Metamorfoosi - luovan kirjoittamisen kurssin harjoitustyö

Metamorfoosi

– Pidä se saatanan kahvinkeitin!

Mies paiskasi oven kiinni perässään. Kati seisoi keittiössä. Hän katseli ikkunasta, miten täyteen lastatun auton takavalot haihtuivat usvaan. Kahvinkeitin pulputti. Santeri hyppäsi keittimen viereen ja kiehnäsi karvaista päätään Katin käsivarteen. Aleksi kierteli jaloissa. Se odotti. Kati tiesi kyllä, mitä Aleksin mielessä liikkui aamulla. Miehestä hän ei koskaan tiennyt.

Kati silitti kumpaakin kissaansa. Miehellä ei koskaan aamuisin ollut aikaa silittelyyn.

Yksi keittiön kaapeista oli täynnä kissojen rakastamaa ruokaa. Kati avasi säilyketölkin ja jakoi sisällön kahteen kuppiin. Hän ei osannut tehdä kuin keitettyjä perunoita ja veriseksi paistettua pihviä. Jos pihvi oli pannulla pidempään se kuivui. Mies halusi pihvinsä mediumina, hienoja kastikkeita, taidokkaita pastoja, jälkiruokia, makuelämyksiä, joita Kati ei pystynyt tarjoamaan. Hän oli kysynyt, miksei mies voinut itse valmistaa päivällistä heille molemmille. Ei vastausta.

Kissoille ruoka maistui. Ihmiset olivat hankalia.

Kati tuijotti ulos ikkunasta ja siemaili kahviaan. Siihen hän lisäsi runsaasti kermaa. Miehen mielestä liikaa. Sellainen määrä kermaa lihottaisi kenet tahansa muodottomaksi palloksi, eikä mies halunnut Katin muuttuvan. Paitsi oppivan valmistamaan ruokaa, tietenkin. Pitävän kodista huolta. Kati makaili sohvalla aivan liikaa. Neuloi Aleksin ja Santerin koreihin lämpimiä peittoja.

Kati paleli sängyssä herkästi. Hän oli hankkinut itselleen mahdollisimman paksun untuvapeiton. Miehen mielestä oli omituista, miten paljon lämpöä Kati tarvitsi.

Mies oli poissa. Kati oli yksin. Hän kaatoi toisen kupillisen kahvia ja lisäsi kermaa tavallista enemmän. Kahvikupillisen kanssa Kati käveli olohuoneeseen. Aleksi ja Santeri juoksivat perässä rennoin tassuin, kuin sattumalta. Venäjänsiniset olivat erityisen kauniita. Siniharmaa turkki, sulavat linjat, tyylikkäitä kissoja. Kelpasivat keisarilliseen hoviin.

Kati asettui sohvalle ja kissat hänen vierelleen. Aleksi nuoli itseään. Santeri paineli reittä etutassuillaan tyytyväisenä silityksiin.

Pehmeälle sohvalle oli mukava käpertyä peiton alle. Kati pöyhi tyynyjä, jotta saisi itselleen paremman päänsijan. Kissat nukkuivat hänen päällään ja vierellään, peiton alla tai päällä sen mukaan, millaiseksi olonsa tunsivat. Niin oli hyvä.

Kati nukahti. Hän näki unta kissoista. Venäjänsiniset hovissa pukeutuneena krinoliinihameisiin ja kolmikolkkahattuihin. Maatiaiskissat talonpoikina pelloilla metsästämässä hiiriä. Leijonan oloiset ja villikissan väriset abessinialaiset muinaisessa Egyptissä. Kissanpäisiä jumalia.

Aika kului huomaamatta. Kati heräsi outoon tunteeseen. Ihoa pisteli kaikkialta, paitsi sormenpäistä ja varpaista. Niissä tuntui tuskallinen venyminen kuin jossakin keskiaikaisessa kidutuksessa, jossa kuulusteltavalta kiskottiin kynnet. Kati kiljui kivusta, mutta kurkusta kohosi vain ulinaa. Vihreillä silmillään hän näki kissanpäisen jumalan. Se kurotti tassun ja käden sekasikiötä kohti sohvalla ulisevaa naista. Kurotti aikojen takaa siitä maailmasta, jossa jumalat asuivat.

Viimein näky kaikkosi. Sen mukana tuska hävisi. Kati nosti kättään. Hän katsoi käsivarttaan ja tunsi vastustamatonta halua nuolla sen puhtaaksi. Pitkä, karhea kieli siloitti uutuuttaan sotkuisen karvapeitteen.

Katille ei riittänyt käsivarsi. Hän kurotti nuolemaan selkäänsä, jonne ylsi hämmästyttävän notkeasti. Vatsa, jalkoväli ja häntä täytyi myös puhdistaa ja karvat siloittaa. Tehtyään tämän kaiken Kati höristi korviaan. Hän kuuli naapurin lasten hamsterin rapistelevan häkissään ja tunsi ruokahalunsa heräävän. Kati katsoi Aleksia ja Santeria. Ne viestittivät turhautumista siihen, että saattoivat vain kuulla saaliin näkemättä sitä koskaan.

Kati nousi seisaalleen. Hän köyristi selkäänsä ja venytti kaikkia neljää jalkaansa. Laiskasti Kati liikautti häntäänsä. Aleksi ja Santeri tuoksuivat houkuttelevilta. Hienostunein askelin hän käveli haistelemaan lajitovereitaan lähempää. Molemmat kollit pitivät hänestä. Kati tiesi sen selvästi. Jokainen viiksen värähdys, hännän liikautus, selän asento ja silmien katseet kertoivat mielihyvästä.

Ovella rapisi. Kaikki kolme kissaa suuntasivat korvansa ja silmänsä ääntä kohti. He tunsivat tulijan. Kati sähähti ja livahti piiloon sohvan alle. Aleksi ja Santeri pysyttelivät aloillaan. Niitä mies ei kiinnostanut.

Mies huhuili Katia, joka pysyi piilossaan. Koska ei nähnyt kuin kissat, mies käveli keittiöön. Pian hän palasi eteiseen kahvinkeitintä kantaen. Kati näki kaiken sohvan alta, eikä sietänyt enempää. Hän singahti miehen jalkoihin ja puri tätä nilkkaan niin lujaa, että veri purskahti. Mies huusi tuskasta ja potkaisi kissaa. Kati rääkäisi ja hellitti otteensa.

Kati palasi sohvalle kipeänä ja loukattuna. Aleksi ja Santeri lohduttivat häntä nuolemalla päätä ja silmiä. Viimein kaikki oli hyvin.

Kukkakuvia ja koiria

Kuvasatoa alkukesältä.

Nämä kuvat omistan samalla Lilyn muistolle. Kerroin Lilyn sydänkohtauksesta merkinnässä vuosi sitten. Tammikuussa sille tuli sisäistä verenvuotoa ja viimein kohtaus, josta se ei enää toipunut. Lily sai elää 14 onnellista vuotta.:)

Xena jatkaa edelleen vauhdikkaasti, vaikkei kaihin vuoksi näe kunnolla - heinäkuun alussa on Xenan vuoro täyttää 14. Tässä vielä karvakorvasta tuore kuva samalta päivältä kukkasten kanssa:

Onteloneulelapaset

Olin viime talvena työväenopiston kurssilla, missä opeteltiin kaksinkertaisia neuloksia. Siellä saivat alkunsa nämä onteloneulelapaset. Lankana on Gjestal Raggegarn, väreinä tummanharmaa ja tiilenpunainen. Lapasista tuli paksut ja lämpimät, hyvin tarkeni koko kylmän kevään. Ne ovat myös sen verran reilunkokoiset, että alle mahtuu tarvittaessa sormikkaat. Ravelry-linkki.

Lehmus-huivi

Tässä Lehmus-huivi, jonka neuloin Elinalle viime kesänä. Tarkoituksena oli tehdä reilun kokoinen kolmiohuivi lämmittämään hartioita ja käsivarsia syys- ja kevätaikaan kun villatakki saattaa olla liikaa. Huivi on ensimmäinen pitsineuletyöni ja onnistui mainiosti. Lanka on Novitan Seitsemää Veljestä. Huivi on ollut ahkerassa käytössä. Tässä vielä Ravelry-linkki.

Lohipasta

Parhaat pastat jatko-osa on lohipasta.:)

Paista uunissa kirjolohifile.
Keitä pasta & valuta lävikössä kun kypsää.
Pastan kiehuessa tee kastike: paistettu lohifile palasiksi, 2 dl (1 purkki) kermaa, 1 purkki fetakuutioita (= salaattijuustoa).
Sekoita pasta ja kastike keskenään.
Annostele lautasille ja ripottele päälle parmesaaniraastetta.

Lohipasta ei tarvitse lisättyjä mausteita, koska se on itsessään maukas. Feta ja parmesaani tuovat suolaisuutta ja makua, ylimääräistä suolaa ei tarvita.

Kerroin Alkon myyjälle, millaista pastaa olin tekemässä, ja häneltä löytyi edullinen suositus, joka toimii hyvin: italialainen punaviini Barone Montalto.

