lauantai 31. maaliskuuta 2012

Helsingin Sanomissa juttu "löydetystä runoudesta"

Lehtiruno on verkkoajan kansantaidetta ilmestyi tämän päivän (31.3.2012) Helsingin Sanomissa kulttuurisivuilla. Sanomalehtirunous on "löydettyä runoutta", "found poetry", jota olen oppinut hyödyntämään ATC-korteissa. Runoja voi löytää mistä vain, kun ottaa sivun vaikkapa mainoslehdestä, sanomalehdestä, aikakauslehdestä tai kirjasta. Itse en niinkään pidä tussilla yliviivaamisesta, jota tämän lehtijutun tiimoilta innostuin kokeilemaan tänään. Mieluummin leikkaan sanat erilleen, ja yhdistän sopivaan kuvaan ja taustaan pieneksi taidekortiksi. Onhan ATC itsessäänkin kansantaidetta.;)

Hesari järjestää sanomalehtirunoista myös kilpailun. Osallistumisaikaa on 14.4. asti.

Meidän automme

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Saabismi on sairaus.;) Ysisatasessa ei ole mitään turhia hienouksia, vain sähköiset ikkunat ja ABS. Sillä vielä kulkee huonompiakin teitä ja kuljettaa kuormia, vaikkei ole meidän aiemman ysisatasemme veroinen. Aiemman mittarissa oli n. 300 000 km, kun Jussi kyllästyi tekemään peltien ruostekorjauksia. Sitä ennen saatiin mm. kuljetettua opiskelijayksiön mittainen muuttokuorma.

Monena keväänä olen saanut korvatulehduksen ajettuani ikkunat auki, radiossa pauhaten KLF:n eurohumppa. Ristin entisen automme teinimobiiliksi. Mahtaako nykyisestä koskaan tulla teinimobiili 2:sta, kun KLF:ääkään ei enää ole? Saatuani kokeilla kunnon subwooferilla varustettua Fordia, subbari ja vaikka CD-soitin olisi kiva lisä, mutten ole valmis tinkimään tavarankuljetuskapasiteetista.

Tämä digiskräppileiskani osallistuu Arkkikaupan haasteeseen "menopelit".

Kiitokset digiskräppimateriaaleista: Shabby Princess, Free Digital Scrapbooking, Deviant Scrap, tempus fugit, ScrapEm's digi plot, Raspberry Road Designs

ATC vaihtotapaaminen 31.3.

Suuri kiitos kaikille ATC-korttien vaihtotapaamiseen osallistuneille!:D Olipa mukavan runsas osanotto.=) Otetaan uusiksi vaikka kesäkuun alkupuolella. Päivämääriä ja paikkoja saa ehdottaa! Puhetta on ollut Askartelu Amalian kanssa, että heidän tiloissaan voisi kokoontua Espoon keskuksessa. Täytyy selvitellä asiaa, koska vasta hyvin alustavasti on blogin kautta ollut puhe. Variston Sinelliin ei silti ole sieltäkään mahdoton matka autolla.;)

PS. Huomasin vasta liian myöhään, että kännykkääni oli tullut puhelu 14.30 aikoihin. Myyrmannissa oli hirveä mekkala, kun siellä olikin Linnanmäki-tapahtuma. Joten valitettavasti en kuullut soittoa.:( Yritin soittaa takaisin. Jos puhelu liittyi tapaamiseen, olen todella pahoillani!

perjantai 30. maaliskuuta 2012

ATC Edesmenneille

Jäljellä on vain muistoja,
ja kohta muistaakseni
tarvitsen valokuvan;
hauras todiste siitä,
että olit olemassa.

Hyödynsin Arkkikaupan palkintona tullutta kollaasiarkkia myös tässä ATC:ssä. Tarkoitus on ennen kaikkea kuvata sisäistä lasta, minuutta, mutta voi kortin toki lukea toisinkin. Aiemmin kirjoittamaani runoa lukiessa ajattelen ennen kaikkea sitä, miten vielä vuosia sitten yhtenä päivänä tulin itkeneeksi ensimmäisen koirani muistoa. (Tästä eteenpäin verrannollisuus ihmisiin on tarkoituksellista.) Nyt siitä on jo niin kauan, etten pysty enää näkemään koiraa mielessäni elävänä. Siitä on tullut osa elämäni kertomusta, monia tarinoita, joita tulee välillä kerrottua toisille. Jonain päivänä se on vain nimi sukutaulussa, Kennelliiton rekisterissä, kiinnostava vain sukuja kartoittaville.

ATC Aikuisuus

Kasvaminen on
luopumaan oppimista.
Iloa kaikesta,
mikä vielä on jäljellä.
Ymmärrys
jokaisen päivän merkityksestä.

ATC:n aihe on puolikas aiemmin kirjoittamastani runosta. Skanneri ei tykkää ulokkeista korteissa, joten tämä Koukussa Kortteihin -haastekorttini joutui kärsimään helmien vuoksi. Tausta on kahvivärjätylle paperille (samaa kuin runossa - printti kestää hyvin liotusta) leimattu askartelukirppikseltä ostamallani leimasimella, musteena Distress Inkin sävy wallnut stain.

ATC Näetkö? 1/2 ja 2/2


Näetkö? 1/2 ja 2/2. Näitä ATC:tä olen suunnitellut jo pidempään. Printtasin omat valokuvani valokuvapaperille, 1/2 on aitan ovi Skansenilta Tukholmasta. 2/2 on Seitsemisen kansallispuistosta aarniometsäpolulta, jolla oli pituutta vain n. 2 km - suosittelen! Valitettavasti skanneri ei tuota haluttua lopputulosta, kun korteissa on näiden helmien kaltaisia ulokkeita. Nauhanpätkä 2/2:ssa on vihreävalkoista Raggegarnia, jota pihistin Jussin neulekorista ja punoin letille.

ATC Ei vielä!

Kuoleman siipi hipaisi. Ei vielä! Sain eilen ajatuksen toteuttaa kortteja runoistani. Tämä otsikkona käyttämäni teksti tuntui sopivan kivasti kuvaan, joka kuului Askartelufoorumin haasteesta voittamaani Arkkikaupan palkinnon kollaasiarkkiin. Tosin kiva tuntuu olevan sana, joka istuu erittäin huonosti tähän synkeään yhteyteen... En tiennyt, mitä lapsikuvilla olisin tehnyt, vaikka ovatkin nättejä. Kaiketi uppoutumiseni menneisiin aikoihin sai lähtemään tällaisille urille. Kuvat toimivat samoin sisäisen lapsen ja oman kehityksen esittäjinä. Helmien (myös osa haastepalkintoa) takia tämä ATC ei skannautunut aivan tarkasti.

torstai 29. maaliskuuta 2012

ATC Ajattele suuria

Ajattele suuria, mutta nauti pienistä. Kortti valmistui Koukussa Kortteihin vintage-haasteeseen. Mietelauseen tosin olin kirjoittanut jo aiemmin, samalla kun kirjoittelin muitakin vastaavia musteella. Taustapaperin leikkasin saapuneesta kirjekuoresta ja kokeilin leimata viinipullon korkilla. Kakkupaperi on kahvilla värjättyä.

Punainen

Sametti hehkui punaisena,
intohimo katseessa,
sielusi hillittömyys,
vuodatti verta,
katkeran punaista,
sydämestäni,
rakastin sinua enemmän.


*****
Kirjoittamastani romaanista inspiraation sai tämä Runotorstain osallistuminen.

Kuoleman siipi hipaisi. Ei vielä!


Jäljellä on vain muistoja,
ja kohta muistaakseni
tarvitsen valokuvan;
hauras todiste siitä,
että olit olemassa.


*****


Miten paljon aikaa
mahtuu kymmeneen vuoteen?
Mitä olin silloin,
kun tavatessamme halusin sen kertoa?
Elämä oli jättänyt
arpia sieluun.
Nyt on vain haalenneita muistoja.


*****


Kun kaikki,
jotka koskaan olivat tärkeitä
kuolevat ympäriltämme,
olen onnellinen,
että olen elossa,
ja sinä, rakkaimpani.
Kasvaminen on
luopumaan oppimista.
Iloa kaikesta,
mikä vielä on jäljellä.
Ymmärrys
jokaisen päivän merkityksestä.


*****
Hoidin eilen pientä ja rakasta koiraa, jolle se oli vähällä olla viimeinen päivä. Cushingin tauti on verottanut elimistön voimia lääkityksestä huolimatta, mistä seurasi sydänkohtaus. Ehdin jo mielessäni valmistautua pahimpaan, mutta kuten eläinlääkäri sanoi, Lily on sitkeää tekoa. Tänä keväänä tulisi vapun tienoilla 14 vuotta täyteen. Toivottavasti pikkuinen jaksaa niin pitkään.

Tänään inspiroiduin kirjoittelemaan muutaman runon. Niissä on vähemmän kyse koirista ja enemmän ihmisistä, mutta yhtä kaikki samasta tunnetilasta ovat lähtöisin.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Jalkakirja

 
 

Hän tahtoi kirjoittaa kirjan.
Hän tahtoi maalata ihmisen sielun sanoillaan.
Hän tahtoi tarinoida maailmalle kaikki hullut unelmansa, kietoa lukijan kudelmiinsa, saada rakastumaan ja vihaamaan, tuntemaan elämän kauniin haurauden.

Hän juoksi alas portaita.
Hänen verensä paloi kulkea eteenpäin.
Hän halusi tuntea seikkailun riemun jokaisessa päivässään, eikä koskaan muistanut katsoa jalkoihinsa.

Kipu saa tuntemaan, että on elossa.

Kun tietää elävänsä, olisiko aika rauhoittua kirjoittamaan?


*****
Pakinaperjantain haasteen tekstini syntyi tällä kertaa joidenkin edellisellä viikolla kirjoittamieni kommenttien pohjalta. Ne herättivät taas ajattelemaan sitä, miksen ole saanut kovinkaan kummoisesti tekstiä aikaiseksi aiemmin. Siihen on monta syytä, joista tämä ei ehkä ole tärkein, mutta hyvin huomionarvoinen. Elämässä on niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Asioita, joita jää mielihalusta kartoittamaan. Lopulta löytää itsensä kiroamasta vuosia, joiden aikana on saanut aikaiseksi vain liian monta nilkkavammaa.

Vaan miten muuten sitä osaisi antaa osan sielustaan tarinansa hahmoille? Eikä kirjoittamiseen tarvita jalkoja, kun metsäpolut taas kutsuvat, ja Jussi saa aiheen vitsailla tarpeestani saada kanta-asiakaskortti päivystykseen. Onneksi sentään asumme hissitalossa.;)

Kuvasatoa eräältä seikkailulta syksyltä 2010. Taustana kuuran peittämiä perunalaatikon pohjia - laatikot kuivuivat ulkona pesun jälkeen.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevät


Pitkin askelin
kiiruhtaen läpi elämän,
pysähtymättä katsomaan,
hetkessä
kevät on ohi.


*****
Runotorstain haasteen aihe oli Kafkan teksti.

Ja minua paleli


Havahduin unestani, jossa taistelin vuoksesi ylivoimaista vihollista vastaan. Et ollut vierelläni. Peitto lämmitti jäseniäni, mutta minua palelsi niin kovasti ajatus, ettet ollutkaan erilainen kuin muut. Huokasin nimesi. Vastasit, kysyit, mikä hätänä. Olit sytyttämässä tulta takkaan. Ja juuri sinä olit käärinyt peiton ympärilleni.


*****
Viime hetken osallistumiseni Pakinaperjantain haasteeseen käsittää tällä kertaa otteen romaanista, jota olen kirjoittamassa. Olen vaihtanut näkökulmaa tähän tekstipätkään, jonka kirjoitin nimenomaan haastetta varten. Aivot eivät suostuneet tätä tehtävänantoa varten kerta kaikkiaan poikkeamaan uraltaan (vaikka olen lähemmäs viikon yrittänyt houkutella esiin muita ajatuksia), ehkä siksi, että juuri haasten ilmestyessä olin aikeissa ruveta kirjoittamaan ko. kohtausta. Kuva on Skansenilta Tukholmasta, otettu eräällä risteilyllä jokunen vuosi sitten.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Vapaus

Joskus minuus on vankina
sisällä, piilossa
toisten katseiden alla
alistuu ja katoaa.

Vapaudun luottamuksessa
sinuun, meihin,
paikkaani maailmassa
rakastun ja uskallan.


*****
Tämä runo osallistuu Runotorstain haasteeseen Vapaus. Koska olen pari viime päivää eläytynyt vahvasti romaanini päähenkilön elämään, tämä on saanut siitä inspiraatiota. Mutta on siinä toki myös omakohtaisuutta jo välillisestikin.;)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Sananvapaus

Yhdistä fakta ja nettisivu:

Kirjailija hirtetään kerettiläisten ajatusten levittämisestä.
Moraalitonta aineistoa sisältävien kirjojen levittäminen pyritään estämään.
Kuvittaja vangitaan asento-oppaan tekemisestä.
Moraalitonta aineistoa sisältäviä kirjoja ei voi ostaa kuten muita.
Kirjailija vangitaan homoseksuaalisten runojen kirjoittamisesta.
Homoseksuaalisuudesta puhuminen ja kirjoittaminen on kielletty.

