä meidän projektimme? Miten muka saan sen tehtyä loppuun yksin?
- Tilaa toinen kaksinkertainen tuplaespresso!


*****
Tämä pikku tuokiokuva osallistuu Pakinaperjantain haasteeseen. Olipas ideat tällä kertaa vähissä, vaikka tykkäsin aiheesta tosi paljon!

Halkeama keltaisessa kivessä

Kivi tuntui sanovan minulle: "Katso, noiden yhteenkietoutuneiden mäntyjen lomasta näet toiseen maailmaan!" Se oli omituinen tunne, miten kivi olisi muka osannut sanoa yhtään mitään? Toisaalta se oli osa ikivanhaa peruskalliota. Ajattelin miljoonia vuosia, joiden aikana jokin oli saanut kiven pinnan värjääntymään keltaiseksi. En ollut nähnyt vastaavaa kaikkien niiden lomien aikana, jotka olin viettänyt vaeltaen metsissä etsimässä sitä, mitä kutsutaan sisäiseksi rauhaksi. Jos olin sen ollut joskus löytävinäni, mieleni muuttui kohta palattuani kaupunkiin.

Halkeama keltaisessa kivessä sai aikaan oudon vaikutelman, kuin elottomalla möhkäleellä olisi kasvot. Niillä se katsoi minua kuin muinaisesta tyyneydestään hetkellisesti havahtunut pyhä olento. Tunsin itseni mielenvikaiseksi raivatessani tieni aluskasvillisuuden läpi yhteenkietoutuneiden mäntyjen luo. Ehkä tyytymättömyyteni elämään johtuikin piilevästä mielenterveyden häiriöstä, eikä vikaa ollut koskaan muualla kuin omassa päässäni?

Katsoin mäntyjen lomasta, enkä pysty kuvailemaan näkyäni. Se oli julmalla tavalla kaunista ja rauhoittavaa. Ymmärsin, että kaikki elävä on yhteydessä. Hetken tunsin itseni osana maata, josta männyt kasvoivat. Jokin tuntui vasten tahtoani pakottavan minut pois. Olisin niin kovasti halunnut jäädä! Kotimatka toi minut kilometri kilometriltä lähemmäs todellisuutta. Kaikki oli silti muuttunut - tiesin nyt mikä tarkoitus elämälläni oli.

*****

Inspiroiduin Pakinaperjantain haasteesta kirjoittamaan tämän flash fictionin, johon lajityyppiin puolestaan sain innoituksen Elisalta. Kuva on itse ottamani ja olen sen manipuloinut enemmän oikean värikseksi. "Ilme" kivellä sinänsä on aivan aito. Kaikkein positiivisinta tässä kirjoitustyössä oli, ettei se vienyt enempää aikaa kuin yhden ATC:n tekeminen.=) Lähdin naputtelemaan suoraan Bloggerin päivitysnäkymään ja tarina syntyi lause lauseelta.