Minulla on varastoituna sukulaisilta saatua toimistotavaraa kuten ruutuvihkoja. Olen kuitenkin tykästynyt kovakantiseen muistikirjaan, jollainen edelliseni siis on. Se tuntui ongelmalta kunnes tajusin, että ATC-askartelijana minulla on myös läjä kierrätyspahvia, eli kaikenlaista pakkausmateriaalia, josta en ole läheskään kaikkea ehtinyt vielä leikellä korttipohjiksi.
Vahvistin vihkon kannet sisäpuolelta pahvilla. Ulkokansiin laitoin kaunistajaksi sitä paperia, jota kaikkein vähiten todennäköisesti käyttäisin korteissa. Etukanteen lisäsin vielä liuskan kokeeksi printaamiani Renaissance songs -setissä käytettyjä laulujen sanoja. Paperi oli tavallista A4:sta, mutta olin värjännyt liuskan jo aiemmin aamukahvin jämillä. Sisäkannessa käytetyt kuvat olin myös printannut aiemmin kortteja ajatellen. Leikkasin nauhoille aukot askarteluveitsellä ja kiinnitin ne vahvalla kaksipuoleisella teipillä.
Kännykkäkameran kuvanlaatu on edelleen surkea, mutta tässä meni sen verran aikaa, etten enää jaksanut kaivaa oikeaa kameraa esille.
EDIT: Kaksi sivua sängyssä ja sohvalla kirjoitettuani voin todeta, ettei tämä ole aivan kovakantisen muistikirjan veroinen, mutta erinomainen kompromissi.:) Eli toimii siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu, vaikkei olekaan aivan täydellinen. Oletettavasti pahvin jämäkkyys vaikuttaa asiaan paljon, mutta ehkä heiveröisempää voisi laittaa tuplakerrokset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti