torstai 31. toukokuuta 2012

Kukkivat kuvat






Kuvasin eilen kukkivia kasveja, ylhäältä alas omenapuu, sireeni, voikukka. Osa voikukista on jo siirtynyt siementämään. Näitä kaikkia löytyy lähiöluonnosta - kaunista ja tuoksuvaa.:)

Näissä on käytetty meidän vanhaa kameraa, Canon PowerShot A520, joka siirtyy nyt Jussin kameraksi.

torstai 24. toukokuuta 2012

Todellisuuspakoa

Inspiroiduin näihin ajatuksiin Kirsti Ellilän sarjakuvasta. Tällä hetkellä jumissa oleva romaaniprojektini on myös todellisuuspakoista roskaromantikkaa.;) Todellisuuspakoisuudellahan on varsin huono kaiku, siinä ei nähdä mitään taiteellista tai muuten merkittävää. Merkittävä - merkityksetön, syvällinen - pinnallinen, yhteiskunnallinen - todellisuuspakoinen. Suosittelen Zygmunt Baumanin teoksia lääkkeeksi kaksijakoisen maailmankuvan aiheuttamaan ahdistukseen. Postmodernin lumo oli itselleni merkittävä elämys. Tuija Pulkkisen Postmoderni politiikan filosofia avaa käsitettä ja ajattelua vielä syvemmin.

Henkilökohtainen on poliittista. Tämä on uuden aallon feminismin perusajatus. Voisi myös sanoa, että todellisuuspako on poliittista. Ihmiset haluavat vaihtaa maisemaa, kun elämä potkii päähän. Entisajan tehtaissa työskennelleet nuoret naiset olivat romanttisen kirjallisuuden suurkuluttajia. Siksi romanttisen kirjallisuuden perusteemoihin kuuluu köyhä tyttö, joka lopulta saa unelmiensa prinssin. Naisten arjen muodosti surkeasti palkattu ja kurjissa olosuhteissa tehty yksitoikkoinen työ, jonka vastapainoksi oli tarjolla raskaita kotitöitä ja lastenhoitoa, mahdollisesti alkoholisoituneen aviomiehen passausta. Tästä kaikesta kertoo realistinen kirjallisuus ja historiantutkimus. Sietäisi muistaa tänäkin päivänä, miksi aikoinaan kamppailtiin 8 tunnin työpäivän ja monien muiden asioiden puolesta, sen sijaan, että pidetään niitä itsestäänselvyyksinä.

Keskiajalla elämä potki päähän myös aatelisia ruton, nälänhätien ja sotien muodossa. Kehitettiin ritariromantiikka palvelemaan kauniimman elämän kaipuuta. Veikko Litzen on kirjoittanut erinomaisen teoksen Keskiajan kulttuurihistoria. Joka tapauksessa ritariromantiikka ei sellaisenaan kuvaa keskiajan elämää yhtään sen paremmin kuin Harlekiini-pokkarit kuvaavat nykyaikaa. Kauniimman elämän kaipuu on mielestäni erinomainen termi kuvaamaan todellisuuspakoisuutta.

Historiallisen kirjallisuuden lisäksi kauniimman elämän kaipuuta eli todellisuuspakoa näkyy selvästi historian kuvaamisessa. En tarkoita tällä varsinaista tutkimusta, vaan yleistä historian esittämistä. Meistä on hirveän mukava toistaa tarinaa piispa Henrikistä ja Lallista. Nuijasota on samoin yksi osa myyttistä suomalaista historiaa - sellaisena kuin siitä on tavattu kertoa. Esimerkkejä kansallisesta mytologiasta riittää. Silti historian suuria kertomuksia pidetään vakavasti otettavina ja merkittävinä teemoina, ei todellisuuspakoisina satuina. Huolimatta Tuntemattomasta sotilaasta tai vaikkapa HBO:n Generation Kill -sarjasta menneisyyden sotilaat ja armeijat ovat sankarillisia taistelijoita hyvän asian puolesta. Meistä on hirveän mukava kuvitella ritarit ja muut soturit ylevinä ja puhtoisina, toistamassa huomattavan moderneja nationalistisia ja normatiivisia ihanteita.

En ole kirjoittamisen asiantuntija, mutta haluan tuoda esille kirjoittajan mahdollisuuden luoda todellisuuspakoisiin tarinoihinsa poliittista sisältöä. Terry Pratchett on fantasiakirjallisuuden puolelta erinomainen esimerkki. Hänen kirjoissaan yhteiskunnalliset teemat on luontevasti kudottu osaksi tarinaa, täysin vailla saarnaamisen tuntua. Hirmurykmentti (alkup. Monstrous Regiment) kävisi queer-teorian perusoppikirjasta, tehdessään samalla humoristisen uusintaversion "tyttö pukeutuu pojaksi ja lähtee seikkailemaan" -kirjallisuudesta, jonka teemoilla on tosielämän esikuvansa. Usein tosin vähemmän hohdokkaasti toimeentulovaikeuksien kanssa kamppaileva nuori nainen tälläytyi miesten vaatteisiin päästäkseen töihin esim. rengiksi, ja saattoi elää miehenä koko loppuelämänsä. The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe on aihepiirin klassikkotutkimus.

Kirjailija tekee aina valintoja hahmojen ja tarinoiden suhteen. Onko valintojen aina toistettava tyypillisiä kaavoja? En missään nimessä peräänkuuluta poliittisesti korrekteja tekstejä, koska sellaiset tuppaavat olemaan ikävystyttäviä. Muttei ole mitään syytä sille, etteikö todellisuuspakoisella tarinalla voisi olla yhteiskunnallisesti merkittäviä ulottuvuuksia.

Kauniimman elämän kaipuun merkitys itsessään on myös yhteiskunnallista. Mitä kertoo nykyajasta se, miten suosittua "kotoilu" on? Ihmiset haluavat sisustaa, harrastaa käsitöitä, askarrella, laittaa ruokaa, leipoa fantasiakakkuja, sekä tietenkin lukea todellisuuspakoista kirjallisuutta. Vintage ja vanhan arvostaminen kertovat paitsi ekoajattelusta myös nostalgiasta. Fiftarius, keskiaikaharrastus, omavaraistaloudesta haaveilu tms. on toki jo itsessään hyvin todellisuuspakoista. Halutaan jossain määrin vaihtaa maisemaa mielikuvitukselliseen menneisyyteen, jossa "kaikki oli paremmin". Kuten löydetty runo ATC:ssäni Menneisyys kertoo.;)


 *****
Valokuvan olen ottanut Astuvansalmella vuonna 2007. Kaiken ikäisillä ihmisillä täytyy olla mahdollisuus jäädä ihmettelemään elämän pieniä asioita - vaikka sitten kameran kanssa. Muuten missään ei ole mitään mieltä.;) Ja kun kaikenlaiset pelit (esim. Sims) ovat mitä parhainta todellisuuspakoa, lisään tähän näytiksi yhden osuvasti nimetyn virtuaalilemmikkini. Ainakaan tällainen keräilyharrastus ei kartuta roinaa kotiin.;)


Pet's name: Sadun Lumo
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Linkkejä aiheesta kirjat ja kirjoittaminen

Pöytälaatikko on luovan kirjoittamisen harrastajille suunnattu foorumi, joka ei ole rajattu lajityypin mukaan. Valitettavan hiljainen tällä hetkellä, mutta toivottavasti keskustelu vielä vilkastuu!

The Literature Network Forums on foorumi klassikkokirjallisuuden ja kirjoittamisen harrastajille. Varsin aktiivinen, mutta englanniksi. Aktiivisuus myös riippuu palstasta, joita on monia.

