Pannaritaikina on sama kuin lettutaikina, mutta rakenteeltaan paksumpi. Paistoimme sen syvällä uunipellillä leivinpaperin päällä. Banaani toimi sitkon antajana hyvin, joten ainakin pieniä lettuja uskaltaisin kyllä kokeilla tehdä tästä. Maku tuli tosin vahvasti läpi, joten siihen pitää ensin tottua. Pahaa pannarista ei missään nimessä tullut, erilaista vain. Ja se vaatii mielestäni makeutusta päälle enemmän kuin käytin. Kuvassa omenasosetta.
Käytin viittä banaania, mutta seuraavaksi testaisin neljällä. Paloittelin ne ja soseutin sauvasekoittimella. Taikinaan tulee siten:
4-5 soseutettua banaania
1 l maitoa (rasvaton ei mielestäni sovi leivontaan, joten kevyttä tai kulutusmaitoa)
hieman sokeria ja suolaa
vehnäjauhoa (sen verran, että sekoittaessa tuntuu hieman reilummin vastusta, jos teet pannarin - lettuja tehdessä vastusta pitää tuntua kevyesti)
Saman taikinan saat tehtyä tavalliseksi käyttämällä saman verran kananmunia kuin tässä on banaaneja. Tavallisen lettutaikinan on hyvä antaa seisoa jonkin aikaa, eikä haittaa, vaikka se jäisi yöksi jääkaappiin. Tätä en muistaakseni seisottanut kovin pitkään, mutta meillä olikin nälkä.
Pahoittelut kännykkäkameran surkeasta kuvanlaadusta!
Ps. Pullataikina ei tarvitse munaa lainkaan, pullat voi myös voidella vedellä tai maidolla. Joten siinä perinteinen vaihtoehto jälkiruuaksi. Ylimääräiset voi lahjoittaa eteenpäin, pakastaa tai tehdä köyhiä ritareita. Niitä varten leikkaa pulla kahtia kuten sämpylä, liota maidossa, paista voissa, ja tarjoile herkullisten päällisten kanssa. Hillo ja kermavaahto/vaniljajäätelö ovat tietenkin perinteisiä kumppaneita, mutta banaani & sokeri tai banaani & mantelimassa toimivat myös. Banaanin siivutan päälle. Mantelimassan kanssa tarjottuna siitä tuli loppujen lopuksi aika vähän makea jälkiruoka, mutta sopi iltapalaksi hyvin. Sokeria tms. olisi siis voinut lisätä ilman vaaraa äkkimakeudesta. Jussille heitin koristeeksi nonparelleja.
EDIT: Myllyn parhaan munaton pannariohje
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti