Vanhojentanssipuku vuodelta 1994

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Menneitä muistellessa tuli kirjoittamaani romaaniin liittyen mieleen vanhojentanssipukuni. Vuosi oli 1994, olin 17, ja käynyt työväenopiston vanhojenpukukurssin aloitteleville ompelijoille. Malli on itse suunnittelemani historiallisten pukukirjojen pohjalta, tarkoitus oli edustaa 1600-luvun alkua. Tänä päivänä löytyy netistä kaikki tarpeellinen tieto, siihen aikaan olin lähikikirjaston varassa. Sinne ainakin tuli useimmiten mentyä, kun pääsi pyöräillen.

Opettajan avustuksella sovellettiin kaavoja. Koristenauhoja iltaisin ommellessa oli sormet kovilla.;p Korsettia ei ole, vaan puvussa on tukiliuskat. Siksi miehusta ei ole tuon suorempi. Kustannuskysymyksiä. Pitsi on muistaakseni vanhoista verhoista. Suurin osa alushametta on lakanakankaasta, vain edessä on samettia - kuulemma se on sentään aivan aito historiallinen ratkaisu. Puvun alaosaa tukee ns. lantiomakkara, jonka valmistin täyttämällä vanhan sukkahousun lahkeen vanulla. Tuohon aikaan ei käytetty sen kummempaa pönkkää, vaikka tietenkin lantiomakkarat tehtiin täyttämällä kangaspatukka jouhilla noiden modernien materiaalien sijaan.

Kampauksen tein myös itse, näissä kuvissa kiharoita ei enää ole. Mikään maailman hiuslakka ei taida pystyä pitämään kuontaloa kuosissa paria tuntia pidempään. Nykyään se ei tietenkään enää ole ongelma, kun hiuksilla ei ole yleensä pituutta edes kiinni sitomiseen. Puku on vanhemmillani edelleen tallessa, mutten ole mahtunut siihen enää vuosiin. Tuossa on vielä miekkailuharrastajan vartalo. Kiloja on kertynyt yhtä lailla kuin elämänkokemustakin. 17-vuotiaana mielessä pyöri viattomampia seikkailutarinoita. Nyt puolestaan osaan kirjoittaa siitä, millaista on olla viaton nuori nainen.

Toki viattomuuteen tuo tahran muisto, että luonnostelin pukua kemiantunnilla takarivissä istuessani. Kerran myös kokeilin lukea salaa seikkailuromaania. Niistä muista kolttosista ei nyt puhuta.;p

EDIT: Eilen esittelin vain kuvat, tänään tein Inspired-haasteen inspiroimana tästä digiskräppäyksen. Haasteen tehtävänannon mukaan "paperi" on itse valmistamani. Itse asiassa kaikki tässä on omaa tekoani, paitsi fontti Renaissance. Kirjoittelin käsin kuitukärkikynällä pätkän valmisteilla olevasta romaanistani, sekä piirsin liljankukan. Skannasin ne, ja kuvankäsittelyllä sain aikaan lopullisen jäljen. "Paperin" värjäyksessä on käytetty useampaa kerrosta (layer) sopivia värejä, sekä kerroksen näkyvyyden (opacity) muutosta. Värit etsin kuvankäsittelyohjelman värikartasta. Yhdessä kerroksessa hyödynsin efektejä, muistaakseni ulkoista hehkua (outer glow). Teksti ja kuvat saivat samankaltaisen käsittelyn.

Syy, että olen valinnut taustojen vakiokooksi 814x567, on läppärin laajakuvanäytössä. En osaa sanoa, miten leiskat toimivat muilla näytöillä, mutta olen pyrkinyt toteuttamaan nimenomaa digiskräppäykset siten, ettei kuvaa tarvitsisi vierittää suuntaan tai toiseen. Yleensähän digiskräppipaperit on tehty samaan suhteeseen ja ilmeisesti (?) samaan kokoon kuin oikeat skräppipaperit. Koska oma taustani on sivunteossa ja kuvankäsittelyssä, ei skräppäyksessä, tämä tuntui luontevalta valinnalta. Digiskräppään, koska haluan toteuttaa kuvankäsittelyssä kaikenlaisia villejä ideoita. Paperiaskartelun puolella teen ATC:tä ja satunnaisesti muita kortteja + mitä kotona tarvitaan. Tämä jaottelu on tuntunut toimivan juuri minulle.;)