Viinikirja Jussille

Kauppalehden mukaan viiniharrastuksen aloittamiseen tarvitaan 10 000 € alkupääoma kunnollisen viinikaapin ja kokoelman ostamista varten. Tämän tiedon kuuleminen inspiroi tekemään Jussille kirjan viinitietojen merkitsemistä varten. Olen nimittäin aivan eri mieltä Kauppalehden kanssa - viiniharrastuksen aloittamista varten tarvitaan vain itsetehty muistikirja ja satunnaisesti jokin pullo Alkon 6 - 8 € valikoimista, risteily ja ulkomaanmatka.;)

Jussi kiinnostui jokin aika sitten rypäleistä ja muusta edistyneemmästä viinitietoudesta. Vitsailin, että se on hänen 40v. kriisinsä.;) Itselleni viinit ovat olleet luokitukseltaan hyvää - juotavaa - pahaa. Juuri sen enempää en ole niistä tiennyt. Mutta kuten kirjasta näkyy, oma inspiraationi tälle alalle tulee menneisyydestä ja kirjallisuudesta. Olen tosin tehnyt sen aivan Jussia ajatellen, onhan hän ruvennut fanittamaan romaanini hahmoja.

Sivut, joilla on kohdat nimelle, maalle, arvosanalle, rypäleelle, jne. koostin Open Officella käyttäen vesileimaksi asettamaani ilmaista digileimaa. Fonttina vanha tuttu Renaissance. Printtasin 4 sivua kerrallaan yhdelle A4 tarra-arkille. Kiinnitin jokaisen niistä valkoiselle vesiväripaperille (tarjouslehtiöstä). Jos varastoissa olisi ollut riittävästi jotain sopivaa värillistä kartonkia, olisin käyttänyt sitä, muttei ollut. Sivuja nimittäin oli muistini mukaan 32. Läiskin kulmiin leimat VersaColorin burgundy-sävyllä. Teksti "Wine" on myös leimattu.

Reiät sivuihin tein tavallisella reittäjällä. Kannet on alkujaan muistaakseni lakanapakkauksen tukipahvia, jonka päälle liimasin skräppipaperia sisäpuoleksi ja pronssin hohtoista käärepaperia päälipuoleksi. Sillä käsittelyllä tuosta pahvista sai tosi kovaa. Kansien reiät tein katkoteräveitsellä. Pujotin paperinarua kaikkien reikien läpi. Koska se tuntui pysyvän hieman epävakaasti rusetilla, laitoin varmistukseksi neulepuseron kauluksesta peräisin olevaa nauhaa. Nykyään on tosi usein etenkin neuleissa jonkinlaisia pitkiä ripustusnauhoja, joista saa aivan loistavaa askartelumateriaalia. Kansien ja nimikelapun reunoja käsittelin vielä kevyesti DistressInkin sävyllä walnut stain.

Uusi muistikirja kierreselkävihosta

Olen jo jonkin aikaa tehnyt muistiinpanoja romaanikäsikirjoituksen printtiliuskojen takapuolille. Edellinen muistikirjani tuli täyteen.=) Nyt viimein sain aikaiseksi tehdä uuden samalla tekniikalla, joskin tällä kertaa leimasin kuviot itse ja liimasin kansiin pitsiä. Leimasinjäljestä näkee, ettei työtä välttämättä pitäisi aina tehdä aamuyöllä. Ruusuleimasimet ostin käytettynä, enkä huomannut ruveta "trimmailemaan" niistä ylimääräisiä reunoja ennen kuin vahinko oli jo sattunut. Aamuyön oivalluksia sekin, että tartun katkoteräveitseen puolinukuksissa ja alan leikata leimasinkumia.;p Mutta kaikki meni hyvin - ei haavoja, leimat ehjiä edelleen.

Jotenkin vihkon kannessa tuo leimasinsotku ei silti niin haittaa. Jussi ei edes pannut sitä merkille, kun ensimmäistä kertaa näki. Kannen sisäpuolelle kiinnitin musteella kirjoittamani Eeva Kilven viisauden "On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää."

