Syyskampa, vakiokohteen seuranta jatkuu

Eilen kuvattu pihapihlaja oli jonkin aikaa räkättirastasparven buffet-pöytä. Siipien suhina yhdistettynä räkättien muihin ääniin oli huumaava kokemus parvekkeella. Kuin olisi keskellä lintutarhaa. Vaikka eläisi miten täyttä elämää, täytyy olla aikaa kokea lintuelämyksiä.:) Nyt pihlajassa on enää lehdet ja ehkä jokunen yksittäinen marja. Parkkipaikan viereinen puu ei rastaille kelvannut yhtä hyvin. Ehkä ne saivat tässä ruokailla rauhassa? Kiireetöntä elämää räkättien malliin.;)