Apple kieltää Project Gutenbergin käytön iPhonessa
Jacques Valléen, des Barreaux'n herran elämä
Pay Pal sensuroi e-kirjoja
Pietarin kaupunki tahtoo suojella lapsia pahalta
I Modi, Euroopan ensimmäinen seksiopas

Missä määrin nykyiset suuryritykset toimivat eri tavoin kuin katolinen kirkko menneinä vuosisatoina?

Missä määrin lakeja säädetään joidenkin uskonnollisten näkemysten mukaan?

Missä määrin suuryritykset hallitsevat elämäämme? Onko internetissä todellista vapautta, jos vapauden hinta on kymmeniä euroja? Saako sananvapautta vain rahalla?

Mitä kaikkea voi tehdä viattomien suojelun nimissä? Pitääkö teini-ikäisiltä kieltää joidenkin kirjojen lukeminen?

Miksi täytyy olla joko yliseksuaalinen tai seksikielteinen? Miksei seksi voi olla luonnollinen osa elämää? Miksi taidetta pitää sensuroida? Miksi porno on niin pahaa, kun se (nykyisissä elokuvissa) oikeasti on vain klisheistä, mielikuvituksetonta ja itseään toistavaa?

"The belief in the power of pornography to deprave and corrupt (which remains the official motive for censorship even in the 20th century) continued to fuel fear of the perceived causal connection between sexual immorality and political subversion." (Marianna Beck, The Roots of Western Pornography)

Joinain päivinä mietin, mitä Aretino mahtaisi ajatella nykymaailmasta? Missä määrin seksuaalisuus todella vapautui 1960-luvulla, kuten Michel Foucault on tuumaillut? Renessanssiajan humanistit ja myöhemmät libertiinit kyseenalaistivat vallitsevaa järjestystä ja sensuuripolitiikkaa todella härskisti. Kuka mahtaa enää nykyaikana uskaltaa kirjoittaa vastaavalla tavalla?

*****

Tämä kaikki liittyy tekeillä olevaan tarinaani, mutta tulee nyt esitetyksi tällä tavoin. Yritin keksiä aiheesta ATC:tä, mutta ehkä särkylääkkeiden ja tarinan päässä pyörimisen vuoksi mitään inspiraatiota ei tullut.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Uudet säärystimet Elinalle

Tässä tekemäni säärystimet. Lankana Gjestal Raggegarn.

Kaksinkertainen tuplaespresso

- Tämähän on rähjäinen paikka! Anita kuiskasi.
- Kuinka niin? Sillä lailla boheemisti kulunut, ei se mielestäni tee mistään rähjäistä, Ville sanoi.
- En voi käsittää, että pidät tällaisesta, vaikka olet niin tyylikäs itse.
- Ehkä sinun täytyy katsoa pintaa syvemmälle?
- Älä jaksa viisastella!
- Eikö muuten olekin kaupungin parhaat espressot?
- Onhan tämä hyvää. Mutta miksi sinun piti ottaa kaksinkertainen tuplaespresso? Ei se voi mitenkään olla terveellistä! Etkö voisi olla joskus kohtuullinen, edes jossain asiassa?
- Luulin sinun nauttineen kohtuuttomuudesta viime yönä.
- Ei se ole sama asia! Että jaksatkin aina tuollaista sanailua!
- Sinä se aina haluat sanoa viimeisen sanan. Mutta kuuntelisit nyt, minulla on ideoita projektiimme. Näytän ne sinulle, tähän kansioon minä ne mielestäni tallensin. Typerä läppäri, en löydä täältä koskaan mitään!
- Mitä kuvia nuo ovat?
- Ei mitään, ihan vain meidän viiniseuramme illanvietosta. Tylsiä tyyppejä, et haluaisi tavata heitä.
- Ei siltä näyttänyt! Taisit käydä katsomassa pintaa syvemmältä, senkin kusipää? Se oli tässä sitten, hyvästi!
- Entä meidän projektimme? Miten muka saan sen tehtyä loppuun yksin?
- Tilaa toinen kaksinkertainen tuplaespresso!


*****
Tämä pikku tuokiokuva osallistuu Pakinaperjantain haasteeseen. Olipas ideat tällä kertaa vähissä, vaikka tykkäsin aiheesta tosi paljon!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Hups

Aamulla suljin silmäni:
vielä tunti,
vielä toinen,
vielä kolmas.
Tuli päivä, meni päivä.
Sain jotain aikaan:
uusia unelmia.


*****
Tämä pieni päiväkirjanomainen runo on ensimmäinen osallistumiseni Runotorstaihin. Runot eivät ole vahvin lajini, mutta olen päättänyt harjoittaa nyt inspiraation, ajan ja jaksamisen puitteissa kaikenlaista kynäilyä. Yhteen aikaan vuosia sitten kirjoittelin runoja enemmän, juuri päiväkirjanomaisesti, purkaakseni ajatuksiani. En silloin jaksanut mitään pidempää. Vaikka jos jollain on ongelmana kynnys kirjoittamiseen, voin nyt sanoa, että romaania on oikeastaan helpompaa kirjoittaa kuin lyhyempää tekstiä. Jaksaminen on eri juttu.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

ATC Kindness Quotes -sarja




Kindness Quotes 1/4 Kipling, 2/4 Chinese Proverb, 3/4 Barrie, 4/4 Russian Proverb. Kuten näkyy, skanneri tulkitsi jokaisen näistä hieman omalla tavallaan... Olen halunnut pitää mietelausekortit yksinkertaisina, jotta sanoma tulisi esille tehokkaasti. Näiden valmistumiseen meni kuitenkin aikaa, koska musteella kirjoittaminen on haasteellisempaa kuin kuitukärkikynällä. Lisäksi piti saada tekstit oikein, mahdollisimman suoraan, jne. Ei yksi yritys riittänyt, varsinkaan kun alkuperäinen kahvivärjäyskokeiluni epäonnistui.;p

Tämä sarja on omistettu Jussille hänen 40-vuotispäivänään.:) Jussi on eräs maailman hyväsydämisimmistä ihmisistä, siksi ystävällisyys sopii lainausten teemaksi.

ATC Verbi on teonsana 1 ja 2


Verbi on teonsana -sarjan osat 1/2 ja 2/2, Epikuros ja Gandhi.

"On turha rukoilla jumalilta sitä, mihin itsekin pystyy."
"Ole se muutos, jonka haluat nähdä."

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Halloween 2006

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Sarin ja Robertin halloween-bileissä vuonna 2006 olin vampyyrinkaltaisessa rooliasussa. Tai ehkä ihmissuden.;) Tämän digiskräppäyksen tekoon inspiroi Arkkikaupan haastekuva.

Kiitokset materiaaleista: Deviant Scrap, Antique Images, Arkkikaupan blogi.

Vintage-aiheinen kirjanmerkki

Askartelufoorumin haasteessa tehtävänä oli vintage-aiheinen kirjanmerkki tai pakettikortti. Kuvion olen 25.8.2009 piirtänyt sablonan läpi ensimmäiseen tekemääni ATC-korttiin. Koska siitä ei oikeastaan tullut edes ATC-kokoinen tekemäni virhearvion vuoksi, olen säilyttänyt sitä lähinnä nostalgiasyistä. Nyt sitten päätin hyödyntää kuvan tällä tavoin. Takapuolella on itse asiassa lisää kirjansivua hieman jämäköittämässä kartonkia. Kartongissa itsessään on "nahkamainen" pintakuviointi, joka ei näy tässä kuvassa.

Minulla ja Jussilla on jo tarpeeksi  kirjanmerkkejä omaan käyttöömme - tällä hetkellä. Joten ehkä tämä löytää jossain vaiheessa uuden kodin.

ATC Fiction

It's all about the vintage -haasteessa aiheena oli kirja. Tähän haasteeseen osallistumatta jättäminen olisi tuntunut oudolta.;) Sikäli kuin olisi saanut käyttää vain kirjan sivuja tms. olen ehkä tehnyt jo liiankin monta aiheeseen sopivaa korttia, että olisin keksinyt aiemmin, mitä tähän haastekorttiin pitäisi tulla.

Taustan kirjansivu on muistaakseni vuoden 1947 painoksesta, kirjasta Jonathan Davis: Madridin enkelit, jonka löysin lähes täysin hajonneena kierrätyskeskuksen ilmaiskorista. Kuntonsa vuoksi sen raaski helposti käyttää askartelumateriaalina. Päälle töpöttelin keittiösienenkappaleella Distress Inkin walnut stain -sävyä.

