ATC 17th Century Love Story

Vietin muutaman päivää särkylääketokkurassa, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Istuin tietokoneella ja hain musiikkia Youtubesta. Katselin haasteita ja muita aktiviteetteja jaksamatta lähteä mihinkään mukaan. Paitsi Pakinaperjantaihin, jonka osallistumisen postasin aiemmin tänne. Kun olin saanut viritettyä aivoni tarinavaihteelle, tapahtui jotain mitä en ole pitkään aikaan kokenut. Sain hillittömän ideatulvan liittyen kertomukseen, jota työstin jo vuosi sitten marraskuiseen romaanihaasteeseen. Tietokoneelta löytyy jo kuudetta sivua luonnostelua, yksi reippaan sivun mittainen henkilötutkielma, ja sängyn vieressä olevaan vihkoon on tullut kirjoitettua käsin monta sivua luonnosta. En voi varsinaista tekstiä kirjoittaa vielä pätkääkään, jos aion osallistua haasteeseen.

Katsotaan mitä tapahtuman pitää. Olen antautunut kirjoittamisen riemulle ainakin toistaiseksi. Kuinka kauan flow voi kestää, kun sitä lietsoo päivittäin sopivalla musiikilla?;) Olen onnellinen myös siksi, että juuri tähän olen tähdännyt mm. ATC:tä tekemällä - luovuustukkeumien poistamiseen (toki teen ATC:tä ihan vain niiden itsensä vuoksi, mutta niiden kanssa on helpompaa ottaa rennosti ja vain pitää hauskaa). Kirjoittaminen kun on aina ollut perfektionismini pahin uhri ja juuri se luovuuden laji, jonka olen kokenut omimmakseni, vaikka minun onkin vaikea sietää omaa vajavaisuuttani siinä ja siten harjoitus on jäänyt vähiin. Kiitos yliopistolle, edesmenneille tilitysblogeilleni ja eläinharrastukselle (yhdistyslehdet) siitä, ettei kirjoittaminen ole kuitenkaan ollut aivan olematonta.

Kaikesta tästä syntyi uusi ATC, joka on inspiroitunut työstämästäni tarinasta. Jos onnistun saamaan sen valmiiksi, postaan linkin tänne sitten aikanaan. Jostain syystä yksityiskohdista on vaikea puhua, kun työ on vielä aivan kesken. Historiallisesta romantiikasta kuitenkin on kyse ja sitä on erinomaisen hauskaa työstää.=) Tarinan alkuperä on jossain n. 20 vuoden takana teini-iän romanttisissa päiväunissa (ks. postaukseni sielukirjasta) ja siitä tulee nyt aivan totaalisen uudistettu versio, vaikka päänsisäisen maailmani arkkityypit lienevätkin hyvin tunnistettavissa.;)

Papereista jälleen kiitokset muikulle, laulun teksti (kirjoitettu aidolla musteella) puolestaan on kahvilla tuhritulla kirjansivulla. Kortissa on Johan Granqvistin nimiin merkitty laulu En voi sua unhoittaa:
En voi sua unhoittaa poies,
vaikken ikänään sua saa!
Sä sydämessäni olet
ikuisessa muistossa.
Jos arvossa mä oisin
rikkahien rinnalla,
niin totta varmaan voisi
viel' onnenikin kukoistaa.

PS. Heitän loppuun kirjoitushaasteen:
Kirjoita omasta päänsisäisestä arkkityypistäsi kuvaus, runo tai tarina. Tekstin pituudella ei ole väliä eikä haasteella ole määräaikaa. Arkkityyppi on jonkinlainen henkilötyyppi, joka aina tuppaa toistumaan. Sillä on sinulle merkitystä syvemminkin kuin yhteen tarinaan tai vaikka roolipeliin kehitettynä sankarina. Toki arkkityyppisi voi toistua roolipelihahmoissa yhtä lailla kuin tarinoissa tai runoissa. Se voi ottaa monia muotoja, mutta oleelliset elementit ovat aina tunnistettavissa. Aivan kuten Holdstockin romaanien mytagot, jotka toistavat eri aikaisia kerrostumia myyttihenkilöistä/olennoista.

Jos joku tarttuu tähän haasteeseen ja jättää kommenttiin linkin postaukseensa tai vaikkapa kirjoittaa arkkityypistään kommenttiin, lupaan kertoa lisää omista arkkityypeistäni vastineeksi.