Se tuntui hyvin osuvalta. Olemme menossa kirjoituskurssille työväenopistoon, ja olen vasta joutunut toteamaan, kuinka osaamaton todella olenkaan kirjoittajana. Siitä huolimatta, että romaani on joka kirjoituskerralla parantunut. Tähän vihkoon on tarkoitus kirjata ajatuksia editointia ja mahdollista seuraavaa versiota varten. Yritän pitää mielessäni jatkuvasti, että kirjoitan vain itselleni, mutta pidän hyvästä kirjallisuudesta. Siksi yritän saada kaiken hiottua niin hyvin, että voin itse olla tyytyväinen lopputulokseen. Voi olla järkevää pistää tämän version jälkeen tarina tauolle joksikin aikaa, tehdä taustatyötä ja harjoitella kirjoittamista ylipäätään. Ideoin myös osallistumista NaNoWriMoon romaanilla, joka voisi toimia luonnoksen omaisena käsikirjoituksena "jatko-osalle". Todellisuudessa se kertoo edeltävistä tapahtumista.

Miten muistikirja on tehty:
1. ota kierreselkäinen vihko
2. vahvista kannet sisäpuolelta pahvilla
3. koristele kannet etupuolelta, sisäpuoleltakin jos haluat

Itse vannon nykyään kaksipuoleisen teipin nimiin. Askartelukauppojen myymä suojapaperillinen teippi on halvempaa kuin kirjakaupoissa myytävä tavallisen teipin oloinen. Astman takia liiman käyttöä täytyy vähän rajoittaa. Pitsejä joutuu silti yleensä liimaamaan, jolloin käytän tavallista "erikeepperiä". Kirjanmerkkejä liimailen tavallisella liimapuikolla.

Kortti 4-vuotiaalle

Syntymäpäiväkortti 4-vuotiaalle pojalle, joka pitää punaisesta. Todennäköisesti kaikki lapset pitävät kimaltavista asioista, joten siksi lisäsin tähän kimalletta, vaikka sitä nyt onkin ympäri työhuonetta. Nauha kortissa on heräteostos Intohimona Askartelusta: luonnonväristä kangasnauhaa, johon voi leimata omat kuvionsa.

On muuten ihan tyhmää, että pojille tarkoitetut asiat on melko tiukasti värikoodattu sinisen, mustan, joskus vihreänkin sävyihin. Muistakaahan, että Salama McQueen (Autot-elokuvan sankari) on punainen! Linnanmäen rekkarallissakin oli vuosi sitten vain yksi punainen rekka. Mustaan joutumista ei juuri edes helpottanut selitys, että se on isän auton värinen, vaikka silloin vajaa 3-vuotias nielikin pettymyksensä urheasti.

Toinen arkinen asia, jonka mieluusti muuttaisin, olisi lapsille tarkoitettujen vanukkaiden yms. sijoittelu ruokakaupassa. Kiitettävän hieno keksintö ovat ne automalliset ostoskärryt, joissa pieni viihtyy erinomaisesti. Mutta miksi lehmän kuvalla varustettu lisäaine-sokerimössö on sijoitettu juuri sille korkeudelle, mistä autokärryssä istuva pikkulapsi sen havaitsee? Eikö kaiken järjen mukaan juuri sellaiset tuotteet pitäisi sijoittaa niin korkealle, että niihin yltävät vain aikuiset ja isommat lapset, joille oletettavasti on paljon helpompaa järkeillä, miksei kyseistä vanukasta osteta tänään? Ts. isommalla järki jo toimii, kun 2-4v. ei oikein vielä ymmärrä asioita.

Syntymäpäiväkortti

Syntymäpäiväkortti iäkkäälle sukulaisnaiselle syntyi P*skarteluhaasteen bingoon rivillä "harmaa-kuvioleikkuri-timantti". Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta! Laiskuuttani käytin taas kännykän kameraa. Liima oli vielä kuvaushetkellä märkää, joten en voinut skannata. Kortti näyttää todellakin luonnossa paremmalta ja lähtee postiin tänään.:) Täytyy vain vielä kirjoittaa onnittelut ja laittaa kuoreen.

Papereissa on kahta eri sävyä harmaata, ric-rac -nauhassa kolmatta. Taustapaperi on lehväkuvioitua valkoista. Kulmissa ulommassa kuviot sydänleikkurilla, sisemmässä kulmaleikkurilla. Kuva on Versaminin sävyä burgundy, tehty Paper Artsyn leimalla. Timantit ovat peräisin juhlahameeseen käyttämästäni kankaasta, kun jouduin ompelun tieltä poistamaan osan niistä.

ATC Lyhytkestoinen uni

"Sen sanon kuolevaiset, mitä on tämä elämä?
Unta, joka kestää hieman yhtä yötä pidempään."

Lainaus on oma suomennokseni Jacques Vallée des Barreaux'n runosta La vie est un songe ("Elämä on unta"). Näitä vanhoja runoja tulen varmasti vielä käyttämään korteissa. Olen tehnyt joitain suomennoksia romaaniani varten. Tällä hetkellä ainakin rytmitän siinä tekstiä käyttämällä runositaatteja suurempien kokonaisuuksien välissä. Todennäköisesti romaanin aikaansaamat ajatukset tulevat purkautumaan myös jatkossa ATC:n muodossa.

Tämän kortin inspiraatio kuitenkin varsinaisesti lähti yhdistelmästä Iskun mainoksesta leikattua lipastoa ja piirtämääni kynttilää. Piirsin kahvisarjan kupit osittain kynttilänvalossa, joten tämä tuli tehtyä siinä samalla, kun kerran kynä oli kädessä. Koristeena oleva nauha tuli jonkin vaatteen tai mahdollisesti kenkien mukana. En muista enää, mutta ostotavaraa se ei ainakaan ole. Teksti jälleen kahvivärjätyllä printtipaperilla.

Skannerin rajoitusten vuoksi kortti toimii jälleen paremmin luonnossa. Seuraavaa tapaamista olen jo ideoinut esim. Variston Sinellin askartelukirppiksen päivänä 20.10.2012. Olkaa yhteydessä, jos ATC-vaihdot (mahdollisesti myös askartelut) pääkaupunkiseudulla kiinnostaa! Aiheesta löytyy keskustelut Koukussa Kortteihin -sivustolta ja ATCsForAll-foorumilta (ks. linkit), mutta toki tavoitat minut (diome) myös Postcrossingin kautta, nykyään lisäksi Askartelutaivaasta.

ATC Kahvi 1 ja 2

Kahvi virkistää, 1/2. Kuppi itse piirretty 6B-kynällä, korttia "virkistetty" kimalteisella liituvärillä. Taustalla Ranskan tuliaisten käärepaperia, kappale vanhoja samettihousuja, sekä pätkä Jussin jämälankaa. Kuva KappAhlin mainoksesta. Alaosassa näkyvä korkeusero on tahaton seuraus siitä, että taustapahvi on leikattu jostain pakkauksesta - ero ei kortissa ole yhtä selkeästi näkyvillä kuin skannatussa kuvassa.

Kahvi yhdistää, 2/2. Samoin kuppi itse piirretty 6B-kynällä ja hivenen värjätty liituvärillä. Kuva samasta mainoksesta. Sydän leimattu kahvilla värjätylle printtipaperille. Kulmissa ääriviivatarrat. Taustana samaa vanhaa samettihousua kuin edellisessä - yritin kunnianhimoisesti tehdä niistä hametta, mutta lopputulos oli liian hirveä, jotta sitä kehtaisi oikeasti käyttää. Kangaspaloille varmasti löytyy käyttöä muistakin projekteista.

Sekalaisia kortteja

Vuoden 2011 joulukortteja, jotka lähtivät ystäville ja sukulaisille. Sarah Kay -leimakuvan väritin osittain puuväreillä ja liimasin perinteistä hilettä kuusennauhaosaan. En muista olenko joskus purnannut aiheesta, mutten edelleenkään tykkää joulukorttien tekemisestä yhtä paljon kuin joistain muista. Silti siinä on aina oma viehätyksensä. Muuten ostaisin suosiolla joka vuosi valmiita. Ensinnäkin koen, että joulukorttien täytyy olla riittävän neutraaleita, jotta sopivat kaikenlaisille vastaanottajille. Toisekseen niitä tulee tehtyä sarjassa iso pino melko samankaltaisia. Kaikkiaan korttien valmistamisesta tulee silti joulutunnelmaan.

Tähän liittyen on ollut puhe aiheesta ATC vastaan muut kortit. ATC:t koen itseilmaisuna (ATC = artist trading card = taiteilijan keräilykortti = taidekortti), jossa pääsen toteuttamaan vapaasti näkemyksiäni. Muunlaisissa korteissa ajattelen aina vastaanottajaa. Siksi teen useammin ATC:tä.

Vuonna 2011 tein Postcrossing-sivuston foorumin toivehippaan kirja-aiheisen kortin. Kuva on printattu, takana kirjansivua. Leimailua, leimaväriä, kuviosaksia, tavallisilla saksilla distressausta, sekä tietenkin pitsiä tässä on käytetty myös. Tykkään ekokartongeista niiden väriskaalan vuoksi.

Tämän kortin tein omasta kuvastani vanhemmilleni vuonna 2011. Kuva on otettu Skansenilla, kiinnitetty kirjansivulle, ja lisäsin siihen vielä reunoihin pitsinauhat.

Ystävänpäivän 2012 kortti ystävälleni. Naisen kuvan printtasin ja leikkasin sillä euron katkoteräveitsellä, jolla teen tarkemmat työt. Siivet ovat peräisin erään ATC-vaihdon taustapahvina tulleesta kortista. Nauhan sain paperiin tuolla tavoin leikkurilla leikattujen reikien ja maalarinteipin avulla. Maalarinteippiä käytän hankalissa, näkymättömiin jäävissä paikoissa pitämään asiat järjestyksessä.;) Sama juttu siipien kanssa. Tausta on kirjansivu kokonaisuudessaan, pieni sydäntarra peittää sivunumeron. Koko hoito on liimattu pahville, jonka taustaan laitoin vielä henkilökohtaiset terveiset.

*****

Tämä korttipostaus juhlistaa samalla blogin 5000 katsomiskertaa.:D

ATC Princess

Tässä ATCsForAll -pääsiäismaratonin puitteissa käyttämääni korttiin hyödynsin Flickrin kollaasiryhmästä löytämääni vanhaa julistekuvaa. Arkkikaupan kollaasiarkista poimittuun lapsikuvaan yhdistettynä siitä syntyikin vähän erilainen prinsessaunelma.:)

ATC Hope

Hope valmistui ATCsForAll -pääsiäismaratonin puitteissa. Moniselitteisiä toiveita, monenlaista toivoa on tässä ilmassa.

Liput sain erään vaihdon yhteydessä. Tausta ja teksti on leimattu Askartelukirppikseltä löytämilläni leimasimilla kahvilla värjätylle paperille.

ATC Fable 1/2 ja 2/2

Fable 1/2 ja 2/2 valmistuivat ATCsForAll -foorumin pääsiäismaratonin puitteissa. Vietin eilisen Sannan mökillä tehden ATC:tä kyseistä maratonia varten. Hauskaa oli!:)

Korteissa on sama vaaleanvihreä tausta, toinen vain on kuvattu digikameralla ja toinen skannattu. Pöllöt ovat Arkkikaupan Askartelufoorumille sponsoroimasta haastepalkintopaketista.

ATC Aikuisuus

Kasvaminen on
luopumaan oppimista.
Iloa kaikesta,
mikä vielä on jäljellä.
Ymmärrys
jokaisen päivän merkityksestä.