Lainauksen olen kirjoittanut kuitukärkikynällä tavalliselle vesiväripaperille. Sen jälkeen olen uittanut sitä aamukahvin jämissä, vaikkei skanneri täysin toistakaan kaikkia sävyjä. Kuitukärkikynä kestää kahvia. Leimasinmuste (sekä Distress Ink että VersaCraft) kestää kahvia. Printterimuste kestää kahvia. Kirjoitusmuste ei kestä, vaan liukenee, mutta käsistä sitä ei tunnu saavan pois millään!;p

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Halkeama keltaisessa kivessä

Kivi tuntui sanovan minulle: "Katso, noiden yhteenkietoutuneiden mäntyjen lomasta näet toiseen maailmaan!" Se oli omituinen tunne, miten kivi olisi muka osannut sanoa yhtään mitään? Toisaalta se oli osa ikivanhaa peruskalliota. Ajattelin miljoonia vuosia, joiden aikana jokin oli saanut kiven pinnan värjääntymään keltaiseksi. En ollut nähnyt vastaavaa kaikkien niiden lomien aikana, jotka olin viettänyt vaeltaen metsissä etsimässä sitä, mitä kutsutaan sisäiseksi rauhaksi. Jos olin sen ollut joskus löytävinäni, mieleni muuttui kohta palattuani kaupunkiin.

Halkeama keltaisessa kivessä sai aikaan oudon vaikutelman, kuin elottomalla möhkäleellä olisi kasvot. Niillä se katsoi minua kuin muinaisesta tyyneydestään hetkellisesti havahtunut pyhä olento. Tunsin itseni mielenvikaiseksi raivatessani tieni aluskasvillisuuden läpi yhteenkietoutuneiden mäntyjen luo. Ehkä tyytymättömyyteni elämään johtuikin piilevästä mielenterveyden häiriöstä, eikä vikaa ollut koskaan muualla kuin omassa päässäni?

Katsoin mäntyjen lomasta, enkä pysty kuvailemaan näkyäni. Se oli julmalla tavalla kaunista ja rauhoittavaa. Ymmärsin, että kaikki elävä on yhteydessä. Hetken tunsin itseni osana maata, josta männyt kasvoivat. Jokin tuntui vasten tahtoani pakottavan minut pois. Olisin niin kovasti halunnut jäädä! Kotimatka toi minut kilometri kilometriltä lähemmäs todellisuutta. Kaikki oli silti muuttunut - tiesin nyt mikä tarkoitus elämälläni oli.

*****

Inspiroiduin Pakinaperjantain haasteesta kirjoittamaan tämän flash fictionin, johon lajityyppiin puolestaan sain innoituksen Elisalta. Kuva on itse ottamani ja olen sen manipuloinut enemmän oikean värikseksi. "Ilme" kivellä sinänsä on aivan aito. Kaikkein positiivisinta tässä kirjoitustyössä oli, ettei se vienyt enempää aikaa kuin yhden ATC:n tekeminen.=) Lähdin naputtelemaan suoraan Bloggerin päivitysnäkymään ja tarina syntyi lause lauseelta.

ATC Sunnuntai

Lainaus on tarinani miespäähenkilöltä.;) Skanneri ei ollut yhteistyökykyinen tämän kortin kanssa, ja mielenkiintoista kyllä, en ole viime aikoina jaksanut välittää kuvanlaadusta kirjoitettuja moitteita enempää. Ehkä on ollut muuta ajattelemista liikaa?

En ole varma tuleeko tämä kuulumaan Andrén viisauksiin toisessa versiossa, jota olen viime päivinä työstänyt luonnostelun merkeissä. Aika paljon menee uusiksi, mutta juonen perusrakenne pysyy samana. Henkilöihin on tullut pientä syventämistä, olen ottanut vahvemmin esille puolia, joita heillä on aina ollut, muttei yhtä näkyvästi. Tai katsotaan nyt, millaiselta tarina tulee näyttämään kirjoitettuna. Toistaiseksi suunta on ollut kepeämmästä brutaalimpaan, minkä ehkä on mahdollistanut se, että olen saanut henkilöistä kunnollisen visuaalisen otteen.

EDIT: Runoilija löytää muusan - hauska nettisarjakuva aikuisille (tämä on aika kiltti, mutta muut sisältävät hyvinkin roiseja juttuja). Naureskelen tuolle sekä omien kirjoitusponnistelujeni että Andrén vuoksi.;)