Unen poetiikkaa

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Facebookissa sattui vastaan myynnissä oleva ihana vanha maalaistalo. Vaan eihän meillä ole mahdollisuutta sellaiseen tällä hetkellä.

Askartelut on useinkin mielessä, mutta aikani kuluu suurimmaksi osaksi muuhun. Opiskelen nykyään luovaa kirjoittamista päätoimisesti, ja romaaniprojekti siirtyi seuraavaan versioon. Tiedän, että olen puhunut asiasta jo muutaman vuoden, mutta kirjoittajana kehittyminen ja tarinan muotoutuminen ottaa aikansa.

Kiitokset skräppimateriaaleista: cloaks, Raspberry Road Designs

Luovan kirjoittamisen kurssin jatkokertomus

Blogi on ollut jälleen päivittämättä pitkään, mutta se ei tarkoita, etteikö luovia asioita tapahtuisi elämässämme.;)

Kirjoittamisesta vain on vaikea blogata. Joka tapauksessa luovan kirjoittamisen kurssin anti oli erittäin hyvä. Lopputulokseen olemme kumpikin osallistuneet:

http://www.saunalahti.fi/sultan/jatkokertomus13

Lisäksi olen tyytyväinen kahteen blendaukseen, jotka tuolla kuvista löytyvät. Kaivelin omalta osaltani tietokoneen uumenista soveltuvaa kuvitusmateriaalia.

Mitä muuhun kirjoittamiseen tulee, romaaniprojektit edistyvät. Kirjoittajaporukan pikkujouluihin pläjäytin sellaisen joulutarinan, ettei sitä voi julkaista ilman K-18 -merkintää. Joten täytyy ensin selvittää, pystyykö yksittäisiä postauksia laittamaan lapsilta kielletyiksi?

Joulukortit tuli tehtyä itse tänäkin vuonna, mutta niin myöhään, ettei kuvaaminen muistunut mieleen ennen kuin olivat jo postissa.

Kukkakuvia ja koiria

Kuvasatoa alkukesältä.

Nämä kuvat omistan samalla Lilyn muistolle. Kerroin Lilyn sydänkohtauksesta merkinnässä vuosi sitten. Tammikuussa sille tuli sisäistä verenvuotoa ja viimein kohtaus, josta se ei enää toipunut. Lily sai elää 14 onnellista vuotta.:)

Xena jatkaa edelleen vauhdikkaasti, vaikkei kaihin vuoksi näe kunnolla - heinäkuun alussa on Xenan vuoro täyttää 14. Tässä vielä karvakorvasta tuore kuva samalta päivältä kukkasten kanssa:

Kuvasatoa Ranskasta, paikkoja yms.

Hei kaverit, toki kahvi tekee hyvää, kun on rampannut päivän armeijamuseossa, mutta pitääkö teidän aina mennä liiallisuuksiin?

Valikoituja kuvia lomamatkaltamme Ranskaan viime kesänä. Pääasiassa paikkoja, mutta myös muita kuvia. Klikkaa oikealla yläreunassa "show info", niin näet kunkin kuvan nimen. Lisätietoja tai käännöstä voi kysellä kommentoimalla tähän postaukseen.

Kameran muistikortille kertyi yli 900 kuvaa reissun aikana, joten tämä on todellakin hyvin valikoitu setti.;) Lisänä jo aiemmin tänne postaamani. Kaikki sisäkuvat on otettu ilman salamaa automaattisäädöllä. Useimmiten oli kiire (pois alta tai pois linnasta, mikä on varjopuoli järjestetyssä retkessä) tai muuten vain olin väsynyt, joten en ehtinyt/jaksanut alkaa etsimään sopivia säätöjä ja kuvakulmia.

Nämä kaverukset pitävät majaansa työhuoneessani. Lähtivät mukaan Pariisin Invalidesista, jossa yksistään kuningasvallan aikaisen aseistuksen osastoilla saimme kulumaan monta tuntia. Jopa Jussi sai yliannostuksen, eikä jaksanut enää innostua maailmansotien osastoista. Jos joku haluaa nähdä noin miljoona haarniskaa, tykkiä, rapieria, muskettia, pistoolia, metsästyspuukkoa, jne. suosittelen lämpimästi!;) Eksoottisin kokemus oli lasten haarniskat 1500-luvulta.