ATC:n aihe on puolikas aiemmin kirjoittamastani runosta. Skanneri ei tykkää ulokkeista korteissa, joten tämä Koukussa Kortteihin -haastekorttini joutui kärsimään helmien vuoksi. Tausta on kahvivärjätylle paperille (samaa kuin runossa - printti kestää hyvin liotusta) leimattu askartelukirppikseltä ostamallani leimasimella, musteena Distress Inkin sävy wallnut stain.

ATC Näetkö? 1/2 ja 2/2

Näetkö? 1/2 ja 2/2. Näitä ATC:tä olen suunnitellut jo pidempään. Printtasin omat valokuvani valokuvapaperille, 1/2 on aitan ovi Skansenilta Tukholmasta. 2/2 on Seitsemisen kansallispuistosta aarniometsäpolulta, jolla oli pituutta vain n. 2 km - suosittelen! Valitettavasti skanneri ei tuota haluttua lopputulosta, kun korteissa on näiden helmien kaltaisia ulokkeita. Nauhanpätkä 2/2:ssa on vihreävalkoista Raggegarnia, jota pihistin Jussin neulekorista ja punoin letille.

ATC Ei vielä!

Kuoleman siipi hipaisi. Ei vielä! Sain eilen ajatuksen toteuttaa kortteja runoistani. Tämä otsikkona käyttämäni teksti tuntui sopivan kivasti kuvaan, joka kuului Askartelufoorumin haasteesta voittamaani Arkkikaupan palkinnon kollaasiarkkiin. Tosin kiva tuntuu olevan sana, joka istuu erittäin huonosti tähän synkeään yhteyteen... En tiennyt, mitä lapsikuvilla olisin tehnyt, vaikka ovatkin nättejä. Kaiketi uppoutumiseni menneisiin aikoihin sai lähtemään tällaisille urille. Kuvat toimivat samoin sisäisen lapsen ja oman kehityksen esittäjinä. Helmien (myös osa haastepalkintoa) takia tämä ATC ei skannautunut aivan tarkasti.

ATC Ajattele suuria

Ajattele suuria, mutta nauti pienistä. Kortti valmistui Koukussa Kortteihin vintage-haasteeseen. Mietelauseen tosin olin kirjoittanut jo aiemmin, samalla kun kirjoittelin muitakin vastaavia musteella. Taustapaperin leikkasin saapuneesta kirjekuoresta ja kokeilin leimata viinipullon korkilla. Kakkupaperi on kahvilla värjättyä.

ATC Sunnuntai

Lainaus on tarinani miespäähenkilöltä.;) Skanneri ei ollut yhteistyökykyinen tämän kortin kanssa, ja mielenkiintoista kyllä, en ole viime aikoina jaksanut välittää kuvanlaadusta kirjoitettuja moitteita enempää. Ehkä on ollut muuta ajattelemista liikaa?

En ole varma tuleeko tämä kuulumaan Andrén viisauksiin toisessa versiossa, jota olen viime päivinä työstänyt luonnostelun merkeissä. Aika paljon menee uusiksi, mutta juonen perusrakenne pysyy samana. Henkilöihin on tullut pientä syventämistä, olen ottanut vahvemmin esille puolia, joita heillä on aina ollut, muttei yhtä näkyvästi. Tai katsotaan nyt, millaiselta tarina tulee näyttämään kirjoitettuna. Toistaiseksi suunta on ollut kepeämmästä brutaalimpaan, minkä ehkä on mahdollistanut se, että olen saanut henkilöistä kunnollisen visuaalisen otteen.

EDIT: Runoilija löytää muusan - hauska nettisarjakuva aikuisille (tämä on aika kiltti, mutta muut sisältävät hyvinkin roiseja juttuja). Naureskelen tuolle sekä omien kirjoitusponnistelujeni että Andrén vuoksi.;)

ATC Teksti lähtee lentoon

ATC Teksti lähtee lentoon kuvaa kirjaa tai kirjoittamista, kun teksti on sujuvimmillaan. Tai miten tuon nyt itse kukin haluaa tulkita.;) Onhan siinä mielikuvitusnäkökulmakin mahdollinen.