Jälkiruokana meillä on ollut pari palaa valkosuklaata & pieni espresso. Sen vaihtoehtona voisi olla hedelmäsalaatti:

(kaksi annosta)
puolita ja siivuta banaani kahteen kuppiin
puolita ja lohko päärynä samoin
lohko päälle vesimelonia sopivasti
heitä vielä mukaan viinirypäleitä

Hedelmäsalaatin voi koristella strösseleillä, jos haluaa.

Tomaatti-vuohenjuustopatonki

Kaksi romaania valmiina, uusia suunnitelmia, luonnoksia, jne. mutta nyt olen jo jonkin aikaa pitänyt lomaa kirjoittamisesta. Taustatyötä on nyt luvassa, kirjoituskurssi ja jatkoa ylipäänsä. Yritän yhdistää molemmat tarinat isommaksi kokonaisuudeksi - katsotaan miten onnistuu.:)

Vaikuttaa siltä, että olen kärsinyt vitamiinien/hivenaineiden puutteesta. Aloitin monivitamiinitablettien napsimisen ja äkkiä piristyin huomattavasti. Suonenvedotkin hellittivät. Todennäköisesti kaikkeen on syynä kortisoni ja allergiat.

Tällaisia patonkeja meillä syödään usein. Patonki on esipaistettuja, eli se pitää paistaa uunissa ensin. Puolikas vuohenjuustopötköä siivutettuna yhden tomaatin kaveriksi. Pohjalla on auringonkukkaöljyä. Voisi tähän lisätä vaikka tuoretta basilikaa, jos haluaa.

Jouluterveisiä

Tähän postaukseen kuuluisi liittää kuvia tekemistäni joulukorteista, mutta kaikki lähtivät kiireellä matkaan viimeisenä mahdollisena päivänä.;) Joten valitettavasti en tullut kuvanneeksi yhtäkään.

Blogi ei tauosta huolimatta ole kuollut.;) Jussi on työskennellyt neuleiden parissa, mutta valitettavasti häneltä varastettiin isossa marketissa ostoskorista juuri edellisenä iltana valmistuneet hienot lapaset. Eikä niistäkään ehditty ottaa kuvaa. Neulebloggarin painajainen! Puhumattakaan suomalaisen miehen tuskasta, kun Alkokin oli ehtinyt mennä kiinni.

Oma syksyni on mennyt hyvin tiiviisti romaania kirjoittaessa. Osallistuimme myös työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille. NaNoWriMo tuli koettua marraskuussa, oma saldoni runsaat 21 000 sanaa. Se jäi silti kauas 50 000 sanan tavoitteesta. Suosittelen kaikille osallistumista, jos haluatte saada kirjoittamiseen rentoutta ja rutiinia!

NaNoWriMon romaanini on toistaiseksi nimetön "prequel" (jatkoa, mutta ajallisesti edeltää alkuperäistä tarinaa) alkuperäiseen. Olen jo hieman jatkanut siitä, mihin marraskuussa jäin. Varsinaisesti sen kirjoittaminen katkesi, kun sairastelun jälkeen innostuin työstämään alkuperäisen romaanini loppuun.

Eli alkuperäisen kolmas versio valmistui ja on lähetetty luettavaksi kavereilleni, jotka ovat sitä kyselleet, sekä parille Pöytälaatikko-foorumin käyttäjälle. Kyllä sen tätäkin kautta voi saada, mutta liitetiedostona en tänne rupea laittamaan mm. siksi, että 151 sivua PDF:nä on aika iso tiedosto. Lähetä sähköpostia diome(miuku)saunalahti(piste)fi ja kerro, kuka olet, jos emme ole meilailleet aiemmin. Mikäli satut olemaan alaikäinen tai muuten herkkätunteinen, ota huomioon, että romaanissa on melko roiseja kohtauksia ja kielenkäyttöä.

Mietin julkaista kirjoituskurssin puitteissa samaan tarinaan, mutta erillisenä, kirjoitetun novellin. Se vain ei palautteen mukaan toimi erillisenä novellina, joten vaatisi aikamoista muokkausta saada se julkaisukuntoon. Vaikeaa saada tiukasti rajatun sivumäärän puitteisiin puserrettua kappale isoa tarinaa, jossa on siinä vaiheessa jo n. 90 sivua kerrottu hahmojen elämästä. Hyvä harjoitus sinänsä.;)

Romaanin työstäminen jatkuu tauon jälkeen. Nyt pitäisi tehdä paljon taustatyötä ja opiskella vähän kirjoittamistakin, mutta jos silti ensin pitäisi lomaa.;) Voisi samalla vaikka hoitaa joitain arkisempia askareita paremmalle tolalle.

EDIT:

Ystävykset toivottavat kaikille blogin lukijoille hyvää joulua!:)


Pet's name: André
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!
 
Pet's name: Charles
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

Kuvasatoa Ranskasta, paikkoja yms.

Hei kaverit, toki kahvi tekee hyvää, kun on rampannut päivän armeijamuseossa, mutta pitääkö teidän aina mennä liiallisuuksiin?

Valikoituja kuvia lomamatkaltamme Ranskaan viime kesänä. Pääasiassa paikkoja, mutta myös muita kuvia. Klikkaa oikealla yläreunassa "show info", niin näet kunkin kuvan nimen. Lisätietoja tai käännöstä voi kysellä kommentoimalla tähän postaukseen.

Kameran muistikortille kertyi yli 900 kuvaa reissun aikana, joten tämä on todellakin hyvin valikoitu setti.;) Lisänä jo aiemmin tänne postaamani. Kaikki sisäkuvat on otettu ilman salamaa automaattisäädöllä. Useimmiten oli kiire (pois alta tai pois linnasta, mikä on varjopuoli järjestetyssä retkessä) tai muuten vain olin väsynyt, joten en ehtinyt/jaksanut alkaa etsimään sopivia säätöjä ja kuvakulmia.

Nämä kaverukset pitävät majaansa työhuoneessani. Lähtivät mukaan Pariisin Invalidesista, jossa yksistään kuningasvallan aikaisen aseistuksen osastoilla saimme kulumaan monta tuntia. Jopa Jussi sai yliannostuksen, eikä jaksanut enää innostua maailmansotien osastoista. Jos joku haluaa nähdä noin miljoona haarniskaa, tykkiä, rapieria, muskettia, pistoolia, metsästyspuukkoa, jne. suosittelen lämpimästi!;) Eksoottisin kokemus oli lasten haarniskat 1500-luvulta.

Langeais oli erityisesti näin jälkikäteen ajateltuna linna ylitse muiden Loiren laakson linnojen, joita pääsimme näkemään. Siellä huoneet oli kalustettu 1400-luvun lopun tyyliin, jolta ajalta itse linnakin on. Azay-le-Rideau oli idyllinen pieni linna, jossa oli myös kalusteita. Villandryn puutarha tosin on vertaansa vailla. Joinvillen Château du Grand Jardin eli nimensä mukaisesti suuren puutarhan linna oli myös juuri puutarhansa osalta upea. Toki muutenkin idyllinen, mutta sisällä oli vain hyvin vähän nähtävää. Ecouen oli hieno kokemus, mutta olisin kaivannut renessanssimuseolta enemmän museomaisuutta. Tykkäsimme silti jo pelkästään mahdollisuudesta talsia linnalle metsän läpi.

Troyes on Champagnen pääkaupunki ja varsinainen historia-aiheinen elämyspuisto.;) Vanha keskusta on tupaten täynnä 1500-luvun tyylisiä taloja eri väreillä maalattuina. Ruelle des Chats eli Kissojen kuja on aito 1500-luvulta säilynyt kuja, älyttömän kapea ja pimeä, kun talojen seinät kaatuvat ylhäältä toisiaan kohti.

Loiren laakson linnaretkellä näimme seuraavat: Azay-le-Rideau, Villandry, Ussé, Langeais.
Joinville on pikkukaupunki Champagnessa, reilun 3 tunnin junamatkan päässä Pariisista.
Ecouen on Pariisin tuntumassa sijaitseva pikkupaikkakunta, jonka päänähtävyys on renessanssimuseoksi nimetty 1500-luvun linna.

Ranskan turistipaikkakunnilla puhutaan ilmeisen hyvin englantia, joten ei kannata pelätä matkailua, vaikkei osaisi ranskaa. Esim. Toursin turistitoimisto sekä linnaretkiä järjestävät yritykset toimivat paljon englanniksi. Pariisin liepeillä on myös helppo reissata, mutta vaikeuksia saattaa tulla lähtiessä pidemmälle maaseudulle. Itse selviän ranskalla, joten en osaa tarkalleen tästä sanoa.

Vaikkei kuvia ole Epernaysta, kävimme siellä päiväretkellä. Suurin nähtävyys on Moët & Chandonin shampanjakellarit. Mietimme käydä Reimsissä, jossa olisi enemmän kellareita, mutta sinne on hieman pidempi matka, sekä junaksi olisi valikoitunut (kallis) TGV. Epernayhin pääsi paikallisjunalla. Kiva reissu sekin, ja olisi hyvin pärjännyt englannilla.

Ps. rue de Lanneau oli yhteen aikaan rue du Puits-Certain. Totta kai meidän piti kävellä latinalaiskorttelissa! Olin jo kotona printannut valmiiksi Google mapsista kartan, josta näkyi kaikki romaanin kannalta oleelliset paikat. Vaikka tietysti 1600-luvulla siellä näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään.

ATC Kirjallisuus - avain unelmiin

Kirjallisuus - avain unelmiin. Tämä ATC valmistui Koukussa Kortteihin -vaihtoon (ja on siis vaihdettu jo), jossa tehtävänä oli käyttää korttiin yksinomaan kierrätysmateriaaleja. Tausta on vanhaa hyllypaperia, kuva ranskalaisesta hotellimainoksesta, kirjat Ikean kuvastosta, muut tilpehöörit Elloksen mainoksesta. Nauha on neulepuseron ripustuslenkki. Pahvi, jolle kortin kasasin, on ilmeisesti suolapurkista. Leikkelen nykyään kaikki pahvirasiat korttipohjiksi, jos eivät ole liian pieniä. Isompiakin pahveja on silti hyvä säilyttää, jos tarvitsee tehdä onnittelukortteja tai vahvistaa muistikirjan kansia.

Myönnän, että pahvin takana oleva nimitarra on tuloste, johon en ole käyttänyt kierrätysmateriaaleja. Keksin yhdessä vaiheessa tehdä itselleni ATC-nimilapun, joita printtaan tarra-arkille niin monta kuin mahtuu. Siinä on kätevästi kaikki perustiedot aina valmiina, tarvitsee vain täydentää kortin nimi ja päiväys. Tarra-arkin ylijäämäreunoista saa kirjekuoren sulkijoita.;)

Viinikirja Jussille

Kauppalehden mukaan viiniharrastuksen aloittamiseen tarvitaan 10 000 € alkupääoma kunnollisen viinikaapin ja kokoelman ostamista varten. Tämän tiedon kuuleminen inspiroi tekemään Jussille kirjan viinitietojen merkitsemistä varten. Olen nimittäin aivan eri mieltä Kauppalehden kanssa - viiniharrastuksen aloittamista varten tarvitaan vain itsetehty muistikirja ja satunnaisesti jokin pullo Alkon 6 - 8 € valikoimista, risteily ja ulkomaanmatka.;)

Jussi kiinnostui jokin aika sitten rypäleistä ja muusta edistyneemmästä viinitietoudesta. Vitsailin, että se on hänen 40v. kriisinsä.;) Itselleni viinit ovat olleet luokitukseltaan hyvää - juotavaa - pahaa. Juuri sen enempää en ole niistä tiennyt. Mutta kuten kirjasta näkyy, oma inspiraationi tälle alalle tulee menneisyydestä ja kirjallisuudesta. Olen tosin tehnyt sen aivan Jussia ajatellen, onhan hän ruvennut fanittamaan romaanini hahmoja.

Sivut, joilla on kohdat nimelle, maalle, arvosanalle, rypäleelle, jne. koostin Open Officella käyttäen vesileimaksi asettamaani ilmaista digileimaa. Fonttina vanha tuttu Renaissance. Printtasin 4 sivua kerrallaan yhdelle A4 tarra-arkille. Kiinnitin jokaisen niistä valkoiselle vesiväripaperille (tarjouslehtiöstä). Jos varastoissa olisi ollut riittävästi jotain sopivaa värillistä kartonkia, olisin käyttänyt sitä, muttei ollut. Sivuja nimittäin oli muistini mukaan 32. Läiskin kulmiin leimat VersaColorin burgundy-sävyllä. Teksti "Wine" on myös leimattu.

Reiät sivuihin tein tavallisella reittäjällä. Kannet on alkujaan muistaakseni lakanapakkauksen tukipahvia, jonka päälle liimasin skräppipaperia sisäpuoleksi ja pronssin hohtoista käärepaperia päälipuoleksi. Sillä käsittelyllä tuosta pahvista sai tosi kovaa. Kansien reiät tein katkoteräveitsellä. Pujotin paperinarua kaikkien reikien läpi. Koska se tuntui pysyvän hieman epävakaasti rusetilla, laitoin varmistukseksi neulepuseron kauluksesta peräisin olevaa nauhaa. Nykyään on tosi usein etenkin neuleissa jonkinlaisia pitkiä ripustusnauhoja, joista saa aivan loistavaa askartelumateriaalia. Kansien ja nimikelapun reunoja käsittelin vielä kevyesti DistressInkin sävyllä walnut stain.