Nämä postimerkkikortit eivät varsinaisesti ole yksikään suosikkejani. Silti tätäkin oli kiva tehdä. Ajatukset ovat joka tapauksessa viime aikoina pyörineet puutarhanhoidon ympärillä. Olisi kiva perustaa vaikka pieni yrttimaa parvekkeelle. Olen jo pidempään haaveillut vanhanajan pihapiiristä, jossa olisi omenapuita, marjapensaita ainakin yksi ja pieni kasvimaa. Ehkä perunamaakin voisi olla. Luin hiljattain, että nuoret nykyään haikailevat juuri tuollaista puutarhaa. Halutaan kasvattaa ruoka itse ja kukat eivät ilmeisesti muillekaan ole niin tärkeitä.
Tuntuu hieman hassulta olla tahattoman trendikäs, varsinkin kun puutarhaohjelmista saa aivan toisen käsityksen siitä, mitä ihmiset haluavat. Niissä tehdään hienoja virityksiä ja lykätään soraa tai laattakiviä pihalle. Itse en lähtisi vastaavaan muuten kuin Simsissä, jossa on kiva luoda virtuaalisia puutarha-asetelmia. Kukkien hoito tuntuu tylsältä ja turhalta ajatukselta (simeillänikin on automaattinen kastelulaite). En varsinaisesti haikaile kuopsuttelemaan maata. Haluan tuoreita yrttejä, marjoja, omenoita ja sellaista. Jos niiden eteen on tehtävä töitä, se on kaiketi vaivan arvoista.
Tosin on mahdollista, että kaikki nämä haaveeni ovat turhia, minullahan on viherpeukalo keskellä kämmentä. En ole vielä tähän ikään mennessä saanut yhtäkään viherkasvia pysymään hengissä, lukuun ottamatta lapsuuteni anopinkieltä. Olen tappanut jopa kaktuksen. Viimeksi yritimme kasvattaa basilikaa joitain vuosia sitten, mutta sekin kuoli. Ehkä päädymme ostamaan yrtit Prismasta kuten tähänkin asti. Mutta haaveita on aina hyvä olla.;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti