keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Pariisissa 2007

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Tai liekö tuo nyt ihan "oikea" skräppileiska? Kun olen käyttänyt vain omia kuviani materiaalina, sekä fonttia nimeltä Renaissance. Miten näitä mahdetaankaan määritellä?

Leiskan taustana on Pariisin itäisen rautatieaseman (Gare de l'Est) läheltä otettu kuva yhdistettynä Vincennes'n linnan ikkunasta otettuun. Vanhat "tägit" löytyivät myös Vincennes'n linnan seinästä, ko. linnaa kun käytettiin valtiollisena vankilana aikoinaan. Kuuluisiin tapauksiin kuuluu mm. kun (se oikea) muskettisoturien kapteeni d'Artagnan pidätti valtiovarainministeri Fouquet'n ja kuljetti tämän vangiksi Vincennes'iin. Aurinkokuningas Ludvig XIV ei pitänyt siitä, että valtakunnassa oli häntä rikkaampi ja mahtavampi mies, ja Fouquet oli riittävän varomaton järjestääkseen ylelliset juhlat omassa upeassa linnassaan.

Lasimaalaus on Saint Denis'n basilikasta, jonka kryptassa kuvasin merovingiaikaiset sarkofagit. Krypta on mahtava paikka makaaberista historiasta kiinnostuneille! Sinne on haudattu Ranskan kuninkaallisia satojen vuosien ajan. Mikäli näiden ruumista ei pystytty kuljettamaan kokonaisena, kryptaan tuotiin vähintään joku ruumiinosa. Esillä on pari hyllyllistä sydämiä yms. sisäelimiä erilaisissa säilytysastioissa.

Fontainebleaun linnalla on pitkä ja monipuolinen historia kuninkaallisena palatsina, myöhemmin tasavallan käytössä. Frans I:n galleriaan kuului alastonmuotokuvia rakastajattarista. Linnan puisto on hieno, mutta Fontainebleaun metsä puolestaan on tavattoman kuuluisa. Siellä emme valitettavasti päässeet 2007 kesällä käymään.

Kylässä vastapäätä postikonttoria nautimme elämämme parhaat leivokset espressokupillisten kanssa. Ranskassa kannattaa muutenkin harrastaa leivonnaisten nautiskelua! Tähän kuvaan päätyi kahvilan päärynäleivos, Jussi söi puolestaan suklaapyramidin. Muualla nautituista täytyy erikseen mainita religieuse, joka on todellakin suorastaan uskonnollinen kokemus. Se on kahden kuorrutetun ja täytetyn munkkipalleron muodostama ihanuus, jota ilmeisesti saa aika laajalti konditorioista.

Pariisi vuonna 2007 tuntui erilaiselta kuin 1995, kun edellisen kerran siellä kävin. Silloin tosin päätarkoitus oli maaseutumatkailu, ja Pariisi vain läpikulkupaikka. Tänä päivänä elämän rytmi on erilainen ja ainakin Pariisissa puhutaan laajalti englantia. Aika moni on siirtolainen Ranskan ulkopuolelta, joten suomalaisena tuntui suorastaan sulautuvan massaan (Saint Denis'ssä meitä jopa kutsuttiin mukaan laittomien siirtolaisten häätöä vastustavaan mielenosoitukseen - emme lähteneet, kun ei kuitenkaan olla paikallisia). Metrokarttakin alkoi ensijärkytyksen jälkeen selkiintyä.

Chantillyn pikkukaupungissa, jossa sijaitsee upea Musée vivant du cheval (elävä hevosmuseo), tuntui sen sijaan olevan edelleen jotain hyvin perinteisen ranskalaista. Toki Pariisissakin edelleen viiniä tilataan bistrossa karahveittain. Viiniä ei muuten Ranskassa lasketa alkoholiksi lainkaan - alkoholijuomat täytyi marketissa pyytää kassalta erikseen, mitä hämmästelin kantaessani ostoskorissa muutamaa pulloa halpaa roséta. Viinillä, kivennäisvesillä, patongilla ja briellä pysyy edullisesti hengissä pienen budjetin lomareissulla.;) Muuhun tarjontaan tutustuu kätevästi Lonely Planetin matkaoppaan avulla.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Vanhan suolan nälkä

- Olet kovin hiljainen. Ajatteletko häntä?
- Muistelen miltä hän maistui. Niin lämpimältä ja samalla suolaiselta. Hän oli ainutlaatuinen.
- Tiedän, rakas.
- Kunpa hän olisi suostunut muuttumaan!
- Se ei olisi ollut enää sama. Tiedät mitä verelle tapahtuu kun muutumme.
- Tiedän. Minä vain kaipaan häntä kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkin.


Tämä pieni vampyyriteemainen tuokiokuva on ensimmäinen kokeiluni Pakinaperjantain haasteeksi.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Elinan vaihtoon vapaat ATC:t

Latasin kuvat vaihtoon vapaista ATC:stä Flickrin tililleni. Pyrin pitämään sen päivitettynä. Vaihtoja saa ehdottaa vaikkapa sähköpostitse: diome(at)saunalahti(piste)fi

Elina's ATCs available for trade can now be found on Flickr - with a promise to keep the list updated. You can propose trades by e-mail: diome(at)saunalahti(dot)fi

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Sananvapaus, osa 2

Venäjällä Pietarin uuden homoseksuaalisen propagandan kieltävän lain nojalla on vangittu heteroseksuaalinen perheenisä syystä, että hän mielenosoituksessa kantoi homojen oikeuksia kannattavaa kylttiä.

Putinille suunnatun vetoomuksen voi (englanniksi) allekirjoittaa täältä.

Itse kirjoitin juuri romaanin kakkosversion sivulle 45 "homoseksuaalista propagandaa", mutta toki tarina on muutenkin epäilyttävä.;) Onneksi Suomessa ei tarvitse taistella näin perustavanlaatuisten oikeuksien puolesta - ainakaan tällä hetkellä. Historia ei koskaan ole eteenpäin kulkeva edistysjana, vaikka siltä se yleensä halutaan saada kuulostamaan. Ajatellaan nyt vaikka fundamentalismin leviämistä islamilaisissa maissa tai muslimien ja juutalaisten suhdetta. Takana loistava menneisyys, vaikkei tietysti ongelmaton sekään.

Tämä merkintä on samalla tiedotus siitä, että täällä ollaan ja pysytään, vaikkei päivityksiä hetkeen ilmaantuisi.;) Kirjoitusvire on taas päällä. Tekstiä on nyt lukenut Jussin lisäksi kaksi muuta ihmistä ja vastaanotto on ollut hyvä.=) Tarinan kaarella mennään vasta ensimmäistä neljännestä, joten ihan äkkiä tämä ei valmistu. Hommia on muutenkin rästissä, joten olisin kiitollinen, jos jonain päivänä oppisin yhdistämään kirjoitusflown ja arkielämän.

EDIT: mieltään osoittaneen miehen tuomiota lykätty, oikeus tutkii vain syytettä viranomaisen vastustamisesta

maanantai 9. huhtikuuta 2012

ATC Princess

Tässä ATCsForAll -pääsiäismaratonin puitteissa käyttämääni korttiin hyödynsin Flickrin kollaasiryhmästä löytämääni vanhaa julistekuvaa. Arkkikaupan kollaasiarkista poimittuun lapsikuvaan yhdistettynä siitä syntyikin vähän erilainen prinsessaunelma.:)

ATC Hope

Hope valmistui ATCsForAll -pääsiäismaratonin puitteissa. Moniselitteisiä toiveita, monenlaista toivoa on tässä ilmassa.

Liput sain erään vaihdon yhteydessä. Tausta ja teksti on leimattu Askartelukirppikseltä löytämilläni leimasimilla kahvilla värjätylle paperille.

ATC Kevät

Kevät on yksi ATC:stä, joita olen toteuttanut omista runoistani. Tämäkin ATCsForAll -maratonin puitteissa valmistuneita.

Pitkin askelin
kiiruhtaen läpi elämän,
pysähtymättä katsomaan,
hetkessä
kevät on ohi.

ATC Fable 1/2 ja 2/2


Fable 1/2 ja 2/2 valmistuivat ATCsForAll -foorumin pääsiäismaratonin puitteissa. Vietin eilisen Sannan mökillä tehden ATC:tä kyseistä maratonia varten. Hauskaa oli!:)

Korteissa on sama vaaleanvihreä tausta, toinen vain on kuvattu digikameralla ja toinen skannattu. Pöllöt ovat Arkkikaupan Askartelufoorumille sponsoroimasta haastepalkintopaketista.

torstai 5. huhtikuuta 2012

ATC Toiseuttamislauseita

Lauseita, joilla muodostetaan ihmisryhmiä ja suljetaan toisia niiden ulkopuolelle. Ulkopuolinen on se joku Toinen, vaikkei ehkä tuo asiaa lainkaan esille. Myönnän itsekin näihin syyllistyneeni. Hyvä ystäväni totesi kritisoidessani sähköveistä turhakkeeksi, että hänen reumasairaalle äidilleen sähköveitsi on välttämätön. Onneksi on ihmisiä, jotka tarvittaessa osaavat näyttää sen toisen todellisuuden.;)

Tätä kirjoittaessani muistan taas senkin, että pitäisi tarjota yhtä lailla blogini lukijoille käännöksiä englannista suomeen kuin vaikka ranskasta. Helposti tällaiset asiat pääsevät unohtumaan, kun itse on tottunut jotain kieltä käyttämään.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!:)

