Jäljellä on vain muistoja,
ja kohta muistaakseni
tarvitsen valokuvan;
hauras todiste siitä,
että olit olemassa.
*****
Miten paljon aikaa
mahtuu kymmeneen vuoteen?
Mitä olin silloin,
kun tavatessamme halusin sen kertoa?
Elämä oli jättänyt
arpia sieluun.
Nyt on vain haalenneita muistoja.
*****
Kun kaikki,
jotka koskaan olivat tärkeitä
kuolevat ympäriltämme,
olen onnellinen,
että olen elossa,
ja sinä, rakkaimpani.
Kasvaminen on
luopumaan oppimista.
Iloa kaikesta,
mikä vielä on jäljellä.
Ymmärrys
jokaisen päivän merkityksestä.
*****
Hoidin eilen pientä ja rakasta koiraa, jolle se oli vähällä olla viimeinen päivä. Cushingin tauti on verottanut elimistön voimia lääkityksestä huolimatta, mistä seurasi sydänkohtaus. Ehdin jo mielessäni valmistautua pahimpaan, mutta kuten eläinlääkäri sanoi, Lily on sitkeää tekoa. Tänä keväänä tulisi vapun tienoilla 14 vuotta täyteen. Toivottavasti pikkuinen jaksaa niin pitkään.
Tänään inspiroiduin kirjoittelemaan muutaman runon. Niissä on vähemmän kyse koirista ja enemmän ihmisistä, mutta yhtä kaikki samasta tunnetilasta ovat lähtöisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti