Tämän ATC:n sain valmiiksi maaliskuun alussa. Pienenä suhtauduin aika neutraalisti Sarah Kay -kuviin, mutta niillä on tänä päivänä nostalgia-arvoa. Minulle ne edustavat sellaista lapsuuden maailmaa, jota ei nykyään näe. On kaikenlaista pinkkiä prinsessajuttua tytöille ja hirveän vahvasti sukupuolittunut kuvasto ylipäänsä. Toki Sarah Kay -kuvat ovat söpöjä ja romanttisia. Mutta niistä löytyy myös tämän kuvan kaltaista maaseuturomantiikkaa, jossa lapset rymyävät luonnossa. Tuntuu siltä, että tämän päivän romanttinen tyttökuvasto on lähtöisin jostain aivan eri maailmasta. Vaikka kuka tietää, ehkä käsitykseni on kärjistynyt siksi, että olin lapsi silloin kauan sitten ja nykyään olen enemmän perillä aikuisten asioista.
Joka tapauksessa minulla oli lapsena punaiset samettihaalarit ja isäni ompelema pitkähihainen paita. Rakastin eläimiä ja kolusin lähiöluontoa päivittäin. Talvella rakennettiin lumilinnoja, kesällä leikittiin pihalla kunnes tuli hämärä. Eipä silti, vietin myös paljon aikaa nenä kiinni kirjassa. (Ja olisin varmasti viettänyt tuntikausia tietokoneella, jos siihen aikaan olisi ollut samat mahdollisuudet kuin nykyään.) Vaikka tämä tapahtui suurimmaksi osaksi 1980-luvulla, kortin tavallisilla puuväreillä toteutettu väritys mukailee enemmän mielikuvaani -70-lukulaisesta värimaailmasta. Valkoiselle pohjalle tausta on tehty lainatulla liituvärillä ja perhosleikkurikin oli lainatavaraa. Taustan kirjansivu on värjätty laveeraamalla kahdella vesivärisävyllä.
Ps. Koska kyseessä on omakuva, olisi epärealistista värittää tytölle kesän paljoakaan enempää ruskettama iho.;) Allekirjoittanut kun ei juuri rusketu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti