Silmukka- ja kerrosmerkkejä Jussille

Nämä silmukkamerkkisetit kahta eri kokoa tein Jussille jo vuoden 2011 puolella. Pahoittelut kännykkäkameran kuvanlaadusta! Seuraavaksi oli vuorossa kerrosmerkit, jotka on esitelty Sinellin käsityökahvilan blogissa.

Kieputin kuparilankaa ja kiinnitin siihen koristeeksi vanhoja muovihelmiä. Kerrosmerkit ovat avattavia, silmukkamerkit kiinteitä.

Tämä oli mielenkiintoinen projekti sikäli, ettei minulla ole edelleenkään kuin hyvin pintapuolinen käsitys neulonnasta (termistökin on usein vähän hakusessa).;) Mutta kun ensimmäinen koeversio kelpasi käyttäjälle, loput syntyivät aika nopeasti.

Pieni kirjanen Jussin neulemuistiinpanoille

Oikeastaan Amalian haasteeseen piti tehdä minialbumi. Voisi sanoa siis, että haasteesta inspiroituneena päädyin tekemään Jussille pienen kirjasen neulemuistiinpanoja varten. Joka sivulle - jotka kaikki ovat eri muotoisia - voi vaikka tallettaa tietyn henkilön jalan mitat, tai jossain työssä käytettyjen silmukoiden lukumäärän.

Liekö jonkin lakanapakkauksen mukana tullut pahvi, jota tässä käytin pohjana. Liimasin toiselle puolen kirjansivuja, toiselle skräppikartongin. Meinasin ensin laittaa jonkin leiman sivujen takapuolelle, mutta ne tuntuivat toimivan hyvin näin. Viimeistelemätön ulkonäkö on tavallaan harkittu, toisaalta se lähti havainnosta, että leikkaaminen askarteluveitsellä ja saksilla oli hankalaa pahvin paksuuden vuoksi. Kiinnitin kullekin sivulle palan melko ohutta A4:ta, vanhaa konekirjoituspaperia. Lopuksi letitin vihreävalkoista Raggegarnia nauhaksi, johon sivut pujotin.

Kirjanen on nyt Jussin neulekorissa.:)

Kierreselkäisestä ruutuvihkosta muistikirjaksi

Tänään oli tarkoitus mennä nukkumaan ajoissa, mutten voinut käydä makuulle ilman muistikirjaa yöpöydällä. Edellisestä on tyhjänä vain pari sivua, suurin osa on tullut käytettyä tarinan luonnosteluun. Tarinaluonnoksista tämäkin todennäköisesti täyttyy, siksi valitsin vintage-teeman ja käytin historiallisia kuvia.

Minulla on varastoituna sukulaisilta saatua toimistotavaraa kuten ruutuvihkoja. Olen kuitenkin tykästynyt kovakantiseen muistikirjaan, jollainen edelliseni siis on. Se tuntui ongelmalta kunnes tajusin, että ATC-askartelijana minulla on myös läjä kierrätyspahvia, eli kaikenlaista pakkausmateriaalia, josta en ole läheskään kaikkea ehtinyt vielä leikellä korttipohjiksi.

Vahvistin vihkon kannet sisäpuolelta pahvilla. Ulkokansiin laitoin kaunistajaksi sitä paperia, jota kaikkein vähiten todennäköisesti käyttäisin korteissa. Etukanteen lisäsin vielä liuskan kokeeksi printaamiani Renaissance songs -setissä käytettyjä laulujen sanoja. Paperi oli tavallista A4:sta, mutta olin värjännyt liuskan jo aiemmin aamukahvin jämillä. Sisäkannessa käytetyt kuvat olin myös printannut aiemmin kortteja ajatellen. Leikkasin nauhoille aukot askarteluveitsellä ja kiinnitin ne vahvalla kaksipuoleisella teipillä.

Kännykkäkameran kuvanlaatu on edelleen surkea, mutta tässä meni sen verran aikaa, etten enää jaksanut kaivaa oikeaa kameraa esille.

EDIT: Kaksi sivua sängyssä ja sohvalla kirjoitettuani voin todeta, ettei tämä ole aivan kovakantisen muistikirjan veroinen, mutta erinomainen kompromissi.:) Eli toimii siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu, vaikkei olekaan aivan täydellinen. Oletettavasti pahvin jämäkkyys vaikuttaa asiaan paljon, mutta ehkä heiveröisempää voisi laittaa tuplakerrokset?

ATC Well Bred

Tämän ATC:n sain aikaan viime yönä. Koira (cavalier kingcharlesinspanieli) kupissa on digitaaliselta kollaasiarkilta printattu. Well bred tarkoittaa hyvin kasvatettua tai hyvin jalostettua.

ATC vaihtotapaaminen Vantaalla 31.3. klo 14

ATC-korttien vaihtotapaaminen Vantaalla 31.3.2012 klo 14 kauppakeskus Myyrmannin Café Bretagnessa.

