keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jouluterveisiä

Tähän postaukseen kuuluisi liittää kuvia tekemistäni joulukorteista, mutta kaikki lähtivät kiireellä matkaan viimeisenä mahdollisena päivänä.;) Joten valitettavasti en tullut kuvanneeksi yhtäkään.

Blogi ei tauosta huolimatta ole kuollut.;) Jussi on työskennellyt neuleiden parissa, mutta valitettavasti häneltä varastettiin isossa marketissa ostoskorista juuri edellisenä iltana valmistuneet hienot lapaset. Eikä niistäkään ehditty ottaa kuvaa. Neulebloggarin painajainen! Puhumattakaan suomalaisen miehen tuskasta, kun Alkokin oli ehtinyt mennä kiinni.

Oma syksyni on mennyt hyvin tiiviisti romaania kirjoittaessa. Osallistuimme myös työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille. NaNoWriMo tuli koettua marraskuussa, oma saldoni runsaat 21 000 sanaa. Se jäi silti kauas 50 000 sanan tavoitteesta. Suosittelen kaikille osallistumista, jos haluatte saada kirjoittamiseen rentoutta ja rutiinia!

NaNoWriMon romaanini on toistaiseksi nimetön "prequel" (jatkoa, mutta ajallisesti edeltää alkuperäistä tarinaa) alkuperäiseen. Olen jo hieman jatkanut siitä, mihin marraskuussa jäin. Varsinaisesti sen kirjoittaminen katkesi, kun sairastelun jälkeen innostuin työstämään alkuperäisen romaanini loppuun.

Eli alkuperäisen kolmas versio valmistui ja on lähetetty luettavaksi kavereilleni, jotka ovat sitä kyselleet, sekä parille Pöytälaatikko-foorumin käyttäjälle. Kyllä sen tätäkin kautta voi saada, mutta liitetiedostona en tänne rupea laittamaan mm. siksi, että 151 sivua PDF:nä on aika iso tiedosto. Lähetä sähköpostia diome(miuku)saunalahti(piste)fi ja kerro, kuka olet, jos emme ole meilailleet aiemmin. Mikäli satut olemaan alaikäinen tai muuten herkkätunteinen, ota huomioon, että romaanissa on melko roiseja kohtauksia ja kielenkäyttöä.

Mietin julkaista kirjoituskurssin puitteissa samaan tarinaan, mutta erillisenä, kirjoitetun novellin. Se vain ei palautteen mukaan toimi erillisenä novellina, joten vaatisi aikamoista muokkausta saada se julkaisukuntoon. Vaikeaa saada tiukasti rajatun sivumäärän puitteisiin puserrettua kappale isoa tarinaa, jossa on siinä vaiheessa jo n. 90 sivua kerrottu hahmojen elämästä. Hyvä harjoitus sinänsä.;)

Romaanin työstäminen jatkuu tauon jälkeen. Nyt pitäisi tehdä paljon taustatyötä ja opiskella vähän kirjoittamistakin, mutta jos silti ensin pitäisi lomaa.;) Voisi samalla vaikka hoitaa joitain arkisempia askareita paremmalle tolalle.

EDIT:

Ystävykset toivottavat kaikille blogin lukijoille hyvää joulua!:)


Pet's name: André
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

 
Pet's name: Charles
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kuvasatoa Ranskasta, paikkoja yms.

Hei kaverit, toki kahvi tekee hyvää, kun on rampannut päivän armeijamuseossa, mutta pitääkö teidän aina mennä liiallisuuksiin?

Valikoituja kuvia lomamatkaltamme Ranskaan viime kesänä. Pääasiassa paikkoja, mutta myös muita kuvia. Klikkaa oikealla yläreunassa "show info", niin näet kunkin kuvan nimen. Lisätietoja tai käännöstä voi kysellä kommentoimalla tähän postaukseen.

Kameran muistikortille kertyi yli 900 kuvaa reissun aikana, joten tämä on todellakin hyvin valikoitu setti.;) Lisänä jo aiemmin tänne postaamani. Kaikki sisäkuvat on otettu ilman salamaa automaattisäädöllä. Useimmiten oli kiire (pois alta tai pois linnasta, mikä on varjopuoli järjestetyssä retkessä) tai muuten vain olin väsynyt, joten en ehtinyt/jaksanut alkaa etsimään sopivia säätöjä ja kuvakulmia.

Nämä kaverukset pitävät majaansa työhuoneessani. Lähtivät mukaan Pariisin Invalidesista, jossa yksistään kuningasvallan aikaisen aseistuksen osastoilla saimme kulumaan monta tuntia. Jopa Jussi sai yliannostuksen, eikä jaksanut enää innostua maailmansotien osastoista. Jos joku haluaa nähdä noin miljoona haarniskaa, tykkiä, rapieria, muskettia, pistoolia, metsästyspuukkoa, jne. suosittelen lämpimästi!;) Eksoottisin kokemus oli lasten haarniskat 1500-luvulta.

Langeais oli erityisesti näin jälkikäteen ajateltuna linna ylitse muiden Loiren laakson linnojen, joita pääsimme näkemään. Siellä huoneet oli kalustettu 1400-luvun lopun tyyliin, jolta ajalta itse linnakin on. Azay-le-Rideau oli idyllinen pieni linna, jossa oli myös kalusteita. Villandryn puutarha tosin on vertaansa vailla. Joinvillen Château du Grand Jardin eli nimensä mukaisesti suuren puutarhan linna oli myös juuri puutarhansa osalta upea. Toki muutenkin idyllinen, mutta sisällä oli vain hyvin vähän nähtävää. Ecouen oli hieno kokemus, mutta olisin kaivannut renessanssimuseolta enemmän museomaisuutta. Tykkäsimme silti jo pelkästään mahdollisuudesta talsia linnalle metsän läpi.

Troyes on Champagnen pääkaupunki ja varsinainen historia-aiheinen elämyspuisto.;) Vanha keskusta on tupaten täynnä 1500-luvun tyylisiä taloja eri väreillä maalattuina. Ruelle des Chats eli Kissojen kuja on aito 1500-luvulta säilynyt kuja, älyttömän kapea ja pimeä, kun talojen seinät kaatuvat ylhäältä toisiaan kohti.

Loiren laakson linnaretkellä näimme seuraavat: Azay-le-Rideau, Villandry, Ussé, Langeais.
Joinville on pikkukaupunki Champagnessa, reilun 3 tunnin junamatkan päässä Pariisista.
Ecouen on Pariisin tuntumassa sijaitseva pikkupaikkakunta, jonka päänähtävyys on renessanssimuseoksi nimetty 1500-luvun linna.

Ranskan turistipaikkakunnilla puhutaan ilmeisen hyvin englantia, joten ei kannata pelätä matkailua, vaikkei osaisi ranskaa. Esim. Toursin turistitoimisto sekä linnaretkiä järjestävät yritykset toimivat paljon englanniksi. Pariisin liepeillä on myös helppo reissata, mutta vaikeuksia saattaa tulla lähtiessä pidemmälle maaseudulle. Itse selviän ranskalla, joten en osaa tarkalleen tästä sanoa.

Vaikkei kuvia ole Epernaysta, kävimme siellä päiväretkellä. Suurin nähtävyys on Moët & Chandonin shampanjakellarit. Mietimme käydä Reimsissä, jossa olisi enemmän kellareita, mutta sinne on hieman pidempi matka, sekä junaksi olisi valikoitunut (kallis) TGV. Epernayhin pääsi paikallisjunalla. Kiva reissu sekin, ja olisi hyvin pärjännyt englannilla.

Ps. rue de Lanneau oli yhteen aikaan rue du Puits-Certain. Totta kai meidän piti kävellä latinalaiskorttelissa! Olin jo kotona printannut valmiiksi Google mapsista kartan, josta näkyi kaikki romaanin kannalta oleelliset paikat. Vaikka tietysti 1600-luvulla siellä näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

ATC Kirjallisuus - avain unelmiin

Kirjallisuus - avain unelmiin. Tämä ATC valmistui Koukussa Kortteihin -vaihtoon (ja on siis vaihdettu jo), jossa tehtävänä oli käyttää korttiin yksinomaan kierrätysmateriaaleja. Tausta on vanhaa hyllypaperia, kuva ranskalaisesta hotellimainoksesta, kirjat Ikean kuvastosta, muut tilpehöörit Elloksen mainoksesta. Nauha on neulepuseron ripustuslenkki. Pahvi, jolle kortin kasasin, on ilmeisesti suolapurkista. Leikkelen nykyään kaikki pahvirasiat korttipohjiksi, jos eivät ole liian pieniä. Isompiakin pahveja on silti hyvä säilyttää, jos tarvitsee tehdä onnittelukortteja tai vahvistaa muistikirjan kansia.

Myönnän, että pahvin takana oleva nimitarra on tuloste, johon en ole käyttänyt kierrätysmateriaaleja. Keksin yhdessä vaiheessa tehdä itselleni ATC-nimilapun, joita printtaan tarra-arkille niin monta kuin mahtuu. Siinä on kätevästi kaikki perustiedot aina valmiina, tarvitsee vain täydentää kortin nimi ja päiväys. Tarra-arkin ylijäämäreunoista saa kirjekuoren sulkijoita.;)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Viinikirja Jussille



Kauppalehden mukaan viiniharrastuksen aloittamiseen tarvitaan 10 000 € alkupääoma kunnollisen viinikaapin ja kokoelman ostamista varten. Tämän tiedon kuuleminen inspiroi tekemään Jussille kirjan viinitietojen merkitsemistä varten. Olen nimittäin aivan eri mieltä Kauppalehden kanssa - viiniharrastuksen aloittamista varten tarvitaan vain itsetehty muistikirja ja satunnaisesti jokin pullo Alkon 6 - 8 € valikoimista, risteily ja ulkomaanmatka.;)

Jussi kiinnostui jokin aika sitten rypäleistä ja muusta edistyneemmästä viinitietoudesta. Vitsailin, että se on hänen 40v. kriisinsä.;) Itselleni viinit ovat olleet luokitukseltaan hyvää - juotavaa - pahaa. Juuri sen enempää en ole niistä tiennyt. Mutta kuten kirjasta näkyy, oma inspiraationi tälle alalle tulee menneisyydestä ja kirjallisuudesta. Olen tosin tehnyt sen aivan Jussia ajatellen, onhan hän ruvennut fanittamaan romaanini hahmoja.

Sivut, joilla on kohdat nimelle, maalle, arvosanalle, rypäleelle, jne. koostin Open Officella käyttäen vesileimaksi asettamaani ilmaista digileimaa. Fonttina vanha tuttu Renaissance. Printtasin 4 sivua kerrallaan yhdelle A4 tarra-arkille. Kiinnitin jokaisen niistä valkoiselle vesiväripaperille (tarjouslehtiöstä). Jos varastoissa olisi ollut riittävästi jotain sopivaa värillistä kartonkia, olisin käyttänyt sitä, muttei ollut. Sivuja nimittäin oli muistini mukaan 32. Läiskin kulmiin leimat VersaColorin burgundy-sävyllä. Teksti "Wine" on myös leimattu.

Reiät sivuihin tein tavallisella reittäjällä. Kannet on alkujaan muistaakseni lakanapakkauksen tukipahvia, jonka päälle liimasin skräppipaperia sisäpuoleksi ja pronssin hohtoista käärepaperia päälipuoleksi. Sillä käsittelyllä tuosta pahvista sai tosi kovaa. Kansien reiät tein katkoteräveitsellä. Pujotin paperinarua kaikkien reikien läpi. Koska se tuntui pysyvän hieman epävakaasti rusetilla, laitoin varmistukseksi neulepuseron kauluksesta peräisin olevaa nauhaa. Nykyään on tosi usein etenkin neuleissa jonkinlaisia pitkiä ripustusnauhoja, joista saa aivan loistavaa askartelumateriaalia. Kansien ja nimikelapun reunoja käsittelin vielä kevyesti DistressInkin sävyllä walnut stain.

perjantai 7. syyskuuta 2012

It's all about the Vintage and Beauty -bloginamu

It's all about the Vintage and Beauty -haasteblogi järjestää arvonnan 1-vuotissynttäreidensä kunniaksi. Olen mielelläni osallistunut heidän haasteisiinsa aina kun ylipäänsä johonkin keksin osallistua.;) Teen joka tapauksessa paljon vintage-henkistä, kortteja ja muuta.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Uusi muistikirja kierreselkävihosta

Olen jo jonkin aikaa tehnyt muistiinpanoja romaanikäsikirjoituksen printtiliuskojen takapuolille. Edellinen muistikirjani tuli täyteen.=) Nyt viimein sain aikaiseksi tehdä uuden samalla tekniikalla, joskin tällä kertaa leimasin kuviot itse ja liimasin kansiin pitsiä. Leimasinjäljestä näkee, ettei työtä välttämättä pitäisi aina tehdä aamuyöllä. Ruusuleimasimet ostin käytettynä, enkä huomannut ruveta "trimmailemaan" niistä ylimääräisiä reunoja ennen kuin vahinko oli jo sattunut. Aamuyön oivalluksia sekin, että tartun katkoteräveitseen puolinukuksissa ja alan leikata leimasinkumia.;p Mutta kaikki meni hyvin - ei haavoja, leimat ehjiä edelleen.

Jotenkin vihkon kannessa tuo leimasinsotku ei silti niin haittaa. Jussi ei edes pannut sitä merkille, kun ensimmäistä kertaa näki. Kannen sisäpuolelle kiinnitin musteella kirjoittamani Eeva Kilven viisauden "On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää."

Se tuntui hyvin osuvalta. Olemme menossa kirjoituskurssille työväenopistoon, ja olen vasta joutunut toteamaan, kuinka osaamaton todella olenkaan kirjoittajana. Siitä huolimatta, että romaani on joka kirjoituskerralla parantunut. Tähän vihkoon on tarkoitus kirjata ajatuksia editointia ja mahdollista seuraavaa versiota varten. Yritän pitää mielessäni jatkuvasti, että kirjoitan vain itselleni, mutta pidän hyvästä kirjallisuudesta. Siksi yritän saada kaiken hiottua niin hyvin, että voin itse olla tyytyväinen lopputulokseen. Voi olla järkevää pistää tämän version jälkeen tarina tauolle joksikin aikaa, tehdä taustatyötä ja harjoitella kirjoittamista ylipäätään. Ideoin myös osallistumista NaNoWriMoon romaanilla, joka voisi toimia luonnoksen omaisena käsikirjoituksena "jatko-osalle". Todellisuudessa se kertoo edeltävistä tapahtumista.

Miten muistikirja on tehty:
1. ota kierreselkäinen vihko
2. vahvista kannet sisäpuolelta pahvilla
3. koristele kannet etupuolelta, sisäpuoleltakin jos haluat

Itse vannon nykyään kaksipuoleisen teipin nimiin. Askartelukauppojen myymä suojapaperillinen teippi on halvempaa kuin kirjakaupoissa myytävä tavallisen teipin oloinen. Astman takia liiman käyttöä täytyy vähän rajoittaa. Pitsejä joutuu silti yleensä liimaamaan, jolloin käytän tavallista "erikeepperiä". Kirjanmerkkejä liimailen tavallisella liimapuikolla.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kortti 4-vuotiaalle

Syntymäpäiväkortti 4-vuotiaalle pojalle, joka pitää punaisesta. Todennäköisesti kaikki lapset pitävät kimaltavista asioista, joten siksi lisäsin tähän kimalletta, vaikka sitä nyt onkin ympäri työhuonetta. Nauha kortissa on heräteostos Intohimona Askartelusta: luonnonväristä kangasnauhaa, johon voi leimata omat kuvionsa.

On muuten ihan tyhmää, että pojille tarkoitetut asiat on melko tiukasti värikoodattu sinisen, mustan, joskus vihreänkin sävyihin. Muistakaahan, että Salama McQueen (Autot-elokuvan sankari) on punainen! Linnanmäen rekkarallissakin oli vuosi sitten vain yksi punainen rekka. Mustaan joutumista ei juuri edes helpottanut selitys, että se on isän auton värinen, vaikka silloin vajaa 3-vuotias nielikin pettymyksensä urheasti.

Toinen arkinen asia, jonka mieluusti muuttaisin, olisi lapsille tarkoitettujen vanukkaiden yms. sijoittelu ruokakaupassa. Kiitettävän hieno keksintö ovat ne automalliset ostoskärryt, joissa pieni viihtyy erinomaisesti. Mutta miksi lehmän kuvalla varustettu lisäaine-sokerimössö on sijoitettu juuri sille korkeudelle, mistä autokärryssä istuva pikkulapsi sen havaitsee? Eikö kaiken järjen mukaan juuri sellaiset tuotteet pitäisi sijoittaa niin korkealle, että niihin yltävät vain aikuiset ja isommat lapset, joille oletettavasti on paljon helpompaa järkeillä, miksei kyseistä vanukasta osteta tänään? Ts. isommalla järki jo toimii, kun 2-4v. ei oikein vielä ymmärrä asioita.

perjantai 31. elokuuta 2012

Syntymäpäiväkortti

Syntymäpäiväkortti iäkkäälle sukulaisnaiselle syntyi P*skarteluhaasteen bingoon rivillä "harmaa-kuvioleikkuri-timantti". Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta! Laiskuuttani käytin taas kännykän kameraa. Liima oli vielä kuvaushetkellä märkää, joten en voinut skannata. Kortti näyttää todellakin luonnossa paremmalta ja lähtee postiin tänään.:) Täytyy vain vielä kirjoittaa onnittelut ja laittaa kuoreen.

Papereissa on kahta eri sävyä harmaata, ric-rac -nauhassa kolmatta. Taustapaperi on lehväkuvioitua valkoista. Kulmissa ulommassa kuviot sydänleikkurilla, sisemmässä kulmaleikkurilla. Kuva on Versaminin sävyä burgundy, tehty Paper Artsyn leimalla. Timantit ovat peräisin juhlahameeseen käyttämästäni kankaasta, kun jouduin ompelun tieltä poistamaan osan niistä.

torstai 30. elokuuta 2012

ATC Lyhytkestoinen uni

"Sen sanon kuolevaiset, mitä on tämä elämä?
Unta, joka kestää hieman yhtä yötä pidempään."

Lainaus on oma suomennokseni Jacques Vallée des Barreaux'n runosta La vie est un songe ("Elämä on unta"). Näitä vanhoja runoja tulen varmasti vielä käyttämään korteissa. Olen tehnyt joitain suomennoksia romaaniani varten. Tällä hetkellä ainakin rytmitän siinä tekstiä käyttämällä runositaatteja suurempien kokonaisuuksien välissä. Todennäköisesti romaanin aikaansaamat ajatukset tulevat purkautumaan myös jatkossa ATC:n muodossa.

Tämän kortin inspiraatio kuitenkin varsinaisesti lähti yhdistelmästä Iskun mainoksesta leikattua lipastoa ja piirtämääni kynttilää. Piirsin kahvisarjan kupit osittain kynttilänvalossa, joten tämä tuli tehtyä siinä samalla, kun kerran kynä oli kädessä. Koristeena oleva nauha tuli jonkin vaatteen tai mahdollisesti kenkien mukana. En muista enää, mutta ostotavaraa se ei ainakaan ole. Teksti jälleen kahvivärjätyllä printtipaperilla.

Skannerin rajoitusten vuoksi kortti toimii jälleen paremmin luonnossa. Seuraavaa tapaamista olen jo ideoinut esim. Variston Sinellin askartelukirppiksen päivänä 20.10.2012. Olkaa yhteydessä, jos ATC-vaihdot (mahdollisesti myös askartelut) pääkaupunkiseudulla kiinnostaa! Aiheesta löytyy keskustelut Koukussa Kortteihin -sivustolta ja ATCsForAll-foorumilta (ks. linkit), mutta toki tavoitat minut (diome) myös Postcrossingin kautta, nykyään lisäksi Askartelutaivaasta.

tiistai 28. elokuuta 2012

ATC Ruusu lemmitylle

Syvimmät pahoitteluni skannauksen laadusta! Skanneri ei tykkää korkeuseroista, ja tässä kortissa niitä on. Kultanauhat eivät myöskään tule kokonaan näkyviin. Kokonaisuutena tätä kannattaa tulla katsomaan johonkin vaihtotapahtumaan, koska on ehdottomasti parhaimmillaan luonnossa.;)

Ruusu lemmitylle on osallistumiseni It's all about the Vintage -haasteeseen aiheella rakkaus.

ATC Kevät

Tämä ja kahvikortit saivat alkunsa taustasta, vaikka yleensä lähden toteuttamaan jotain ideaa. Lievä ryppyisyys johtuu siitä, että taustaksi teippasin kappaleen vanhaa satiiniyöpaitaa. Tein siitä itselleni alushameen, ja lopusta tuli jämätilkkuja. Naisen kuvan printtasin jo monta kuukautta sitten valokuvapaperille. Hyödynnän arkit täysin, joten printtaamista varten koostan Open Officen tekstinkäsittelyssä kollaasin mahdollisesti käyttöön tulevista kuvista. Tämä nainen on peräisin Flickr'n kollaasiryhmässä julkaistusta arkista. Mielestäni kortti näyttää luonnossa paremmalta kuin skannattuna.

