Jäljellä on vain muistoja,
ja kohta muistaakseni
tarvitsen valokuvan;
hauras todiste siitä,
että olit olemassa.
Hyödynsin Arkkikaupan palkintona tullutta kollaasiarkkia myös tässä ATC:ssä. Tarkoitus on ennen kaikkea kuvata sisäistä lasta, minuutta, mutta voi kortin toki lukea toisinkin. Aiemmin kirjoittamaani runoa lukiessa ajattelen ennen kaikkea sitä, miten vielä vuosia sitten yhtenä päivänä tulin itkeneeksi ensimmäisen koirani muistoa. (Tästä eteenpäin verrannollisuus ihmisiin on tarkoituksellista.) Nyt siitä on jo niin kauan, etten pysty enää näkemään koiraa mielessäni elävänä. Siitä on tullut osa elämäni kertomusta, monia tarinoita, joita tulee välillä kerrottua toisille. Jonain päivänä se on vain nimi sukutaulussa, Kennelliiton rekisterissä, kiinnostava vain sukuja kartoittaville.
Vähän taas tuunausta - ja parit sukat
1 viikko sitten
Kauniita nämä runosi:) Niin tämä kuin nuo pari aiempaa. Sopivat hienosti atc-kortteihin!
VastaaPoistaKiitos, Niinu!:D
VastaaPoista