Katso tarkemmat tiedot Koukussa Kortteihin tapahtumailmoituksesta.

Tervetuloa, olitpa sitten tuttu tai vieras!

Maalaus: Pöllö

Eilen sormet syyhysivät päästä pöllöilemään.;) Lainasin kirjastosta kirjan pöllöistä voidakseni käyttää valokuvia mallina. Tämä on skannattu ja siten skannerin rajaama, alkujaan A3-kokoinen akryylimaalaus. Laineikkuus (heijastukset) johtuu paperista, jota ei ole tarkoitettu maalaamiseen. Luonnoksen tein hiilellä, joten sitäkin pääsin pitkästä aikaa käyttämään.:)

Munaton pannukakku ja pullavinkki

Koska kananmuna on tuntunut aiheuttavan lieviä allergiaoireita, päätin kokeilla pannukakun tekemistä käyttäen korvikkeena banaania. Meillä on tehty lettuja perheessä niin kauan kuin muistan. Itse olen oppinut taidon lapsuuden mokailujen jälkeen, joten ohje on mitoitukseltaan jälleen hieman epämääräinen. Insinööritaloudessa kuulemma mitataan leipomusaineet tarkalla vaa'alla ja Jussikin on vitsaillut tavastani annostella kaikkea "ton verran". Mutta minä en olekaan insinööri.;)

Pannaritaikina on sama kuin lettutaikina, mutta rakenteeltaan paksumpi. Paistoimme sen syvällä uunipellillä leivinpaperin päällä. Banaani toimi sitkon antajana hyvin, joten ainakin pieniä lettuja uskaltaisin kyllä kokeilla tehdä tästä. Maku tuli tosin vahvasti läpi, joten siihen pitää ensin tottua. Pahaa pannarista ei missään nimessä tullut, erilaista vain. Ja se vaatii mielestäni makeutusta päälle enemmän kuin käytin. Kuvassa omenasosetta.

Käytin viittä banaania, mutta seuraavaksi testaisin neljällä. Paloittelin ne ja soseutin sauvasekoittimella. Taikinaan tulee siten:

4-5 soseutettua banaania
1 l maitoa (rasvaton ei mielestäni sovi leivontaan, joten kevyttä tai kulutusmaitoa)
hieman sokeria ja suolaa
vehnäjauhoa (sen verran, että sekoittaessa tuntuu hieman reilummin vastusta, jos teet pannarin - lettuja tehdessä vastusta pitää tuntua kevyesti)

Saman taikinan saat tehtyä tavalliseksi käyttämällä saman verran kananmunia kuin tässä on banaaneja. Tavallisen lettutaikinan on hyvä antaa seisoa jonkin aikaa, eikä haittaa, vaikka se jäisi yöksi jääkaappiin. Tätä en muistaakseni seisottanut kovin pitkään, mutta meillä olikin nälkä.

Pahoittelut kännykkäkameran surkeasta kuvanlaadusta!

Ps. Pullataikina ei tarvitse munaa lainkaan, pullat voi myös voidella vedellä tai maidolla. Joten siinä perinteinen vaihtoehto jälkiruuaksi. Ylimääräiset voi lahjoittaa eteenpäin, pakastaa tai tehdä köyhiä ritareita. Niitä varten leikkaa pulla kahtia kuten sämpylä, liota maidossa, paista voissa, ja tarjoile herkullisten päällisten kanssa. Hillo ja kermavaahto/vaniljajäätelö ovat tietenkin perinteisiä kumppaneita, mutta banaani & sokeri tai banaani & mantelimassa toimivat myös. Banaanin siivutan päälle. Mantelimassan kanssa tarjottuna siitä tuli loppujen lopuksi aika vähän makea jälkiruoka, mutta sopi iltapalaksi hyvin. Sokeria tms. olisi siis voinut lisätä ilman vaaraa äkkimakeudesta. Jussille heitin koristeeksi nonparelleja.

EDIT: Myllyn parhaan munaton pannariohje

Kortti naisesta naiselle

Tämä kortti lähtee Puolaan naiselle, joka toivoi korttia naisesta. Se on valmistunut Postcrossing-sivuston foorumin Gay+Lesbian -hipan puitteissa, koska en omista yhtään varsinaista aiheeseen sopivaa postikorttia.

ATC Teksti lähtee lentoon

ATC Teksti lähtee lentoon kuvaa kirjaa tai kirjoittamista, kun teksti on sujuvimmillaan. Tai miten tuon nyt itse kukin haluaa tulkita.;) Onhan siinä mielikuvitusnäkökulmakin mahdollinen.

En alkujaan aikonut tehdä korttia, vaan harjoitella ihmisen piirtämistä. Sitä kun olen tehnyt erittäin harvoin. Harjoituksen puute tuskastuttaa nykyään aina välillä, kun haluaisi toteuttaa jotain, mitä ei kuitenkaan osaa. Toki juuri tekemällä se osaaminenkin karttuisi. Lopputulos ei lähellekään muistuta mallina käyttämääni valokuvaa, mutta tästä se toivottavasti lähtee. Rakastan 6B-lyijykynää. Piirtäisin hiilelläkin edelleen, mutta fiksatiivia käyttääkseni pitäisi varmaan olla kunnollinen kaasunaamari astman takia.:( Ylipäänsä voisin piirtää enemmän. Se vain juuri on ollut vuosien ajan ongelmakohta - perfektionismi on olevinaan estänyt harrastamasta, vaikka olen aina nauttinut taiteesta. ATC:t ovat vapauttaneet luovuutta selvästi ja lisänneet rohkeutta.:)

En muista olenko blogissa kertonut, miksi aloin niitä harrastaa, mutta se lähti Taiteiden yöstä elokuussa 2009. Olin vanhempieni kanssa käynyt eräässä näyttelyssä, jonka jälkeen olimme menossa kahville. Minulla oli nälkä ja viihtyisä kahvila tuntui todella houkuttelevalta, mutta matkan varrelle sattui taidemuseon ilmainen yleisötapahtuma. Siellä maalattiin maisemia akryyliväreillä. En voinut maalaamisen vetovoimalle mitään, vaikka vatsani yritti viestiä kahvin ja muhevan korvapuustin puolesta. Tekaisin ensimmäisen akryylityöni todella moneen vuoteen sillä välin kun vanhempani olivat kahvilassa. Se tuntui tavattoman hyvältä. Unohdin nälkäni täysin. Halusin kokea samaa lisää, mutta olen liian hyvin oppinut rajoitteeni, joiden takia mitään ei hyvistä aikeista huolimatta tule tehtyä. ATC on sopivan pieni ja vapaamuotoinen tapa toteuttaa luomisvimmaa. Idea taidekeräilykorttien takana on myös hieno: ilmainen vaihto muiden harrastajien kanssa.

Puheenaiheena olevaan korttiin palatakseni, Elämäsi diili -kortin leimaa puhdistelin yöllä alustana olleeseen jämäpaperiin. Siitä jäi ihan kivat leimausjäljet vielä, joten päätin leikata ne irti ja säästää. Tänä aamuna lotrasin palasille kahvinkeittimestä pannunpohjat. Vaikka muste on vesiliukoinen, ihan kivasti se pysyi kahvikäsittelyssä. Printtasin muiden kuvien ohessa samalle valokuvapaperille enchanted *scrap* factoryn kollaasiarkista siivet. Leikkausjäljet siivistä sai peittoon tuputtamalla Leimailutaivaasta hankkimaani liituväriä (chalks). Löysin alekorista 1,5 eurolla neljän värin laatikon, joka on toistaiseksi riittänyt ihan kivasti.

ATC Hesari scraps -sarja

Elämäsi diili, sarjassa Hesari scraps 1/3. Leikattu Helsingin Sanomista uutisjutun kuvituksesta ja mainoksesta, taustalla teksti leimattu aidosti vanhalle hyllypaperille. Kaikkien korttien reunukset syntyivät levittämällä leimasinmustetta Tarjoustalosta hankitun halpissienen kappaleella. Hommasin paketillisen eri värisiä sieniä aika olemattomalla hinnalla. Niistä olen leikannut vasta yhden sopivan pieniksi kappaleiksi, joilla musteen levitys onnistuu. Raaskii myös heittää levittimen pois käytön jälkeen. Jos olisi ollut kotona kulahtanut keittiösieni tms. niin olisin toki silponut sen ensin.

Pinkki, sarjassa Hesari scraps 2/3. Leikattu Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Halusin yhdistää tekstin hääunelmiin. Tietenkään teema ei ole niin yksinkertainen, kuten kirjoituksessakin todettiin. Silti olen katsonut Häähullut -sarjaa sillä silmällä, ettei juuri sen tehokkaammin pysty parodioimaan naisilta odotettua hääunelman toteuttamista. Morsian heittäytyy raivohulluksi toteuttaessaan prinsessahaaveitaan "elämänsä tärkeimmästä päivästä" (Ei se todellakaan ole elämän tärkein päivä, joten miksi ladata häihin kohtuuttomia odotuksia? Meillä tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen syksyllä, joten voin kai tämän jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta.). Kaiken voisi varsin hyvin toteuttaa toisin. Tämä on vain yksi näkökulma kortin teemaan. Sukupuolen esittämisestä - vaatimuksista ja vaikeuksistakin - saisi aikaan loputtoman määrän ATC:tä.;)

Toinen todellisuus, sarjassa Hesari scraps 3/3. Leikattu Vesa Sisätön kirja-arvostelusta Helsingin Sanomista. Leimasin kuvan vesivärilaveeraamalleni (laveeraus = käytä reilusti märkää sivellintä värin levittämiseen ja/tai kastele paperi ensin, itselläni on lasten peitevärejä, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen) kirjansivulle. Tekstipätkä on täyttä asiaa.