ATC Kahvi 1 ja 2

Kahvi virkistää, 1/2. Kuppi itse piirretty 6B-kynällä, korttia "virkistetty" kimalteisella liituvärillä. Taustalla Ranskan tuliaisten käärepaperia, kappale vanhoja samettihousuja, sekä pätkä Jussin jämälankaa. Kuva KappAhlin mainoksesta. Alaosassa näkyvä korkeusero on tahaton seuraus siitä, että taustapahvi on leikattu jostain pakkauksesta - ero ei kortissa ole yhtä selkeästi näkyvillä kuin skannatussa kuvassa.

Kahvi yhdistää, 2/2. Samoin kuppi itse piirretty 6B-kynällä ja hivenen värjätty liituvärillä. Kuva samasta mainoksesta. Sydän leimattu kahvilla värjätylle printtipaperille. Kulmissa ääriviivatarrat. Taustana samaa vanhaa samettihousua kuin edellisessä - yritin kunnianhimoisesti tehdä niistä hametta, mutta lopputulos oli liian hirveä, jotta sitä kehtaisi oikeasti käyttää. Kangaspaloille varmasti löytyy käyttöä muistakin projekteista.

perjantai 24. elokuuta 2012

Paperiarkki - foorumi kirjoittajille

Paperiarkki on aktiivinen foorumi luovan kirjoittamisen harrastajille ja ammattilaisille. Löysin itse sinne vastikään, mutta olen saanut jo paljon irti.:)

Romaanin kolmas versio on edennyt sivulle 93 sitten heinäkuun, jolloin sen aloitin. Muistikirja tuli täyteen, pitäisi tehdä uusi. Tarinan kaarella on edetty yli puolen välin, joten olen tyytyväinen edistymiseen.:)

torstai 16. elokuuta 2012

Kirjavan kissan näköalat




Kirjava kissa vetäytyi huvimajaan suojaan helteeltä. Se oli juuri saalistanut linnan puutarhasta hiiren, jota se sulatteli torkkuessaan. Kissaa oli aina tarvittu. Kauan sitten oli paikalla ollut vain kivinen torni, jonka seiniä puhkoivat ampuma-aukot. Jo silloin kissa oli suojellut asukkaiden ruokavarastoja ja pientä keittiöpuutarhaa. Tornista oli taisteltu ja sitä oli laajennettu suuremmaksi linnaksi. Ihmiset olivat tulleet ja menneet, mutta kissa oli hoitanut tehtävänsä.

Aikanaan taistelut olivat loppuneet ja puutarhaan olivat tulleet kukkaistutukset ja huvimajat. Palvelijat olivat kiiruhtaneet asioillaan. Arvovieraat olivat tulleet ja menneet hienoilla vaunuillaan.  Linnan asukkaat olivat viihtyneet puutarhassaan. Rakastavaiset olivat kohdanneet iltaisin huvimajoissa. Kaikkea oli kissa hiljaa todistanut. Se oli sulautunut pensaiden varjoihin ja ruusujen tuoksuun.

Hevosvaunut olivat vaihtuneet autoihin ja nyt linnan puutarhassa kuljeskelivat kameraa kantavat turistit. Kissaa ne eivät häirinneet sen enempää kuin aikaisemmatkaan ihmiset. Se olisi paikalla niin kauan kuin linna ja puutarhakin.




Pakinaperjantain haaste 298

Edit: Lisätty kuva. Kissa Villandryn linnan puutarhassa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ranskan kuvasatoa

Ensimmäistä kuvasatoa lomamatkaltamme Ranskaan tänä kesänä korjataan nyt.:) Romaanista lähti liikkeille kolmas versio, vaikka toinen oli vielä kesken, koska en katsonut uusien tietojen valossa pystyväni enää jatkamaan entistä. Mitähän näistä syntyy?;)

 Kirjoitusvälineistöä työpöydällä Langeais'n linnassa.

 
Lattiaa Langeais'n linnasta.

Kovasti tutun oloista aseistusta löytyi Ecouenin renessanssimuseosta.;) On se. Saksalaista tekoa ja kaikkea, aikakausikin täsmää. Rapierin (ranskalaisittain ihan vain miekka) vieressä main gauche. Saisi näitä ihan omaan käyttöönkin ostaa.


Sametti hehkui punaisena,
intohimo katseessa,
sielusi hillittömyys,
vuodatti verta,
katkeran punaista,
sydämestäni,
rakastin sinua enemmän.

(Kuvassa isännän vuode Azay-le-Rideaun linnasta. Runo omaa tuotantoani Runotorstain haasteeseen "Punainen".)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Farkkuhame ja T-paitahame


Pari tuunausta ompelukoneella, joka nyt toimii kuin unelma (paineilmaspraylla puhdistettu + öljytty ompelukoneöljyllä): vanhasta H&M farkkuhameesta leikkasin yläosan pois, koska se ei vyötäröltä mahtunut kiinni ja halusin muutenkin leveämmän ja lyhyemmän mallin. Ompelin kuminauhakujan ja laitoin kuminauhan. Vyö on hameen päällä pelkkänä koristeena. Taakse jäi varsin mittava halkio (alkujaan hame oli lähes maksimittainen), mutta alushameen kanssa se ei haittaa mitään.

Alushameen itse asiassa tein jo aiemmin ja olen sitä käyttänyt myös sellaisenaan. Siinä on materiaalina kaksi mustaa T-paitaa, joita en ole voinut värin takia enää pitää. Ihoni kun reagoi nykyään vaateväreihin kutisemalla, kirvelemällä ja tekemällä näppylöitä. Leikkasin niistä etu- ja takakappaleet viistottaen, ompelin yhteen ja lisäsin kuminauhakujan + kuminauhan.

Takki on Varustelekasta, vyö Jussin entinen (omittu, hah), kaulakoru ja paita äidiltäni, kengät Anttilasta, laukku NT Bagsista.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kaksi ATC-tapaamista Vantaalla heinäkuussa 2012

Nyt on sovittuna seuraavaa:

perjantai 6.7. klo 14-16
perjantai 20.7. klo 14-16

Myyrmannin kauppakeskuksen (Myyrmäessä Vantaalla) 3. kerroksen kahvila Bretagnessa.

http://www.myyrmanni.fi/

Tervetuloa toiseen tai vaikka molempiin!:) Vaikka vain tapaamaan mukavia ATC-askartelijoita. Mitään taso- tai harrastuneisuusvaatimuksia ei ole. Jos et tiedä asiasta mitään, mutta olet kiinnostunut, tervetuloa tutustumaan!:)

Lupaan levitellä ATC-kansiotani merkiksi, lisäksi Jussi on todennäköisesti neuletyön kanssa pitämässä seuraa.;)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lattelasin suojukset



Nämä sain jo jokin aika sitten valmiiksi. Neljän kappaleen setti lasinsuojuksia, nyt on hyvä juoda kahvia polttamatta sormiaan. Suojukset on neulottu pyörönä tasaisin kerrosvälein kaventaen. Sopiva silmukkamäärä löytyi kokeilemalla. Suojukset istuvat napakasti lasien ympärillä ja helmineule sekä näyttää hyvältä että antaa hyvän otteen. Lankana on vanha tuttu Gjestal Raggegarn.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Makroharjoituksia


Sarjassamme Elina opettelee kuvaamaan.;) Olen päättänyt perehtyä lisää valokuvaamisen hienouksiin nyt uuden kameran (Canon PowerShot S100) myötä. Tässä tein harjoituksen polttovälillä ja aukolla. Kumpikin kuva on otettu käsisäätötarkennuksella samalta etäisyydeltä. En ole käsitellyt niitä tietokoneella mitenkään. Ylemmässä on pieni polttoväli, alemassa suuri. Ei kuitenkaan kaikkein suurin - onneksi kameran näytöltä näkee, mitä eri polttovälit tekevät lopputulokselle. Aukko on 2 eli suurin mahdollinen. Senkin olen nyt oppinut, että mitä pienempi luku sen suurempi aukko.

En olisi heti arvannut, miten kivan kuvan työpöydällä lojuvasta roinasta saa riittävän suurella aukolla ja polttovälillä + tarkennuksella.:) Eikä tarvitse koskea siihen kuvankäsittelyllä mitenkään, mikä säästää aika paljon aikaa ja vaivaa. Peruskameroiden kuville kun samankaltaisen lopputuloksen pystyy tekemään käyttämällä blur- ja sharpen -työkaluja. Kokeiltu on.;) Sillä konstilla pystyy parantamaan vaikka kamerakännykän kuvaa, jos haluaa siihen lisää syvyyttä.

EDIT: On näköjään mulla vähän käsitteet hakusessa... No, opetellaan.;) Olen lueskellut valokuvausoppaita. Näissä muuttui suljinaika, ei polttoväli. Toivottavasti edes nyt tuli oikein.;)

Liebster Blog -tunnustus

Saimme tällaisen tunnustuksen Lonkeropiirakan Korppisudelta.:) Hänellä on myös hieno skräppäysblogi Korppi ja susi. Kiitos!:)

Palkinto on tarkoitettu alle 200 lukijan blogeille, jotka ansaitsisivat enemmän lukijoita. Sääntöjen mukaan se kuuluu jakaa eteenpäin viidelle blogille. Sen lisäksi tulee kiittää palkinnon antajaa.

Annan vuorostani palkinnon blogeille:

Korttisadekuuroja - mielenkiintoisia teemoja ja hienoja toteutuksia ATC-korteissa, jotka on tehty käyttäen paljolti ilmaisia kierrätysmateriaaleja.

Maijun tekeleitä - jotenkin tulee hyvälle mielelle tästä sekalaisesta, mutta hyvin rauhallisesta blogista, josta löytyy valokuvia, leipomuksia, kortteja, jne.

Muikku verkossa - bloggaa Karjalan murteella monenlaisista käsitöistä ja elämästä.

Le Masque Rouge - kirjallisuusblogi, jossa on esillä mm. historiallista romantiikkaa.

Altsumanailua - tyylikkäässä blogissa ATC:tä ja muuta askartelua, myös seikkaperäisiä tutoriaaleja erilaisten tekniikoiden toteuttamiseen.

Lisäksi kunniamaininnan saa:

Haaveilua ja villalankaa - monipuolisesti käsitöitä ja hurmaavia koiruuksia. Kunniamaininta, koska blogi on jo saanut tämän palkinnon aiemmin.;) Tätäkin silti mielelläni mainostan.

Ja käytän hyväkseni tilaisuuden mainostaa Luovan Luolan seuraajien blogeja:

Sirkkiksen korttipakka - mielenkiintoisia ATC:tä ja muita kortteja
KorttiHurahdus - kauniita ATC:tä ja muita kortteja
Ruostetta ja Rakkautta - hienoja arkisia valokuvia
Punamustaa - goottityylinen käsityöblogi =)
Convehtila - kauniita kortteja ja muita askarteluja
Black & White Abstracts - kauniita taiteellisia mustavalkokuvia
La Fotografía Efectista Abstracta - sama värikuvina
H.E.L.M.I handmade - hienoja käsitöitä ja valokuvia
Liiolii - merkintöjä ja valokuvia arjen keskeltä
Leena Lumi - suosittu ja monipuolinen kirjablogi
Lumikarpalo - runoja ja kuvia
Lauran kortit - hienoja kortteja ja valokuvia
The Drafty Garrett - elämästä ja taiteesta englanniksi
Beads and papers and yarn, oh my! - kauniita kortteja ja käsitöitä, aiemmin K-18 -haasteen ylläpitäjä Koukussa Kortteihin -sivustolla
Tunturin tällä puolen - hieno käsityöblogi

Pahoittelut, jos jotain on jäänyt pois! Näen itse seuraamieni lisäksi vain Bloggerin tunnukselta löytyvät. Laittakaa toki linkkiä kommenttiin, lisään tähän listaan.;)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

ATC:t Kuvia elämästä 1-6






Kuvia elämästä, pieniä kohtauksia, jotka olen numeroinut 1-6 "aikajärjestyksessä". Tämä on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan sarjana. Joka tapauksessa kaikki muut paitsi 2/6 ja 6/6 osallistuvat Postcrossing-foorumin ATC-vaihtoon, jonka aiheena oli löydetty runous.

Lähdin tällä kertaa liikkeelle postimerkeistä ja niihin sävytetyn taustan maalaamisesta akryyliväreillä. Leikkasin runot kirjansivuilta, ja teippasin kaksipuoleisella teipillä koko komeuden kasaan riittävän neutraalin väriselle paperille, joka puolestaan on kiinni korttipohjassa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kirjallisuusmietteitä

Tulin sitten perustaneeksi kirjallisuusblogin Kirjallisuusmietteitä.:)

Olen siirtänyt sinne blogilistaan paremmin aihepiiriin kuuluvien blogien linkit. Pyrimme Jussin kanssa rajaamaan Luovan Luolan teemaksi kaikenlaiset omat luovat tuotokset ja kaikenlaista niihin liittyvää. Hieman tämä on laajentunut alkuperäisestä ajatuksesta, siksi en halunnut tuoda mukaan vielä kirjallisuusteemaakin.

Tarkoitus on tarjota lyhyitä kirjaesittelyitä ja kirjan aihepiiriin liittyviä pohdintoja. Parhaimmillaan luettu herättää paljon ajatuksia.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Xena-koira vauhdissa


 
Heinäkuun alussa 13v. täyttävä Xena on edelleen vaikea kuvattava.;) Leikin uuden kamerani kanssa, päädyin Canon PowerShot S100:aan, koska se kulkee mukana käsilaukussa toisin kuin järkkäri. Oli todennäköisesti myös pakettihinnaltaan halvempi.

Lily, jonka sydänkohtaus oli lähestulkoon viedä keväällä, on nyt 14v. täytettyään jälleen oma pirteä itsensä. Rautaisia pieniä.:)

torstai 31. toukokuuta 2012

Kukkivat kuvat






Kuvasin eilen kukkivia kasveja, ylhäältä alas omenapuu, sireeni, voikukka. Osa voikukista on jo siirtynyt siementämään. Näitä kaikkia löytyy lähiöluonnosta - kaunista ja tuoksuvaa.:)

Näissä on käytetty meidän vanhaa kameraa, Canon PowerShot A520, joka siirtyy nyt Jussin kameraksi.

torstai 24. toukokuuta 2012

Todellisuuspakoa

Inspiroiduin näihin ajatuksiin Kirsti Ellilän sarjakuvasta. Tällä hetkellä jumissa oleva romaaniprojektini on myös todellisuuspakoista roskaromantikkaa.;) Todellisuuspakoisuudellahan on varsin huono kaiku, siinä ei nähdä mitään taiteellista tai muuten merkittävää. Merkittävä - merkityksetön, syvällinen - pinnallinen, yhteiskunnallinen - todellisuuspakoinen. Suosittelen Zygmunt Baumanin teoksia lääkkeeksi kaksijakoisen maailmankuvan aiheuttamaan ahdistukseen. Postmodernin lumo oli itselleni merkittävä elämys. Tuija Pulkkisen Postmoderni politiikan filosofia avaa käsitettä ja ajattelua vielä syvemmin.

Henkilökohtainen on poliittista. Tämä on uuden aallon feminismin perusajatus. Voisi myös sanoa, että todellisuuspako on poliittista. Ihmiset haluavat vaihtaa maisemaa, kun elämä potkii päähän. Entisajan tehtaissa työskennelleet nuoret naiset olivat romanttisen kirjallisuuden suurkuluttajia. Siksi romanttisen kirjallisuuden perusteemoihin kuuluu köyhä tyttö, joka lopulta saa unelmiensa prinssin. Naisten arjen muodosti surkeasti palkattu ja kurjissa olosuhteissa tehty yksitoikkoinen työ, jonka vastapainoksi oli tarjolla raskaita kotitöitä ja lastenhoitoa, mahdollisesti alkoholisoituneen aviomiehen passausta. Tästä kaikesta kertoo realistinen kirjallisuus ja historiantutkimus. Sietäisi muistaa tänäkin päivänä, miksi aikoinaan kamppailtiin 8 tunnin työpäivän ja monien muiden asioiden puolesta, sen sijaan, että pidetään niitä itsestäänselvyyksinä.

Keskiajalla elämä potki päähän myös aatelisia ruton, nälänhätien ja sotien muodossa. Kehitettiin ritariromantiikka palvelemaan kauniimman elämän kaipuuta. Veikko Litzen on kirjoittanut erinomaisen teoksen Keskiajan kulttuurihistoria. Joka tapauksessa ritariromantiikka ei sellaisenaan kuvaa keskiajan elämää yhtään sen paremmin kuin Harlekiini-pokkarit kuvaavat nykyaikaa. Kauniimman elämän kaipuu on mielestäni erinomainen termi kuvaamaan todellisuuspakoisuutta.

Historiallisen kirjallisuuden lisäksi kauniimman elämän kaipuuta eli todellisuuspakoa näkyy selvästi historian kuvaamisessa. En tarkoita tällä varsinaista tutkimusta, vaan yleistä historian esittämistä. Meistä on hirveän mukava toistaa tarinaa piispa Henrikistä ja Lallista. Nuijasota on samoin yksi osa myyttistä suomalaista historiaa - sellaisena kuin siitä on tavattu kertoa. Esimerkkejä kansallisesta mytologiasta riittää. Silti historian suuria kertomuksia pidetään vakavasti otettavina ja merkittävinä teemoina, ei todellisuuspakoisina satuina. Huolimatta Tuntemattomasta sotilaasta tai vaikkapa HBO:n Generation Kill -sarjasta menneisyyden sotilaat ja armeijat ovat sankarillisia taistelijoita hyvän asian puolesta. Meistä on hirveän mukava kuvitella ritarit ja muut soturit ylevinä ja puhtoisina, toistamassa huomattavan moderneja nationalistisia ja normatiivisia ihanteita.

En ole kirjoittamisen asiantuntija, mutta haluan tuoda esille kirjoittajan mahdollisuuden luoda todellisuuspakoisiin tarinoihinsa poliittista sisältöä. Terry Pratchett on fantasiakirjallisuuden puolelta erinomainen esimerkki. Hänen kirjoissaan yhteiskunnalliset teemat on luontevasti kudottu osaksi tarinaa, täysin vailla saarnaamisen tuntua. Hirmurykmentti (alkup. Monstrous Regiment) kävisi queer-teorian perusoppikirjasta, tehdessään samalla humoristisen uusintaversion "tyttö pukeutuu pojaksi ja lähtee seikkailemaan" -kirjallisuudesta, jonka teemoilla on tosielämän esikuvansa. Usein tosin vähemmän hohdokkaasti toimeentulovaikeuksien kanssa kamppaileva nuori nainen tälläytyi miesten vaatteisiin päästäkseen töihin esim. rengiksi, ja saattoi elää miehenä koko loppuelämänsä. The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe on aihepiirin klassikkotutkimus.

Kirjailija tekee aina valintoja hahmojen ja tarinoiden suhteen. Onko valintojen aina toistettava tyypillisiä kaavoja? En missään nimessä peräänkuuluta poliittisesti korrekteja tekstejä, koska sellaiset tuppaavat olemaan ikävystyttäviä. Muttei ole mitään syytä sille, etteikö todellisuuspakoisella tarinalla voisi olla yhteiskunnallisesti merkittäviä ulottuvuuksia.

Kauniimman elämän kaipuun merkitys itsessään on myös yhteiskunnallista. Mitä kertoo nykyajasta se, miten suosittua "kotoilu" on? Ihmiset haluavat sisustaa, harrastaa käsitöitä, askarrella, laittaa ruokaa, leipoa fantasiakakkuja, sekä tietenkin lukea todellisuuspakoista kirjallisuutta. Vintage ja vanhan arvostaminen kertovat paitsi ekoajattelusta myös nostalgiasta. Fiftarius, keskiaikaharrastus, omavaraistaloudesta haaveilu tms. on toki jo itsessään hyvin todellisuuspakoista. Halutaan jossain määrin vaihtaa maisemaa mielikuvitukselliseen menneisyyteen, jossa "kaikki oli paremmin". Kuten löydetty runo ATC:ssäni Menneisyys kertoo.;)


 *****
Valokuvan olen ottanut Astuvansalmella vuonna 2007. Kaiken ikäisillä ihmisillä täytyy olla mahdollisuus jäädä ihmettelemään elämän pieniä asioita - vaikka sitten kameran kanssa. Muuten missään ei ole mitään mieltä.;) Ja kun kaikenlaiset pelit (esim. Sims) ovat mitä parhainta todellisuuspakoa, lisään tähän näytiksi yhden osuvasti nimetyn virtuaalilemmikkini. Ainakaan tällainen keräilyharrastus ei kartuta roinaa kotiin.;)


Pet's name: Sadun Lumo
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Linkkejä aiheesta kirjat ja kirjoittaminen

Pöytälaatikko on luovan kirjoittamisen harrastajille suunnattu foorumi, joka ei ole rajattu lajityypin mukaan. Valitettavan hiljainen tällä hetkellä, mutta toivottavasti keskustelu vielä vilkastuu!

The Literature Network Forums on foorumi klassikkokirjallisuuden ja kirjoittamisen harrastajille. Varsin aktiivinen, mutta englanniksi. Aktiivisuus myös riippuu palstasta, joita on monia.

Scifi/fantasia/spefi -harrastajille löytyy foorumit Risingshadow ja Netticolosseum.

Olen yrittänyt löytää sosiaalista toimintaa kirjoittamiseen liittyen, mutta tuntuu olevan melko pienen piirin juttu netissä, vaikka pöytälaatikkokirjailijoita varmasti on enemmänkin. Olisi kiva tavata elävässä elämässä ja vaihtaa kokemuksia myös ihan kasvotusten, mutta se lienee mahdollista lähinnä kursseilla. Valitettavasti työväenopistossa tarjotaan proosan kirjoittamista harvakseltaan. Oriveden opiston kesäkurssilta on hyviä muistoja, mutta sinne lähtöön suurin este on raha, eli sen puute - pakko tehdä valintoja.

Onneksi sentään omassa kodissa voi vaikka joka päivä keskustella aiheesta "livenä" niin paljon kuin sielu sietää.;) En silti usko, että tulisin koskaan kirjoittamaan Jussin kanssa yhdessä mitään, vaikka mistäpä tuon tietää. Minä voisin kirjoittaa dialogin ja Jussi muun tekstin.

Irrallinen irvileuka


Lähdettiin kaivamaan auki Francois Rabelais'n hautaa tarkoituksena tarkistaa, onko kirjailijan ruumis pahasti pyörinyt viime aikoina. Jäljellä oli vain luuranko, josta jänteiden ja lihasten mädättyä kallo sai helposti napsaistua itsensä irti. Ei se pohdiskellut, ollako vai eikö, kunhan vain halusi nauttia raittiista ilmasta maattuaan ummehtuneen löyhkän keskellä viitisen sataa vuotta.

Kallo siitä sitten hinkui mukaan, mutta joutui katkerasti pettymään. Ei voinut edes olkiaan kohauttaa todetessaan, ettei mikään ole muuttunut. Ennen sanottiin "digeroimme tavernoissa kehomme konstruktioksi diverssejä nutrimentteja ja gastronomisia substansseja", nykyään same in English ja karppauksella höystettynä.

Kallopa siitä innostui rupattelemaan niin rivoja, ettei mokomaa ole kuultu moneen miespolveen. Kertoili mielipiteensä maan mahtavista, ja vähän vähäisistäkin. Ei niitä täällä Erään Suuren Yrityksen imperiumin vallan alaisena kehtaa toistaa, ettei vallan katsota mitätöntä kirjoittajanalkua sensuroinnin arvoiseksi. Sen vain sanon, että kallolle siinä kävi huonosti; se tuomittiin haudattavaksi ikuiseen hiljaisuuteen.

Sen hiljaisuuden nimi on Ei Vois Vähempää Kiinnostaa.


*****

Kiitos http://www.kolumbus.fi/~d638242/index.htm/ ja kaikki kunnia kirjailijalle, jonka tasolle ei juuri kukaan ole yltänyt - edelleen ajankohtaista ja hysteerisen hauskaa viiden sadan vuoden jälkeen.

Tuleepa taas pitkästä aikaa osallistuttua Pakinaperjantaihin.:)

Kuvan Mirabeaun kirjan L'Ami des hommes niteistä olen napannut Vincennes'n linnassa 2007.

Uusi pipo



Sain jokin aika sitten valmiiksi ensimmäisen piponi. Malli on muuten omasta päästä, paitsi reunusta kiertävä lenkkiketjupalmikko, joka on Elsebeth Lavoldin kirjasta Viikinkineuleet. Lanka on Gjestalin tummanharmaata Raggegarnia. Pipo on oikein mukava päässä ja lämmittää taatusti talvella.

Minusta on tullut kokonaan Elsebeth Lavoldin fani. Tykästyin täysin hänen neulemalleihinsa, jotka perustuvat muinaisskandinaavisiin koristeaiheisiin. Aion käyttää niitä jatkossakin neuleissani aina sopivissa paikoissa.

Luova toiminta ja perfektionismi


Olen aiemmin kirjoittanut perfektionismin kiroista kuvataiteen tekemisen estäjänä, ja pohdiskellut asiaa muistaakseni myös kirjoittamisen yhteydessä. Tänään kuitenkin oivalsin tällaisen itsestäänselvyyden:

Kirjoittaminen (tai muu luova toiminta) onnistuu, jos tarve lähtee sisäisestä palosta. Tekee tekemisen ilosta, koska haluaa ilmaista itseään, ja nauttii ko. toiminnasta.

Kun asiaan sotketaan ulkoinen motivaatio, tulee blokki. Ulkoisella motivaatiolla tarkoitan tässä ennen kaikkea menestymisen hinkua, näyttämisen tarvetta, tarvetta todistaa jotain jollekin, halua olla hyvä - kaikenlaista mainetta ja mammonaa.

Sama pätee tutkielmiin, vaikkei niiden kirjoittamista yleisesti luetakaan luovaksi toiminnaksi. Aiheeseen ja työskentelyyn voi silti olla yhtä intohimoinen suhde kuin muuhun kirjoittamiseen.

Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että riittää kun pääsee tilaan, jossa hyväksyy oman vajavaisuutensa, ja kirjoittaa vaikka "vähän vasemmalla kädellä". On siinäkin perää, mutta tuo sisäinen palo lienee olennaista. Täytyy oppia nöyryyttä, ja antautua intohimolle.

"Vähän vasemmalla kädellä" voin sanoa siksi, ettei perfektionisti koskaan kirjoita aivan lepsuillen. Jos on tärkeää saada tekstiä aikaan, ei voi jämähtää hiomaan lauseita heti kättelyssä täydellisiksi. Silti voi luottaa itseensä siinä, ettei yksikään törkeä virhe pääse ahdistusseulan läpi. Sitä kun huomaa virheen, ei saa rauhaa ennen kuin se on korjattu.

Täytyy koettaa pitää itsensä kurissa, keskittyen tekemiseen ja siihen liittyvään haaveiluun. Elää omaa pientä elämäänsä tässä hetkessä välittämättä muusta. Tulevaisuus koittaa ajallaan.

*****

Kuva kännykameralla näpsäisty Turun kauppahallista, Aschanin Sininen Juna -kahvilasta. Ehkä sittenkin laukkuun sopiva pokkari on parempi vaihtoehto kuin digijärkkäri? Mitä tekee hyviä kuvia ottavalla kameralla, joka ei ole koskaan mukana, ellei lähde erikseen kuvausmatkalle?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Häävieraana

Huomasin päivää ennen juhlia, että hääkutsussa luki pukukoodina cocktail-puku. En omista sellaista, ja vaihtoehtoja mietittyäni totesin, että Eurokankaan palakorista alkujaan koristetyynyn päällisen tekemistä varten hankittu kappale koristeellista verhosatiinia saattaisi sopia. Taisteltuani ompelukoneen kanssa, lopputuloksena valmistui "pötkö", johon lisäsin kuminauhakujan. Tämä oli pikainen kyhäelmä, enkä oikein osaa käyttää kaavoja (vanhojenpuku syntyi kurssilla, jossa opettaja neuvoi kaavojen kanssa). Puhumattakaan, että olisin eläessäni ommellut kovin paljon. Vyö ja jakku peittävät sopivasti huonoimmat kohdat.;)

Asu toimi häissä hyvin.:) Ei ehkä ole aivan sitä, mitä periaatteessa olisi pitänyt, mutta väliäkö tuolla, kun on riittävän juhlava. Kengät ja villasukat eivät kuulu asuun!;) Oikeasti käytin bootsimallisia "korkokenkiäni", mutta näillä on parempi kävellä (matkasimme häihin julkisilla). Villasukat siksi, että aamulla ennen lähtöä veti pahasti suonta molemmista jaloista. Hame siis itse tehty, maksoi 4€. Jakku ajalta, jolloin H&M postimyynnistä vielä sai isompia kokoja normaalimallin vaatteista. Hankin liituraitaisen jakkupuvun aikoinaan ollessani bestman ystäväni häissä (on toki epätavallista, mutta olemme ystäväni kanssa tunteneet 9-vuotiaasta asti). Rusetti on satiininauhaa Eurokankaasta - ollut käytössä myös vyönä. Kauluspaita on Varustelekasta muistaakseni brittiarmeijan ylijäämää, oli jokunen vuosi sitten alekorissa hintaan 1€. Vyö on alkujaan Jussin, varmaan siis myös Varustelekasta hankittu. Rintakoru on Kalevala-korun sudenpääsolki, jonka sain muinoin ylioppilaslahjaksi.

Ompelukoneen kanssa taistelun välttämiseksi sain erinomaisia vinkkejä pöytäseurana häissä olleelta mieheltä.:) Hänellä oli pidempi kokemus vanhojen ompelukoneiden huoltamisesta, koska on niitä käyttänyt enemmänkin (valitsi koulussa "rättikässyn", kun minä puolestani olin teknisessä). Suositteli tietokoneen näppäimistön puhdistamiseen tarkoitettua paineilmaruiskua/sprayta etenkin hankalampien paikkojen puhdistukseen. Sitten ompelukoneöljyä käyttöohjeen neuvomiin paikkoihin, koska öljy väärässä paikassa voi jumittaa koneen toiminnan. Lisäksi oli puhetta siitä, että lanka voi olla pölyyntynyttä ja muuten huonolaatuista. Ainakin langan pölyisyys on todennäköistä, koska lankakoria oli säilytetty vintillä suojattomassa paikassa. Ongelman nimi on, että todennäköisesti -60-luvulta peräisin olevan Singerin alalanka jumittuu yhtenään. Ompelukone on ollut todellä pitkään käyttämättömänä, aina edellisen omistajan kuoleman jälkeen. Täytyy huoltaa ja sitten vain harjoittelemaan!:)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Tukholman risteily 2011 matkakuvia

Sain viimein aikaiseksi tehdä taiteellisin perustein valikoidun setin Tukholman risteilyltämme vuonna 2011.

Yhdessä kuvassa vanhasta kaupungista on mukana kahvila Sven Vintappare, josta on tullut jonkinlainen kantapaikka. Se on 1700-luvun talossa, pieni ja mukava, aika perinteinen. Löytyy turistikatu Västerlångatanin sivukadulta.

Muita vinkkejä Tukholmasta:

Edellämainitulla Västerlångatanilla sijaitsee scifi-kirjakauppa, joka myy scifiä, fantasiaa, kauhua, roolipelitarvikkeita, roolipelejä, lautapelejä, yms.

Drottningatanilla lähellä vanhaa kaupunkia sijaitsee Drottningatans bok och bild, josta löytää edullisia ja nättejä postikortteja.

Kesäisin satama-altaassa seilaa vesibussi, jolla pääsee melko läheltä Vikingin terminaalia kaikkiin tärkeimpiin alueen kohteisiin. Kiva vaihtoehto kulkemiseen.

Skansen on upea paikka historiasta ja eläimistä kiinnostuneille. Nordiska muséetissa (kansatieteellinen museo lähellä Skansenia) on tullut käytyä useamman kerran, mielenkiintoisia näyttelyitä.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sekalaisia kortteja

Vuoden 2011 joulukortteja, jotka lähtivät ystäville ja sukulaisille. Sarah Kay -leimakuvan väritin osittain puuväreillä ja liimasin perinteistä hilettä kuusennauhaosaan. En muista olenko joskus purnannut aiheesta, mutten edelleenkään tykkää joulukorttien tekemisestä yhtä paljon kuin joistain muista. Silti siinä on aina oma viehätyksensä. Muuten ostaisin suosiolla joka vuosi valmiita. Ensinnäkin koen, että joulukorttien täytyy olla riittävän neutraaleita, jotta sopivat kaikenlaisille vastaanottajille. Toisekseen niitä tulee tehtyä sarjassa iso pino melko samankaltaisia. Kaikkiaan korttien valmistamisesta tulee silti joulutunnelmaan.

Tähän liittyen on ollut puhe aiheesta ATC vastaan muut kortit. ATC:t koen itseilmaisuna (ATC = artist trading card = taiteilijan keräilykortti = taidekortti), jossa pääsen toteuttamaan vapaasti näkemyksiäni. Muunlaisissa korteissa ajattelen aina vastaanottajaa. Siksi teen useammin ATC:tä.

Vuonna 2011 tein Postcrossing-sivuston foorumin toivehippaan kirja-aiheisen kortin. Kuva on printattu, takana kirjansivua. Leimailua, leimaväriä, kuviosaksia, tavallisilla saksilla distressausta, sekä tietenkin pitsiä tässä on käytetty myös. Tykkään ekokartongeista niiden väriskaalan vuoksi.

Tämän kortin tein omasta kuvastani vanhemmilleni vuonna 2011. Kuva on otettu Skansenilla, kiinnitetty kirjansivulle, ja lisäsin siihen vielä reunoihin pitsinauhat.

Ystävänpäivän 2012 kortti ystävälleni. Naisen kuvan printtasin ja leikkasin sillä euron katkoteräveitsellä, jolla teen tarkemmat työt. Siivet ovat peräisin erään ATC-vaihdon taustapahvina tulleesta kortista. Nauhan sain paperiin tuolla tavoin leikkurilla leikattujen reikien ja maalarinteipin avulla. Maalarinteippiä käytän hankalissa, näkymättömiin jäävissä paikoissa pitämään asiat järjestyksessä.;) Sama juttu siipien kanssa. Tausta on kirjansivu kokonaisuudessaan, pieni sydäntarra peittää sivunumeron. Koko hoito on liimattu pahville, jonka taustaan laitoin vielä henkilökohtaiset terveiset.

*****

Tämä korttipostaus juhlistaa samalla blogin 5000 katsomiskertaa.:D