Langeais oli erityisesti näin jälkikäteen ajateltuna linna ylitse muiden Loiren laakson linnojen, joita pääsimme näkemään. Siellä huoneet oli kalustettu 1400-luvun lopun tyyliin, jolta ajalta itse linnakin on. Azay-le-Rideau oli idyllinen pieni linna, jossa oli myös kalusteita. Villandryn puutarha tosin on vertaansa vailla. Joinvillen Château du Grand Jardin eli nimensä mukaisesti suuren puutarhan linna oli myös juuri puutarhansa osalta upea. Toki muutenkin idyllinen, mutta sisällä oli vain hyvin vähän nähtävää. Ecouen oli hieno kokemus, mutta olisin kaivannut renessanssimuseolta enemmän museomaisuutta. Tykkäsimme silti jo pelkästään mahdollisuudesta talsia linnalle metsän läpi.

Troyes on Champagnen pääkaupunki ja varsinainen historia-aiheinen elämyspuisto.;) Vanha keskusta on tupaten täynnä 1500-luvun tyylisiä taloja eri väreillä maalattuina. Ruelle des Chats eli Kissojen kuja on aito 1500-luvulta säilynyt kuja, älyttömän kapea ja pimeä, kun talojen seinät kaatuvat ylhäältä toisiaan kohti.

Loiren laakson linnaretkellä näimme seuraavat: Azay-le-Rideau, Villandry, Ussé, Langeais.
Joinville on pikkukaupunki Champagnessa, reilun 3 tunnin junamatkan päässä Pariisista.
Ecouen on Pariisin tuntumassa sijaitseva pikkupaikkakunta, jonka päänähtävyys on renessanssimuseoksi nimetty 1500-luvun linna.

Ranskan turistipaikkakunnilla puhutaan ilmeisen hyvin englantia, joten ei kannata pelätä matkailua, vaikkei osaisi ranskaa. Esim. Toursin turistitoimisto sekä linnaretkiä järjestävät yritykset toimivat paljon englanniksi. Pariisin liepeillä on myös helppo reissata, mutta vaikeuksia saattaa tulla lähtiessä pidemmälle maaseudulle. Itse selviän ranskalla, joten en osaa tarkalleen tästä sanoa.

Vaikkei kuvia ole Epernaysta, kävimme siellä päiväretkellä. Suurin nähtävyys on Moët & Chandonin shampanjakellarit. Mietimme käydä Reimsissä, jossa olisi enemmän kellareita, mutta sinne on hieman pidempi matka, sekä junaksi olisi valikoitunut (kallis) TGV. Epernayhin pääsi paikallisjunalla. Kiva reissu sekin, ja olisi hyvin pärjännyt englannilla.

Ps. rue de Lanneau oli yhteen aikaan rue du Puits-Certain. Totta kai meidän piti kävellä latinalaiskorttelissa! Olin jo kotona printannut valmiiksi Google mapsista kartan, josta näkyi kaikki romaanin kannalta oleelliset paikat. Vaikka tietysti 1600-luvulla siellä näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään.

Ranskan kuvasatoa

Ensimmäistä kuvasatoa lomamatkaltamme Ranskaan tänä kesänä korjataan nyt.:) Romaanista lähti liikkeille kolmas versio, vaikka toinen oli vielä kesken, koska en katsonut uusien tietojen valossa pystyväni enää jatkamaan entistä. Mitähän näistä syntyy?;)

 

 Kirjoitusvälineistöä työpöydällä Langeais'n linnassa.

 

Lattiaa Langeais'n linnasta.

Kovasti tutun oloista aseistusta löytyi Ecouenin renessanssimuseosta.;) On se. Saksalaista tekoa ja kaikkea, aikakausikin täsmää. Rapierin (ranskalaisittain ihan vain miekka) vieressä main gauche. Saisi näitä ihan omaan käyttöönkin ostaa.

Sametti hehkui punaisena,
intohimo katseessa,
sielusi hillittömyys,
vuodatti verta,
katkeran punaista,
sydämestäni,
rakastin sinua enemmän.