Vaikka tämän kevään tunnelmabiisinä olen tykästynyt Thomas Fersenin Punaiseen, Manu Chaon letkeästä tykkäämisbiisistä ei voi silti olla tykkäämättä joka vuosi.;) Siinä sanat menevät suurin piirtein: "Tykkään merestä, tykkään sinusta, tykkään vuorista, tykkään sinusta, tykkään sateesta, tykkään sinusta, jne." Tietty tykätään myös tuhmemmista jutuista.;) Hyviä fiiliksiä itse kullekin lukijalle!



maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kurottuva keväinen katse

Juuri tänään kevät peittyy lumisateeseen. Joka vuosi se sieltä silti aina viimein pilkistää: eloon heräävä luonto.

Shamaanien näkemys: "Kun ihminen käy läpi rankan kokemuksen, esimerkiksi avioeron, hän voi kadottaa palan sielustaan." (NYT-liite 13/2012)

Ensin ajattelin, ettei sielunpalasen kadottaminen voi millään pitää paikkaansa. Sitten menin pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa tallille. Minusta katosi vuosi sitten jotain, jonka haluan takaisin.

Olen jatkuvasti varuillani, kuin saaliseläin, jonka täytyy pitää silmällä petoja.

Ennen olin kerran viikossa ronski heppatyttö, joka kissa hartioillaan kuljeskeli avustamassa toisia. Sanoin aina: "Me olemme kaikkiruokaisia. Ei ole mitään rajoitteita, kaikki käy." Koettelin rajojani osallistumalla estekisaan. Kävelin kahden tunnin lenkkejä lähimetsissä, kunhan mukana oli astmalääke, kännykkä ja nenäliinoja.

Huomasin menettäneeni palan sielustani kerran aiemmin.

Sain sen takaisin aloittaessani ratsastuksen uudestaan, vaikken ollut kohta viiteentoista vuoteen edes käynyt hevosen selässä. Olin menettänyt koirat ja saanut tilalle sairauden loppuelämäksi, joka päivä kahdesti lääkettä. Luulin, etten voisi enää koskaan harrastaa mitään eläimiin liittyvää.

Edellisen kerran sieluni palan etsintä vaati monta yritystä, kunnes viisi vuotta oli kulunut, ja löysin sen hevosharrastuksesta.

Kauanko kestää, että lakkaan pelkäämästä kevään siitepölyjä? Niissä ei ole pelättävää, jos vain huolehdin astmalääkityksestä. Testien mukaan allergiani koskevat aivan muita asioita. Jatkossa kuljen mukanani astmalääke, kännykkä, nenäliinoja, Epi-Pen, allergialääke, kortisonitabletit ja vettä niiden nielemiseen.

Haluan rohkeuteni takaisin.

En voi patikoida vuorilla (astmaatikon ei ole hyvä mennä yli 2500m korkeuteen, jouduin ottamaan lääkettä jo kahden kilometrin kohdalla, eikä sillä selviä kuin vajaat neljä tuntia kerrasta - vaikka vuorella oleilu antaa huikean euforisen tunteen minullekin, joka pelkään korkeita paikkoja), joten kurotan katseeni menneisyyteen. Aion tallata eräitä tuttuja polkuja, mutta eri suuntaan.


*****
Jussi teki eräänä päivän hyvän huomion siitä, miten miekka sängyn vieressä nukkuva romaanihahmoni muistuttaa itseäni jopa tuolta osin. Jatkuva varautuminen pahimpaan yhdistää minua ja Andréta, joka tosin on miekkansa kanssa erottamaton myös siksi, että aseesta tulee käyttäjälleen käden jatke. On erittäin helppo kirjoittaa kohtausta, jossa haetaan hyvää paikkaa puolustautua mahdollista hyökkäystä vastaan. Tunnen oloni tavattoman suojattomaksi aina, jos joudun liian keskeiselle paikalle. Parempi pysyä selkä seinään päin siten, että näkee koko huoneen tapahtumat yhdellä kertaa.

Ampiaiset ovat huomattavasti pienempiä ja vähemmän hohdokkaita kuin lohikäärmeet. Karrageeni tuskin pärjää vertailussa arsenikille. Ihmiset harrastavat korkeintaan verbaalisia hyökkäyksiä, hevoset sen sijaan voivat olla oikeasti todella vaarallisia. Astmakohtaukseen tai anafylaktiseen reaktioon voi kuolla. Onneksi on kännykät. Entä jos historiallisen romaanin hahmoille antaisi iskun-, pölyn-, ja roiskeveden kestävät nokialaiset, jollaisen itsekin omistan?

Tämä tahdonvastaisen elämänmuutoksen pohdiskelu osallistuu Pakinaperjantain haasteeseen "kurottuva keväinen katse".