Scifi/fantasia/spefi -harrastajille löytyy foorumit Risingshadow ja Netticolosseum.

Olen yrittänyt löytää sosiaalista toimintaa kirjoittamiseen liittyen, mutta tuntuu olevan melko pienen piirin juttu netissä, vaikka pöytälaatikkokirjailijoita varmasti on enemmänkin. Olisi kiva tavata elävässä elämässä ja vaihtaa kokemuksia myös ihan kasvotusten, mutta se lienee mahdollista lähinnä kursseilla. Valitettavasti työväenopistossa tarjotaan proosan kirjoittamista harvakseltaan. Oriveden opiston kesäkurssilta on hyviä muistoja, mutta sinne lähtöön suurin este on raha, eli sen puute - pakko tehdä valintoja.

Onneksi sentään omassa kodissa voi vaikka joka päivä keskustella aiheesta "livenä" niin paljon kuin sielu sietää.;) En silti usko, että tulisin koskaan kirjoittamaan Jussin kanssa yhdessä mitään, vaikka mistäpä tuon tietää. Minä voisin kirjoittaa dialogin ja Jussi muun tekstin.

Irrallinen irvileuka


Lähdettiin kaivamaan auki Francois Rabelais'n hautaa tarkoituksena tarkistaa, onko kirjailijan ruumis pahasti pyörinyt viime aikoina. Jäljellä oli vain luuranko, josta jänteiden ja lihasten mädättyä kallo sai helposti napsaistua itsensä irti. Ei se pohdiskellut, ollako vai eikö, kunhan vain halusi nauttia raittiista ilmasta maattuaan ummehtuneen löyhkän keskellä viitisen sataa vuotta.

Kallo siitä sitten hinkui mukaan, mutta joutui katkerasti pettymään. Ei voinut edes olkiaan kohauttaa todetessaan, ettei mikään ole muuttunut. Ennen sanottiin "digeroimme tavernoissa kehomme konstruktioksi diverssejä nutrimentteja ja gastronomisia substansseja", nykyään same in English ja karppauksella höystettynä.

Kallopa siitä innostui rupattelemaan niin rivoja, ettei mokomaa ole kuultu moneen miespolveen. Kertoili mielipiteensä maan mahtavista, ja vähän vähäisistäkin. Ei niitä täällä Erään Suuren Yrityksen imperiumin vallan alaisena kehtaa toistaa, ettei vallan katsota mitätöntä kirjoittajanalkua sensuroinnin arvoiseksi. Sen vain sanon, että kallolle siinä kävi huonosti; se tuomittiin haudattavaksi ikuiseen hiljaisuuteen.

Sen hiljaisuuden nimi on Ei Vois Vähempää Kiinnostaa.


*****

Kiitos http://www.kolumbus.fi/~d638242/index.htm/ ja kaikki kunnia kirjailijalle, jonka tasolle ei juuri kukaan ole yltänyt - edelleen ajankohtaista ja hysteerisen hauskaa viiden sadan vuoden jälkeen.

Tuleepa taas pitkästä aikaa osallistuttua Pakinaperjantaihin.:)

Kuvan Mirabeaun kirjan L'Ami des hommes niteistä olen napannut Vincennes'n linnassa 2007.

Uusi pipo



Sain jokin aika sitten valmiiksi ensimmäisen piponi. Malli on muuten omasta päästä, paitsi reunusta kiertävä lenkkiketjupalmikko, joka on Elsebeth Lavoldin kirjasta Viikinkineuleet. Lanka on Gjestalin tummanharmaata Raggegarnia. Pipo on oikein mukava päässä ja lämmittää taatusti talvella.

Minusta on tullut kokonaan Elsebeth Lavoldin fani. Tykästyin täysin hänen neulemalleihinsa, jotka perustuvat muinaisskandinaavisiin koristeaiheisiin. Aion käyttää niitä jatkossakin neuleissani aina sopivissa paikoissa.

Luova toiminta ja perfektionismi


Olen aiemmin kirjoittanut perfektionismin kiroista kuvataiteen tekemisen estäjänä, ja pohdiskellut asiaa muistaakseni myös kirjoittamisen yhteydessä. Tänään kuitenkin oivalsin tällaisen itsestäänselvyyden:

Kirjoittaminen (tai muu luova toiminta) onnistuu, jos tarve lähtee sisäisestä palosta. Tekee tekemisen ilosta, koska haluaa ilmaista itseään, ja nauttii ko. toiminnasta.

Kun asiaan sotketaan ulkoinen motivaatio, tulee blokki. Ulkoisella motivaatiolla tarkoitan tässä ennen kaikkea menestymisen hinkua, näyttämisen tarvetta, tarvetta todistaa jotain jollekin, halua olla hyvä - kaikenlaista mainetta ja mammonaa.

Sama pätee tutkielmiin, vaikkei niiden kirjoittamista yleisesti luetakaan luovaksi toiminnaksi. Aiheeseen ja työskentelyyn voi silti olla yhtä intohimoinen suhde kuin muuhun kirjoittamiseen.

Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että riittää kun pääsee tilaan, jossa hyväksyy oman vajavaisuutensa, ja kirjoittaa vaikka "vähän vasemmalla kädellä". On siinäkin perää, mutta tuo sisäinen palo lienee olennaista. Täytyy oppia nöyryyttä, ja antautua intohimolle.

"Vähän vasemmalla kädellä" voin sanoa siksi, ettei perfektionisti koskaan kirjoita aivan lepsuillen. Jos on tärkeää saada tekstiä aikaan, ei voi jämähtää hiomaan lauseita heti kättelyssä täydellisiksi. Silti voi luottaa itseensä siinä, ettei yksikään törkeä virhe pääse ahdistusseulan läpi. Sitä kun huomaa virheen, ei saa rauhaa ennen kuin se on korjattu.

Täytyy koettaa pitää itsensä kurissa, keskittyen tekemiseen ja siihen liittyvään haaveiluun. Elää omaa pientä elämäänsä tässä hetkessä välittämättä muusta. Tulevaisuus koittaa ajallaan.

*****

Kuva kännykameralla näpsäisty Turun kauppahallista, Aschanin Sininen Juna -kahvilasta. Ehkä sittenkin laukkuun sopiva pokkari on parempi vaihtoehto kuin digijärkkäri? Mitä tekee hyviä kuvia ottavalla kameralla, joka ei ole koskaan mukana, ellei lähde erikseen kuvausmatkalle?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Häävieraana

Huomasin päivää ennen juhlia, että hääkutsussa luki pukukoodina cocktail-puku. En omista sellaista, ja vaihtoehtoja mietittyäni totesin, että Eurokankaan palakorista alkujaan koristetyynyn päällisen tekemistä varten hankittu kappale koristeellista verhosatiinia saattaisi sopia. Taisteltuani ompelukoneen kanssa, lopputuloksena valmistui "pötkö", johon lisäsin kuminauhakujan. Tämä oli pikainen kyhäelmä, enkä oikein osaa käyttää kaavoja (vanhojenpuku syntyi kurssilla, jossa opettaja neuvoi kaavojen kanssa). Puhumattakaan, että olisin eläessäni ommellut kovin paljon. Vyö ja jakku peittävät sopivasti huonoimmat kohdat.;)

Asu toimi häissä hyvin.:) Ei ehkä ole aivan sitä, mitä periaatteessa olisi pitänyt, mutta väliäkö tuolla, kun on riittävän juhlava. Kengät ja villasukat eivät kuulu asuun!;) Oikeasti käytin bootsimallisia "korkokenkiäni", mutta näillä on parempi kävellä (matkasimme häihin julkisilla). Villasukat siksi, että aamulla ennen lähtöä veti pahasti suonta molemmista jaloista. Hame siis itse tehty, maksoi 4€. Jakku ajalta, jolloin H&M postimyynnistä vielä sai isompia kokoja normaalimallin vaatteista. Hankin liituraitaisen jakkupuvun aikoinaan ollessani bestman ystäväni häissä (on toki epätavallista, mutta olemme ystäväni kanssa tunteneet 9-vuotiaasta asti). Rusetti on satiininauhaa Eurokankaasta - ollut käytössä myös vyönä. Kauluspaita on Varustelekasta muistaakseni brittiarmeijan ylijäämää, oli jokunen vuosi sitten alekorissa hintaan 1€. Vyö on alkujaan Jussin, varmaan siis myös Varustelekasta hankittu. Rintakoru on Kalevala-korun sudenpääsolki, jonka sain muinoin ylioppilaslahjaksi.

Ompelukoneen kanssa taistelun välttämiseksi sain erinomaisia vinkkejä pöytäseurana häissä olleelta mieheltä.:) Hänellä oli pidempi kokemus vanhojen ompelukoneiden huoltamisesta, koska on niitä käyttänyt enemmänkin (valitsi koulussa "rättikässyn", kun minä puolestani olin teknisessä). Suositteli tietokoneen näppäimistön puhdistamiseen tarkoitettua paineilmaruiskua/sprayta etenkin hankalampien paikkojen puhdistukseen. Sitten ompelukoneöljyä käyttöohjeen neuvomiin paikkoihin, koska öljy väärässä paikassa voi jumittaa koneen toiminnan. Lisäksi oli puhetta siitä, että lanka voi olla pölyyntynyttä ja muuten huonolaatuista. Ainakin langan pölyisyys on todennäköistä, koska lankakoria oli säilytetty vintillä suojattomassa paikassa. Ongelman nimi on, että todennäköisesti -60-luvulta peräisin olevan Singerin alalanka jumittuu yhtenään. Ompelukone on ollut todellä pitkään käyttämättömänä, aina edellisen omistajan kuoleman jälkeen. Täytyy huoltaa ja sitten vain harjoittelemaan!:)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Tukholman risteily 2011 matkakuvia

Sain viimein aikaiseksi tehdä taiteellisin perustein valikoidun setin Tukholman risteilyltämme vuonna 2011.

Yhdessä kuvassa vanhasta kaupungista on mukana kahvila Sven Vintappare, josta on tullut jonkinlainen kantapaikka. Se on 1700-luvun talossa, pieni ja mukava, aika perinteinen. Löytyy turistikatu Västerlångatanin sivukadulta.

Muita vinkkejä Tukholmasta:

Edellämainitulla Västerlångatanilla sijaitsee scifi-kirjakauppa, joka myy scifiä, fantasiaa, kauhua, roolipelitarvikkeita, roolipelejä, lautapelejä, yms.

Drottningatanilla lähellä vanhaa kaupunkia sijaitsee Drottningatans bok och bild, josta löytää edullisia ja nättejä postikortteja.

Kesäisin satama-altaassa seilaa vesibussi, jolla pääsee melko läheltä Vikingin terminaalia kaikkiin tärkeimpiin alueen kohteisiin. Kiva vaihtoehto kulkemiseen.

Skansen on upea paikka historiasta ja eläimistä kiinnostuneille. Nordiska muséetissa (kansatieteellinen museo lähellä Skansenia) on tullut käytyä useamman kerran, mielenkiintoisia näyttelyitä.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sekalaisia kortteja

Vuoden 2011 joulukortteja, jotka lähtivät ystäville ja sukulaisille. Sarah Kay -leimakuvan väritin osittain puuväreillä ja liimasin perinteistä hilettä kuusennauhaosaan. En muista olenko joskus purnannut aiheesta, mutten edelleenkään tykkää joulukorttien tekemisestä yhtä paljon kuin joistain muista. Silti siinä on aina oma viehätyksensä. Muuten ostaisin suosiolla joka vuosi valmiita. Ensinnäkin koen, että joulukorttien täytyy olla riittävän neutraaleita, jotta sopivat kaikenlaisille vastaanottajille. Toisekseen niitä tulee tehtyä sarjassa iso pino melko samankaltaisia. Kaikkiaan korttien valmistamisesta tulee silti joulutunnelmaan.