En alkujaan aikonut tehdä korttia, vaan harjoitella ihmisen piirtämistä. Sitä kun olen tehnyt erittäin harvoin. Harjoituksen puute tuskastuttaa nykyään aina välillä, kun haluaisi toteuttaa jotain, mitä ei kuitenkaan osaa. Toki juuri tekemällä se osaaminenkin karttuisi. Lopputulos ei lähellekään muistuta mallina käyttämääni valokuvaa, mutta tästä se toivottavasti lähtee. Rakastan 6B-lyijykynää. Piirtäisin hiilelläkin edelleen, mutta fiksatiivia käyttääkseni pitäisi varmaan olla kunnollinen kaasunaamari astman takia.:( Ylipäänsä voisin piirtää enemmän. Se vain juuri on ollut vuosien ajan ongelmakohta - perfektionismi on olevinaan estänyt harrastamasta, vaikka olen aina nauttinut taiteesta. ATC:t ovat vapauttaneet luovuutta selvästi ja lisänneet rohkeutta.:)

En muista olenko blogissa kertonut, miksi aloin niitä harrastaa, mutta se lähti Taiteiden yöstä elokuussa 2009. Olin vanhempieni kanssa käynyt eräässä näyttelyssä, jonka jälkeen olimme menossa kahville. Minulla oli nälkä ja viihtyisä kahvila tuntui todella houkuttelevalta, mutta matkan varrelle sattui taidemuseon ilmainen yleisötapahtuma. Siellä maalattiin maisemia akryyliväreillä. En voinut maalaamisen vetovoimalle mitään, vaikka vatsani yritti viestiä kahvin ja muhevan korvapuustin puolesta. Tekaisin ensimmäisen akryylityöni todella moneen vuoteen sillä välin kun vanhempani olivat kahvilassa. Se tuntui tavattoman hyvältä. Unohdin nälkäni täysin. Halusin kokea samaa lisää, mutta olen liian hyvin oppinut rajoitteeni, joiden takia mitään ei hyvistä aikeista huolimatta tule tehtyä. ATC on sopivan pieni ja vapaamuotoinen tapa toteuttaa luomisvimmaa. Idea taidekeräilykorttien takana on myös hieno: ilmainen vaihto muiden harrastajien kanssa.

Puheenaiheena olevaan korttiin palatakseni, Elämäsi diili -kortin leimaa puhdistelin yöllä alustana olleeseen jämäpaperiin. Siitä jäi ihan kivat leimausjäljet vielä, joten päätin leikata ne irti ja säästää. Tänä aamuna lotrasin palasille kahvinkeittimestä pannunpohjat. Vaikka muste on vesiliukoinen, ihan kivasti se pysyi kahvikäsittelyssä. Printtasin muiden kuvien ohessa samalle valokuvapaperille enchanted *scrap* factoryn kollaasiarkista siivet. Leikkausjäljet siivistä sai peittoon tuputtamalla Leimailutaivaasta hankkimaani liituväriä (chalks). Löysin alekorista 1,5 eurolla neljän värin laatikon, joka on toistaiseksi riittänyt ihan kivasti.

ATC Hesari scraps -sarja

Elämäsi diili, sarjassa Hesari scraps 1/3. Leikattu Helsingin Sanomista uutisjutun kuvituksesta ja mainoksesta, taustalla teksti leimattu aidosti vanhalle hyllypaperille. Kaikkien korttien reunukset syntyivät levittämällä leimasinmustetta Tarjoustalosta hankitun halpissienen kappaleella. Hommasin paketillisen eri värisiä sieniä aika olemattomalla hinnalla. Niistä olen leikannut vasta yhden sopivan pieniksi kappaleiksi, joilla musteen levitys onnistuu. Raaskii myös heittää levittimen pois käytön jälkeen. Jos olisi ollut kotona kulahtanut keittiösieni tms. niin olisin toki silponut sen ensin.

Pinkki, sarjassa Hesari scraps 2/3. Leikattu Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Halusin yhdistää tekstin hääunelmiin. Tietenkään teema ei ole niin yksinkertainen, kuten kirjoituksessakin todettiin. Silti olen katsonut Häähullut -sarjaa sillä silmällä, ettei juuri sen tehokkaammin pysty parodioimaan naisilta odotettua hääunelman toteuttamista. Morsian heittäytyy raivohulluksi toteuttaessaan prinsessahaaveitaan "elämänsä tärkeimmästä päivästä" (Ei se todellakaan ole elämän tärkein päivä, joten miksi ladata häihin kohtuuttomia odotuksia? Meillä tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen syksyllä, joten voin kai tämän jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta.). Kaiken voisi varsin hyvin toteuttaa toisin. Tämä on vain yksi näkökulma kortin teemaan. Sukupuolen esittämisestä - vaatimuksista ja vaikeuksistakin - saisi aikaan loputtoman määrän ATC:tä.;)

Toinen todellisuus, sarjassa Hesari scraps 3/3. Leikattu Vesa Sisätön kirja-arvostelusta Helsingin Sanomista. Leimasin kuvan vesivärilaveeraamalleni (laveeraus = käytä reilusti märkää sivellintä värin levittämiseen ja/tai kastele paperi ensin, itselläni on lasten peitevärejä, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen) kirjansivulle. Tekstipätkä on täyttä asiaa.

ATC Näkymätön?

ATC:n Näkymätön? jokainen voi tulkita omalla tavallaan, keijuksi tai muuksi näkymättömyydeksi. Sellaista voi erilaisissa tilanteissa elämän aikana esiintyä. Vai onko kyse mielikuvituksen voimasta? Ehkä on jokin toinen maailma, toinen ulottuvuus, joka risteää omamme kanssa? Kortti valmistui Koukussa Kortteihin -sivuston keijuhaasteeseen.

ATC Juhannus - elämän juhla

Juhannus - elämän juhla päättää sarjan Kansantarut / Vuoden kierto, ja on sen osa 4/4. Tämä oli jostain syystä hankalin kortti inspiraation puolesta, vaikka rakastan kesää. Ehkä juuri siksi tuntui vaikealta ilmentää kesän myyttistä olemusta. Kortti valmistui syksyn 2011 puolella, mutta blogipäivitykset jäivät kirjoittamisen jalkoihin. Näin ankarien talvipakkasten aikaan osaa iloita alkaneesta valoisasta kaudesta. Pimeys oli kovin väsyttävää. Aurinko, lämpö, elämä, toivo. Tuollaisia ajatuksia korttiin sisältyy.

Kirjallisia kirjanmerkkejä

Skräppisivun näet oikeassa koossaan täältä. Hain kirjaston kierrätyspisteestä pari vanhaa ja huonokuntoisempaa kirjaa, koska en hyväkuntoisia raaskisi repiä.;) Sisällölläkin on väliä - hyvää kirjaa en halua tuhota, vaikkei kunnossa olisi kehumista. Sen sijaan nämä B-luokan jännärit ja romanssit kelpaavat askarteluun varsin hyvin. Keksin kokeilla taitella sivusta kirjanmerkkejä ja siten nämä neljä syntyivät. Linnunkuvalliset lahjoitin ystävälle, yhden Jussille ja yhden pidän itse.

Haastan blogin lukijat tekemään kirja-aiheisia kirjanmerkkejä! Laittakaa linkit kommentteina tähän alle, odotan kovasti näkeväni muiden tulkintoja aiheesta.=) Haasteella ei ole palkintoa eikä määräpäivää.

Kiitokset skräppimateriaaleista: Junosplace, Magickal Scraps (osoite vanhentunut?) ja Raspberry Road Designs

Ps. *Kaikki muu* kuvassa paitsi kirjanmerkit on peräisin edellä mainittujen saittien ilmaismateriaaleista. Kirjanmerkit kuvasin alkujaan puulaatikon päällä, mutta vaikka tausta oli nätti, se vaikutti olevan skräppisivussa liikaa.;)