(Kuvassa isännän vuode Azay-le-Rideaun linnasta. Runo omaa tuotantoani Runotorstain haasteeseen "Punainen".)

Makroharjoituksia

Sarjassamme Elina opettelee kuvaamaan.;) Olen päättänyt perehtyä lisää valokuvaamisen hienouksiin nyt uuden kameran (Canon PowerShot S100) myötä. Tässä tein harjoituksen polttovälillä ja aukolla. Kumpikin kuva on otettu käsisäätötarkennuksella samalta etäisyydeltä. En ole käsitellyt niitä tietokoneella mitenkään. Ylemmässä on pieni polttoväli, alemassa suuri. Ei kuitenkaan kaikkein suurin - onneksi kameran näytöltä näkee, mitä eri polttovälit tekevät lopputulokselle. Aukko on 2 eli suurin mahdollinen. Senkin olen nyt oppinut, että mitä pienempi luku sen suurempi aukko.

En olisi heti arvannut, miten kivan kuvan työpöydällä lojuvasta roinasta saa riittävän suurella aukolla ja polttovälillä + tarkennuksella.:) Eikä tarvitse koskea siihen kuvankäsittelyllä mitenkään, mikä säästää aika paljon aikaa ja vaivaa. Peruskameroiden kuville kun samankaltaisen lopputuloksen pystyy tekemään käyttämällä blur- ja sharpen -työkaluja. Kokeiltu on.;) Sillä konstilla pystyy parantamaan vaikka kamerakännykän kuvaa, jos haluaa siihen lisää syvyyttä.

EDIT: On näköjään mulla vähän käsitteet hakusessa... No, opetellaan.;) Olen lueskellut valokuvausoppaita. Näissä muuttui suljinaika, ei polttoväli. Toivottavasti edes nyt tuli oikein.;)

Xena-koira vauhdissa

 

Heinäkuun alussa 13v. täyttävä Xena on edelleen vaikea kuvattava.;) Leikin uuden kamerani kanssa, päädyin Canon PowerShot S100:aan, koska se kulkee mukana käsilaukussa toisin kuin järkkäri. Oli todennäköisesti myös pakettihinnaltaan halvempi.

Lily, jonka sydänkohtaus oli lähestulkoon viedä keväällä, on nyt 14v. täytettyään jälleen oma pirteä itsensä. Rautaisia pieniä.:)

Kukkivat kuvat

Kuvasin eilen kukkivia kasveja, ylhäältä alas omenapuu, sireeni, voikukka. Osa voikukista on jo siirtynyt siementämään. Näitä kaikkia löytyy lähiöluonnosta - kaunista ja tuoksuvaa.:)

Näissä on käytetty meidän vanhaa kameraa, Canon PowerShot A520, joka siirtyy nyt Jussin kameraksi.

Todellisuuspakoa

Inspiroiduin näihin ajatuksiin Kirsti Ellilän sarjakuvasta. Tällä hetkellä jumissa oleva romaaniprojektini on myös todellisuuspakoista roskaromantikkaa.;) Todellisuuspakoisuudellahan on varsin huono kaiku, siinä ei nähdä mitään taiteellista tai muuten merkittävää. Merkittävä - merkityksetön, syvällinen - pinnallinen, yhteiskunnallinen - todellisuuspakoinen. Suosittelen Zygmunt Baumanin teoksia lääkkeeksi kaksijakoisen maailmankuvan aiheuttamaan ahdistukseen. Postmodernin lumo oli itselleni merkittävä elämys. Tuija Pulkkisen Postmoderni politiikan filosofia avaa käsitettä ja ajattelua vielä syvemmin.

Henkilökohtainen on poliittista. Tämä on uuden aallon feminismin perusajatus. Voisi myös sanoa, että todellisuuspako on poliittista. Ihmiset haluavat vaihtaa maisemaa, kun elämä potkii päähän. Entisajan tehtaissa työskennelleet nuoret naiset olivat romanttisen kirjallisuuden suurkuluttajia. Siksi romanttisen kirjallisuuden perusteemoihin kuuluu köyhä tyttö, joka lopulta saa unelmiensa prinssin. Naisten arjen muodosti surkeasti palkattu ja kurjissa olosuhteissa tehty yksitoikkoinen työ, jonka vastapainoksi oli tarjolla raskaita kotitöitä ja lastenhoitoa, mahdollisesti alkoholisoituneen aviomiehen passausta. Tästä kaikesta kertoo realistinen kirjallisuus ja historiantutkimus. Sietäisi muistaa tänäkin päivänä, miksi aikoinaan kamppailtiin 8 tunnin työpäivän ja monien muiden asioiden puolesta, sen sijaan, että pidetään niitä itsestäänselvyyksinä.

Keskiajalla elämä potki päähän myös aatelisia ruton, nälänhätien ja sotien muodossa. Kehitettiin ritariromantiikka palvelemaan kauniimman elämän kaipuuta. Veikko Litzen on kirjoittanut erinomaisen teoksen Keskiajan kulttuurihistoria. Joka tapauksessa ritariromantiikka ei sellaisenaan kuvaa keskiajan elämää yhtään sen paremmin kuin Harlekiini-pokkarit kuvaavat nykyaikaa. Kauniimman elämän kaipuu on mielestäni erinomainen termi kuvaamaan todellisuuspakoisuutta.

Historiallisen kirjallisuuden lisäksi kauniimman elämän kaipuuta eli todellisuuspakoa näkyy selvästi historian kuvaamisessa. En tarkoita tällä varsinaista tutkimusta, vaan yleistä historian esittämistä. Meistä on hirveän mukava toistaa tarinaa piispa Henrikistä ja Lallista. Nuijasota on samoin yksi osa myyttistä suomalaista historiaa - sellaisena kuin siitä on tavattu kertoa. Esimerkkejä kansallisesta mytologiasta riittää. Silti historian suuria kertomuksia pidetään vakavasti otettavina ja merkittävinä teemoina, ei todellisuuspakoisina satuina. Huolimatta Tuntemattomasta sotilaasta tai vaikkapa HBO:n Generation Kill -sarjasta menneisyyden sotilaat ja armeijat ovat sankarillisia taistelijoita hyvän asian puolesta. Meistä on hirveän mukava kuvitella ritarit ja muut soturit ylevinä ja puhtoisina, toistamassa huomattavan moderneja nationalistisia ja normatiivisia ihanteita.

En ole kirjoittamisen asiantuntija, mutta haluan tuoda esille kirjoittajan mahdollisuuden luoda todellisuuspakoisiin tarinoihinsa poliittista sisältöä. Terry Pratchett on fantasiakirjallisuuden puolelta erinomainen esimerkki. Hänen kirjoissaan yhteiskunnalliset teemat on luontevasti kudottu osaksi tarinaa, täysin vailla saarnaamisen tuntua. Hirmurykmentti (alkup. Monstrous Regiment) kävisi queer-teorian perusoppikirjasta, tehdessään samalla humoristisen uusintaversion "tyttö pukeutuu pojaksi ja lähtee seikkailemaan" -kirjallisuudesta, jonka teemoilla on tosielämän esikuvansa. Usein tosin vähemmän hohdokkaasti toimeentulovaikeuksien kanssa kamppaileva nuori nainen tälläytyi miesten vaatteisiin päästäkseen töihin esim. rengiksi, ja saattoi elää miehenä koko loppuelämänsä. The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe on aihepiirin klassikkotutkimus.

Kirjailija tekee aina valintoja hahmojen ja tarinoiden suhteen. Onko valintojen aina toistettava tyypillisiä kaavoja? En missään nimessä peräänkuuluta poliittisesti korrekteja tekstejä, koska sellaiset tuppaavat olemaan ikävystyttäviä. Muttei ole mitään syytä sille, etteikö todellisuuspakoisella tarinalla voisi olla yhteiskunnallisesti merkittäviä ulottuvuuksia.

Kauniimman elämän kaipuun merkitys itsessään on myös yhteiskunnallista. Mitä kertoo nykyajasta se, miten suosittua "kotoilu" on? Ihmiset haluavat sisustaa, harrastaa käsitöitä, askarrella, laittaa ruokaa, leipoa fantasiakakkuja, sekä tietenkin lukea todellisuuspakoista kirjallisuutta. Vintage ja vanhan arvostaminen kertovat paitsi ekoajattelusta myös nostalgiasta. Fiftarius, keskiaikaharrastus, omavaraistaloudesta haaveilu tms. on toki jo itsessään hyvin todellisuuspakoista. Halutaan jossain määrin vaihtaa maisemaa mielikuvitukselliseen menneisyyteen, jossa "kaikki oli paremmin". Kuten löydetty runo ATC:ssäni Menneisyys kertoo.;)


 *****
Valokuvan olen ottanut Astuvansalmella vuonna 2007. Kaiken ikäisillä ihmisillä täytyy olla mahdollisuus jäädä ihmettelemään elämän pieniä asioita - vaikka sitten kameran kanssa. Muuten missään ei ole mitään mieltä.;) Ja kun kaikenlaiset pelit (esim. Sims) ovat mitä parhainta todellisuuspakoa, lisään tähän näytiksi yhden osuvasti nimetyn virtuaalilemmikkini. Ainakaan tällainen keräilyharrastus ei kartuta roinaa kotiin.;)


Pet's name: Sadun Lumo
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

Tukholman risteily 2011 matkakuvia

Sain viimein aikaiseksi tehdä taiteellisin perustein valikoidun setin Tukholman risteilyltämme vuonna 2011.

Yhdessä kuvassa vanhasta kaupungista on mukana kahvila Sven Vintappare, josta on tullut jonkinlainen kantapaikka. Se on 1700-luvun talossa, pieni ja mukava, aika perinteinen. Löytyy turistikatu Västerlångatanin sivukadulta.

Muita vinkkejä Tukholmasta:

Edellämainitulla Västerlångatanilla sijaitsee scifi-kirjakauppa, joka myy scifiä, fantasiaa, kauhua, roolipelitarvikkeita, roolipelejä, lautapelejä, yms.

Drottningatanilla lähellä vanhaa kaupunkia sijaitsee Drottningatans bok och bild, josta löytää edullisia ja nättejä postikortteja.

Kesäisin satama-altaassa seilaa vesibussi, jolla pääsee melko läheltä Vikingin terminaalia kaikkiin tärkeimpiin alueen kohteisiin. Kiva vaihtoehto kulkemiseen.

Skansen on upea paikka historiasta ja eläimistä kiinnostuneille. Nordiska muséetissa (kansatieteellinen museo lähellä Skansenia) on tullut käytyä useamman kerran, mielenkiintoisia näyttelyitä.

Sekalaisia kortteja

Vuoden 2011 joulukortteja, jotka lähtivät ystäville ja sukulaisille. Sarah Kay -leimakuvan väritin osittain puuväreillä ja liimasin perinteistä hilettä kuusennauhaosaan. En muista olenko joskus purnannut aiheesta, mutten edelleenkään tykkää joulukorttien tekemisestä yhtä paljon kuin joistain muista. Silti siinä on aina oma viehätyksensä. Muuten ostaisin suosiolla joka vuosi valmiita. Ensinnäkin koen, että joulukorttien täytyy olla riittävän neutraaleita, jotta sopivat kaikenlaisille vastaanottajille. Toisekseen niitä tulee tehtyä sarjassa iso pino melko samankaltaisia. Kaikkiaan korttien valmistamisesta tulee silti joulutunnelmaan.

Tähän liittyen on ollut puhe aiheesta ATC vastaan muut kortit. ATC:t koen itseilmaisuna (ATC = artist trading card = taiteilijan keräilykortti = taidekortti), jossa pääsen toteuttamaan vapaasti näkemyksiäni. Muunlaisissa korteissa ajattelen aina vastaanottajaa. Siksi teen useammin ATC:tä.

Vuonna 2011 tein Postcrossing-sivuston foorumin toivehippaan kirja-aiheisen kortin. Kuva on printattu, takana kirjansivua. Leimailua, leimaväriä, kuviosaksia, tavallisilla saksilla distressausta, sekä tietenkin pitsiä tässä on käytetty myös. Tykkään ekokartongeista niiden väriskaalan vuoksi.

Tämän kortin tein omasta kuvastani vanhemmilleni vuonna 2011. Kuva on otettu Skansenilla, kiinnitetty kirjansivulle, ja lisäsin siihen vielä reunoihin pitsinauhat.