Tähän liittyen on ollut puhe aiheesta ATC vastaan muut kortit. ATC:t koen itseilmaisuna (ATC = artist trading card = taiteilijan keräilykortti = taidekortti), jossa pääsen toteuttamaan vapaasti näkemyksiäni. Muunlaisissa korteissa ajattelen aina vastaanottajaa. Siksi teen useammin ATC:tä.

Vuonna 2011 tein Postcrossing-sivuston foorumin toivehippaan kirja-aiheisen kortin. Kuva on printattu, takana kirjansivua. Leimailua, leimaväriä, kuviosaksia, tavallisilla saksilla distressausta, sekä tietenkin pitsiä tässä on käytetty myös. Tykkään ekokartongeista niiden väriskaalan vuoksi.

Tämän kortin tein omasta kuvastani vanhemmilleni vuonna 2011. Kuva on otettu Skansenilla, kiinnitetty kirjansivulle, ja lisäsin siihen vielä reunoihin pitsinauhat.

Ystävänpäivän 2012 kortti ystävälleni. Naisen kuvan printtasin ja leikkasin sillä euron katkoteräveitsellä, jolla teen tarkemmat työt. Siivet ovat peräisin erään ATC-vaihdon taustapahvina tulleesta kortista. Nauhan sain paperiin tuolla tavoin leikkurilla leikattujen reikien ja maalarinteipin avulla. Maalarinteippiä käytän hankalissa, näkymättömiin jäävissä paikoissa pitämään asiat järjestyksessä.;) Sama juttu siipien kanssa. Tausta on kirjansivu kokonaisuudessaan, pieni sydäntarra peittää sivunumeron. Koko hoito on liimattu pahville, jonka taustaan laitoin vielä henkilökohtaiset terveiset.

*****

Tämä korttipostaus juhlistaa samalla blogin 5000 katsomiskertaa.:D

torstai 3. toukokuuta 2012

Vanhojentanssipuku vuodelta 1994

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Menneitä muistellessa tuli kirjoittamaani romaaniin liittyen mieleen vanhojentanssipukuni. Vuosi oli 1994, olin 17, ja käynyt työväenopiston vanhojenpukukurssin aloitteleville ompelijoille. Malli on itse suunnittelemani historiallisten pukukirjojen pohjalta, tarkoitus oli edustaa 1600-luvun alkua. Tänä päivänä löytyy netistä kaikki tarpeellinen tieto, siihen aikaan olin lähikikirjaston varassa. Sinne ainakin tuli useimmiten mentyä, kun pääsi pyöräillen.

Opettajan avustuksella sovellettiin kaavoja. Koristenauhoja iltaisin ommellessa oli sormet kovilla.;p Korsettia ei ole, vaan puvussa on tukiliuskat. Siksi miehusta ei ole tuon suorempi. Kustannuskysymyksiä. Pitsi on muistaakseni vanhoista verhoista. Suurin osa alushametta on lakanakankaasta, vain edessä on samettia - kuulemma se on sentään aivan aito historiallinen ratkaisu. Puvun alaosaa tukee ns. lantiomakkara, jonka valmistin täyttämällä vanhan sukkahousun lahkeen vanulla. Tuohon aikaan ei käytetty sen kummempaa pönkkää, vaikka tietenkin lantiomakkarat tehtiin täyttämällä kangaspatukka jouhilla noiden modernien materiaalien sijaan.

