Havahduin unestani, jossa taistelin vuoksesi ylivoimaista vihollista vastaan. Et ollut vierelläni. Peitto lämmitti jäseniäni, mutta minua palelsi niin kovasti ajatus, ettet ollutkaan erilainen kuin muut. Huokasin nimesi. Vastasit, kysyit, mikä hätänä. Olit sytyttämässä tulta takkaan. Ja juuri sinä olit käärinyt peiton ympärilleni.
*****
Viime hetken osallistumiseni Pakinaperjantain haasteeseen käsittää tällä kertaa otteen romaanista, jota olen kirjoittamassa. Olen vaihtanut näkökulmaa tähän tekstipätkään, jonka kirjoitin nimenomaan haastetta varten. Aivot eivät suostuneet tätä tehtävänantoa varten kerta kaikkiaan poikkeamaan uraltaan (vaikka olen lähemmäs viikon yrittänyt houkutella esiin muita ajatuksia), ehkä siksi, että juuri haasten ilmestyessä olin aikeissa ruveta kirjoittamaan ko. kohtausta. Kuva on Skansenilta Tukholmasta, otettu eräällä risteilyllä jokunen vuosi sitten.
Mielenkiintoinen herääisen hetki, josta tapahtumat alkavat kiertyä ties minne. Hyvää jatkoa jutullesi!
VastaaPoistaKiinnostava katkelma. Ja mainio ratkaisu :) Jatkukoon hyvä flow kirjan parissa!
VastaaPoistaLuin ja pidin lukemastani. Katkelma toimi sytykkeenä: lukijalla heräsi kysymyksiä ja halu lukea lisää. Onnea!
VastaaPoistaSana lämmittää enemmin kuin peitto ja takka. Onnea kirjoitusurakallesi.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista ja kannustuksesta!:D
VastaaPoistaSiinä laajemmassa tekstissä on sivu 33 toisesta kirjoituskerrasta menossa. Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä kirjoittamaan juttua uudestaan alusta, koska Jussinkin mielestä teksti toimii nyt paremmin. Tämän kohtauksen olen varsinaisesti kirjoittanut dialogina, mutta tässä nyt toisenlainen muoto.
Kyllä, ehdottomasti ihana kuva, hieno Tämän huoneen mukava vanha tunnelma. Tervehdys.
VastaaPoistaKiitos, Leovi!:D
VastaaPoista