Ystävänpäivän 2012 kortti ystävälleni. Naisen kuvan printtasin ja leikkasin sillä euron katkoteräveitsellä, jolla teen tarkemmat työt. Siivet ovat peräisin erään ATC-vaihdon taustapahvina tulleesta kortista. Nauhan sain paperiin tuolla tavoin leikkurilla leikattujen reikien ja maalarinteipin avulla. Maalarinteippiä käytän hankalissa, näkymättömiin jäävissä paikoissa pitämään asiat järjestyksessä.;) Sama juttu siipien kanssa. Tausta on kirjansivu kokonaisuudessaan, pieni sydäntarra peittää sivunumeron. Koko hoito on liimattu pahville, jonka taustaan laitoin vielä henkilökohtaiset terveiset.

*****

Tämä korttipostaus juhlistaa samalla blogin 5000 katsomiskertaa.:D

Pariisissa 2007

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Tai liekö tuo nyt ihan "oikea" skräppileiska? Kun olen käyttänyt vain omia kuviani materiaalina, sekä fonttia nimeltä Renaissance. Miten näitä mahdetaankaan määritellä?

Leiskan taustana on Pariisin itäisen rautatieaseman (Gare de l'Est) läheltä otettu kuva yhdistettynä Vincennes'n linnan ikkunasta otettuun. Vanhat "tägit" löytyivät myös Vincennes'n linnan seinästä, ko. linnaa kun käytettiin valtiollisena vankilana aikoinaan. Kuuluisiin tapauksiin kuuluu mm. kun (se oikea) muskettisoturien kapteeni d'Artagnan pidätti valtiovarainministeri Fouquet'n ja kuljetti tämän vangiksi Vincennes'iin. Aurinkokuningas Ludvig XIV ei pitänyt siitä, että valtakunnassa oli häntä rikkaampi ja mahtavampi mies, ja Fouquet oli riittävän varomaton järjestääkseen ylelliset juhlat omassa upeassa linnassaan.

Lasimaalaus on Saint Denis'n basilikasta, jonka kryptassa kuvasin merovingiaikaiset sarkofagit. Krypta on mahtava paikka makaaberista historiasta kiinnostuneille! Sinne on haudattu Ranskan kuninkaallisia satojen vuosien ajan. Mikäli näiden ruumista ei pystytty kuljettamaan kokonaisena, kryptaan tuotiin vähintään joku ruumiinosa. Esillä on pari hyllyllistä sydämiä yms. sisäelimiä erilaisissa säilytysastioissa.

Fontainebleaun linnalla on pitkä ja monipuolinen historia kuninkaallisena palatsina, myöhemmin tasavallan käytössä. Frans I:n galleriaan kuului alastonmuotokuvia rakastajattarista. Linnan puisto on hieno, mutta Fontainebleaun metsä puolestaan on tavattoman kuuluisa. Siellä emme valitettavasti päässeet 2007 kesällä käymään.

Kylässä vastapäätä postikonttoria nautimme elämämme parhaat leivokset espressokupillisten kanssa. Ranskassa kannattaa muutenkin harrastaa leivonnaisten nautiskelua! Tähän kuvaan päätyi kahvilan päärynäleivos, Jussi söi puolestaan suklaapyramidin. Muualla nautituista täytyy erikseen mainita religieuse, joka on todellakin suorastaan uskonnollinen kokemus. Se on kahden kuorrutetun ja täytetyn munkkipalleron muodostama ihanuus, jota ilmeisesti saa aika laajalti konditorioista.

Pariisi vuonna 2007 tuntui erilaiselta kuin 1995, kun edellisen kerran siellä kävin. Silloin tosin päätarkoitus oli maaseutumatkailu, ja Pariisi vain läpikulkupaikka. Tänä päivänä elämän rytmi on erilainen ja ainakin Pariisissa puhutaan laajalti englantia. Aika moni on siirtolainen Ranskan ulkopuolelta, joten suomalaisena tuntui suorastaan sulautuvan massaan (Saint Denis'ssä meitä jopa kutsuttiin mukaan laittomien siirtolaisten häätöä vastustavaan mielenosoitukseen - emme lähteneet, kun ei kuitenkaan olla paikallisia). Metrokarttakin alkoi ensijärkytyksen jälkeen selkiintyä.

Chantillyn pikkukaupungissa, jossa sijaitsee upea Musée vivant du cheval (elävä hevosmuseo), tuntui sen sijaan olevan edelleen jotain hyvin perinteisen ranskalaista. Toki Pariisissakin edelleen viiniä tilataan bistrossa karahveittain. Viiniä ei muuten Ranskassa lasketa alkoholiksi lainkaan - alkoholijuomat täytyi marketissa pyytää kassalta erikseen, mitä hämmästelin kantaessani ostoskorissa muutamaa pulloa halpaa roséta. Viinillä, kivennäisvesillä, patongilla ja briellä pysyy edullisesti hengissä pienen budjetin lomareissulla.;) Muuhun tarjontaan tutustuu kätevästi Lonely Planetin matkaoppaan avulla.

Meidän automme

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Saabismi on sairaus.;) Ysisatasessa ei ole mitään turhia hienouksia, vain sähköiset ikkunat ja ABS. Sillä vielä kulkee huonompiakin teitä ja kuljettaa kuormia, vaikkei ole meidän aiemman ysisatasemme veroinen. Aiemman mittarissa oli n. 300 000 km, kun Jussi kyllästyi tekemään peltien ruostekorjauksia. Sitä ennen saatiin mm. kuljetettua opiskelijayksiön mittainen muuttokuorma.

Monena keväänä olen saanut korvatulehduksen ajettuani ikkunat auki, radiossa pauhaten KLF:n eurohumppa. Ristin entisen automme teinimobiiliksi. Mahtaako nykyisestä koskaan tulla teinimobiili 2:sta, kun KLF:ääkään ei enää ole? Saatuani kokeilla kunnon subwooferilla varustettua Fordia, subbari ja vaikka CD-soitin olisi kiva lisä, mutten ole valmis tinkimään tavarankuljetuskapasiteetista.

Tämä digiskräppileiskani osallistuu Arkkikaupan haasteeseen "menopelit".

Kiitokset digiskräppimateriaaleista: Shabby Princess, Free Digital Scrapbooking, Deviant Scrap, tempus fugit, ScrapEm's digi plot, Raspberry Road Designs

ATC Näetkö? 1/2 ja 2/2

Näetkö? 1/2 ja 2/2. Näitä ATC:tä olen suunnitellut jo pidempään. Printtasin omat valokuvani valokuvapaperille, 1/2 on aitan ovi Skansenilta Tukholmasta. 2/2 on Seitsemisen kansallispuistosta aarniometsäpolulta, jolla oli pituutta vain n. 2 km - suosittelen! Valitettavasti skanneri ei tuota haluttua lopputulosta, kun korteissa on näiden helmien kaltaisia ulokkeita. Nauhanpätkä 2/2:ssa on vihreävalkoista Raggegarnia, jota pihistin Jussin neulekorista ja punoin letille.

Jalkakirja

 

 

Hän tahtoi kirjoittaa kirjan.
Hän tahtoi maalata ihmisen sielun sanoillaan.
Hän tahtoi tarinoida maailmalle kaikki hullut unelmansa, kietoa lukijan kudelmiinsa, saada rakastumaan ja vihaamaan, tuntemaan elämän kauniin haurauden.

Hän juoksi alas portaita.
Hänen verensä paloi kulkea eteenpäin.
Hän halusi tuntea seikkailun riemun jokaisessa päivässään, eikä koskaan muistanut katsoa jalkoihinsa.

Kipu saa tuntemaan, että on elossa.

Kun tietää elävänsä, olisiko aika rauhoittua kirjoittamaan?


*****
Pakinaperjantain haasteen tekstini syntyi tällä kertaa joidenkin edellisellä viikolla kirjoittamieni kommenttien pohjalta. Ne herättivät taas ajattelemaan sitä, miksen ole saanut kovinkaan kummoisesti tekstiä aikaiseksi aiemmin. Siihen on monta syytä, joista tämä ei ehkä ole tärkein, mutta hyvin huomionarvoinen. Elämässä on niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Asioita, joita jää mielihalusta kartoittamaan. Lopulta löytää itsensä kiroamasta vuosia, joiden aikana on saanut aikaiseksi vain liian monta nilkkavammaa.

Vaan miten muuten sitä osaisi antaa osan sielustaan tarinansa hahmoille? Eikä kirjoittamiseen tarvita jalkoja, kun metsäpolut taas kutsuvat, ja Jussi saa aiheen vitsailla tarpeestani saada kanta-asiakaskortti päivystykseen. Onneksi sentään asumme hissitalossa.;)

Kuvasatoa eräältä seikkailulta syksyltä 2010. Taustana kuuran peittämiä perunalaatikon pohjia - laatikot kuivuivat ulkona pesun jälkeen.

Syyskampa, seurannan osa 3

Viime tippaan meni tämä seurantaviikko.;) Tällainen pihlaja nyt on. Pihan eräässä toisessa yksilössä, joka näkyy keittiömme ikkunasta, on jo ruska pidemmällä. Siinä ei ollut yhtä paljon kukkia eikä siten marjojakaan - mahtaako jotenkin liittyä aikaisempaan kellastumiseen?

Syyskampa, vakiokohteen seuranta jatkuu

Eilen kuvattu pihapihlaja oli jonkin aikaa räkättirastasparven buffet-pöytä. Siipien suhina yhdistettynä räkättien muihin ääniin oli huumaava kokemus parvekkeella. Kuin olisi keskellä lintutarhaa. Vaikka eläisi miten täyttä elämää, täytyy olla aikaa kokea lintuelämyksiä.:) Nyt pihlajassa on enää lehdet ja ehkä jokunen yksittäinen marja. Parkkipaikan viereinen puu ei rastaille kelvannut yhtä hyvin. Ehkä ne saivat tässä ruokailla rauhassa? Kiireetöntä elämää räkättien malliin.;)

Makroviikot - värikäs ulkokuva

Sieniretken satoa.:) En ymmärrä sienistä paljoakaan, enkä ole ikinä sienestänyt - paljasjalkainen kaupunkilainen kun olen taustaltani. Nämä komeat väriläiskät kirjavoittivat tien viertä ja havaitsin ne sattumalta ulkoiluttaessani koiraa sukulaisten luona.

Makroviikkojen haasteessa piti tällä kertaa ottaa värikäs ulkokuva. En tyytynyt valitsemaan vain yhtä esittelykappaletta, pitäähän sieniä olla korissa monta.;)

Ps. Valitettavasti vanhan PowerShotin käsivarainen tarkennus ei pysty tämän parempaan. Haaveissa on joskus päivittää pokkarista digijärkkäriin, mutta toistaiseksi siihen ei ole varaa.

Get Inspired! - Exit

Klikkaa kuvaa! Siten näet sen oikeassa koossaan. Bloggerilla ei tietyn levyisiä saa näkymään kokonaisina, mutten haluaisi pienentää tätä enempää.

Get Inspired! -haasteessa oli tällä kertaa aiheena valokuva ja uloskäynnit. En tiedä täyttääkö tämä kuva aivan tarkalleen tehtävänannon, mutta skräppäämiseen innostavia kuvia haettaessa tämä on minulle juuri sellainen. Kuvassa on 1950-luvulla rakennetun liiterin ja ulkohuussin ovet. Maalikin on alkuperäinen. Lapsena pihapiiri tuntui aina jotenkin mystiseltä, kiehtovalta. Kaivossa asui näkki ja saunassa saunatonttu. Nykyään kaivo on ummessa ja sauna purettu. Tämä on vain jäljellä - ensimmäinen ulkohuussikokemukseni ja edelleen käytössä oleva puuliiteri.

Mustaa ja valkoista - tunnetila

Levollisuus. Pinnan alla kasvaa jokin, suuri, levollisuus pysyy. Kauanko kestää? Jokin suuri kasvaa pinnan alla.

Mustaa ja valkoista -valokuvahaasteessa oli tällä viikolla aiheena tunteet. Käyttäen kameran mustavalkoefektiä kuvasin nousemassa olevan leipätaikinan keittiön tuolilla. Leivistä muuten tulee ihan sairaan terveellisiä.;) Sekaleipä (ruis, ohra, vehnä) tehtynä kukkakaalien keitinveteen, rasvana auringonkukkaöljyä.