Kampauksen tein myös itse, näissä kuvissa kiharoita ei enää ole. Mikään maailman hiuslakka ei taida pystyä pitämään kuontaloa kuosissa paria tuntia pidempään. Nykyään se ei tietenkään enää ole ongelma, kun hiuksilla ei ole yleensä pituutta edes kiinni sitomiseen. Puku on vanhemmillani edelleen tallessa, mutten ole mahtunut siihen enää vuosiin. Tuossa on vielä miekkailuharrastajan vartalo. Kiloja on kertynyt yhtä lailla kuin elämänkokemustakin. 17-vuotiaana mielessä pyöri viattomampia seikkailutarinoita. Nyt puolestaan osaan kirjoittaa siitä, millaista on olla viaton nuori nainen.

Toki viattomuuteen tuo tahran muisto, että luonnostelin pukua kemiantunnilla takarivissä istuessani. Kerran myös kokeilin lukea salaa seikkailuromaania. Niistä muista kolttosista ei nyt puhuta.;p

EDIT: Eilen esittelin vain kuvat, tänään tein Inspired-haasteen inspiroimana tästä digiskräppäyksen. Haasteen tehtävänannon mukaan "paperi" on itse valmistamani. Itse asiassa kaikki tässä on omaa tekoani, paitsi fontti Renaissance. Kirjoittelin käsin kuitukärkikynällä pätkän valmisteilla olevasta romaanistani, sekä piirsin liljankukan. Skannasin ne, ja kuvankäsittelyllä sain aikaan lopullisen jäljen. "Paperin" värjäyksessä on käytetty useampaa kerrosta (layer) sopivia värejä, sekä kerroksen näkyvyyden (opacity) muutosta. Värit etsin kuvankäsittelyohjelman värikartasta. Yhdessä kerroksessa hyödynsin efektejä, muistaakseni ulkoista hehkua (outer glow). Teksti ja kuvat saivat samankaltaisen käsittelyn.

Syy, että olen valinnut taustojen vakiokooksi 814x567, on läppärin laajakuvanäytössä. En osaa sanoa, miten leiskat toimivat muilla näytöillä, mutta olen pyrkinyt toteuttamaan nimenomaa digiskräppäykset siten, ettei kuvaa tarvitsisi vierittää suuntaan tai toiseen. Yleensähän digiskräppipaperit on tehty samaan suhteeseen ja ilmeisesti (?) samaan kokoon kuin oikeat skräppipaperit. Koska oma taustani on sivunteossa ja kuvankäsittelyssä, ei skräppäyksessä, tämä tuntui luontevalta valinnalta. Digiskräppään, koska haluan toteuttaa kuvankäsittelyssä kaikenlaisia villejä ideoita. Paperiaskartelun puolella teen ATC:tä ja satunnaisesti muita kortteja + mitä kotona tarvitaan. Tämä jaottelu on tuntunut toimivan juuri minulle.;)

Rakkautta peltipurkissa


- ...neljä, viisi, kuusi, Jyri laski kahvimitallisia ja kaatoi sitten vettä säiliöön.
Pian kahvinkeitin aloitti leppoisan porinansa.
- Ihana tuoksu, Tanja sanoi. - Tuo herättää paremmin kuin herätyskello.
Hän haukotteli leveästi ja kietoi kätensä Jyrin kaulaan.
- Olet kultainen kun laitat aamupalaa.
- Sieraimesi laajenevat kuin vainun saaneella ajokoiralla, Jyri sanoi.
Tanjaa nauratti. Jyri sulki Presidentti-paketin ja työnsi sen kukkakuvioilla koristeltuun peltiseen kahvipurkkiin. Sitten hän suuteli Tanjaa hellästi ja kaivoi kaapista kaksi mukia.
- En vaihtaisi näitä aamukahveja kanssasi mihinkään muuhun, Tanja sanoi.
- En minäkään, Jyri vastasi ja otti Tanjaa kädestä.

Pakinaperjantain haaste 283