Fiktionistien haaste "Prinsessa"

Tässä huonoa runoa Fiktionistien tämän viikon haasteeseen:

Prinsessa tornissa korkeassa

tuolissaan istuu mieli maassa

murhe painaa lakkaamatta

eikä lämmitä hiipuva takka

”Yksin olen, ah ja oi

urhot ei torniin kiivetä voi

Täällä mä istun vahtien liettä

kun hovineidot sinkkuelämää viettää”

Kuuluu ulkoa siipien lepatusta

Onko se pulu vai korppi musta?

Uutta ilmaa saa takan hiilet

kun katosta alkaa putoilla tiilet

Kun tiilet katosta lakoaa

otus suunnaton torniin kurkistaa

pää sarvekas, silmä keltainen

savu sieraimista tupruten

suomujen peitossa alta ja yltä

siivillä mittaa viisitoista syltä

Tuumii prinsessa: ”Tajusin juuri,

tuo on linnuksi liian suuri”

Lohikäärme tuskissaan kiemurtaa

suomujen alta kutittaa

mut prinsessa rapsuttaa kaikkialta

hyvää tekee, etenkin vatsan alta

”On se nyt kumma jos tuota pelkään”

Prinsessa kapuaa otuksen selkään

Siivet valtavat alkaa lennon itään

eikä prinsessa kyydissä paina mitään

Lohikäärmeen luolaan aurinko paistaa

grillattu lammas maukkaalta maistaa

eikä kylmä oo enää prinsessalla

lohikäärmeen mahtavan siiven alla

Fiktionistien haaste: huono scifi-raapale

Tämänkertaiseen Fiktionistien kuvahaasteeseen:

Merkkivalo syttyi laukaisualustan pylonissa ja kevyt rynnäkköalus ampaisi matkaan. Ilmakehän sininen tummeni hiljalleen mustaksi ja aluksen punainen nanopinnoite puhkesi tähtien valossa kirkkaaseen taisteluhehkuun. Pilotti otti suunnan kohti synkeää laivuetta, joka kohta olisi riittävän lähellä laukaisemaan torpedonsa. Sädetykkien näytöt ilmoittivat täyttä energiatasoa. Kuudentoista valovuoden päästä matkaa taittaneet muukalaiset saisivat kuuman vastaanoton. Harmaat vihollisalukset, joiden oudot muodot kertoivat niiden lähettämän sivilisaation totaalisesta vieraudesta, levittäytyivät ja niiden pitkistä ulokkeista alkoi sataa jotain oranssia. Pilotti teki väistöliikkeen ja tajusi samalla, että ohitse sinkoavissa ammuksissa oli jotain tuttua. Pian tämän jälkeen rynnäkköaluksen moottorit sammuivat kun maaliinhakeutuvat porkkanat tukkivat moottorien suuttimet. Avaruusjänisten invaasiota ei estänyt mikään.

Huonon kirjoittamisen iloa

Elina perusti uuden blogin nimeltä Fiktionistit. Se haastaa viikoittain kirjoittamaan huonon runon tai raapaleen mitä hämärimmistä aiheista ja tarkoituksena on, että kirjoittaminen olisi hauskaa ilman itsekritiikkiä. Ensimmäisen haasteen eläinsadusta kirjoitin ensin pitkän version, jonka sitten tiivistin sadan sanan mittaiseksi raapaleeksi. Raapale löytyy tuolta haasteen kommenteista ja tässä on sadun pitempi versio:


Olipa kerran pikku linnunpoika, joka hieman kasvettuaan alkoi kummastella kotiolojaan. Aikansa ihmeteltyään se viimein uskaltautui kysymään vanhemmiltaan:
– Äiskä ja iskä, miksi minä olen näin iso kun te olette noin pieniä?
Perheenisä, Lalli Leppälintu, kiemurteli aikansa mutta vastasi sitten:
– Se, poikaseni, johtuu ihan vain siitä, että äitisi syöttää sinua niin mahtavan hyvin. Toukissa on kovasti paljon proteiinia ja se kasvattaa lihasmassaa.
Lalli oli nuoruudessaan treenannut kovasti ja ollut aikoinaan jopa mestari lintujen painonnostokisoissa, mistä se oli usein kertonut pikku poikaselleen. Niinpä se arveli selityksen menevän täydestä pikku untuvikkoon.

Linnunpoika ei kuitenkaan ollut vielä tyytyväinen, vaan kysyi vielä lisäksi:
– Miksi minä olen tällainen harmaanruskea, kun te olette noin keltaisia?
Äiti, Laura Leppälintu, oli ollut biokemisti ennen kuin oli jättäytynyt kotiäidiksi, ja selitti poikaselleen vakuuttavasti:
– Sinä olet kasvanut niin nopeasti, ettei pigmentintuotantosi ole ehtinyt mukaan. Mutta kunhan vielä vähän vartut, niin sinusta tulee oikein kauniin värinen.

Linnunpoika oli hetken hiljaa ja kysyi sitten:
– Miksi minä sitten laulan ihan eri tavalla kuin te?
Se avasi nokkansa ja ulos kajahti kuuluvasti ”kukkuu, kukkuu!” johon yllättäen vastasi toinen samanlainen ääni kaukaisuudesta.
– Kuka on tuo, joka laulaa samalla tavalla kuin minä? linnunpoika kysyi.
– Kai meidän pitää kertoa totuus, isä sanoi. – Tuo on sinun oikea äitisi. Me olemme adoptoineet sinut.

Siitä  hetkestä lähtien perheessä vallitsi rauha ja sopusointu kun kätketyt salaisuudet eivät enää vaivanneet ketään. Sen pituinen se.

Limerikkihaaste

Lonkeropiirakan Korppisusi haastoi keksimään limerikin. Haaste on peräisin Valkoisen Kirahvin Opuscolo-blogista.

Haastekuvan on ottanut Valkoinen Kirahvi

L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin: 

1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)

4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 


Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!



 Jatkan tässä Korppisuden zombiteemaa:

Zombien valtaan jos joutuu Vantaa
taidan rahani kapakkaan kantaa
Paikallisella ostarilla
lajitoverit juottolan terassilla
ne rauhassa olla antaa


En nyt nimeä ketään haastetuksi mutta jokainen meidän blogia seuraava saa vapaasti osallistua.

Kirjavan kissan näköalat

Kirjava kissa vetäytyi huvimajaan suojaan helteeltä. Se oli juuri saalistanut linnan puutarhasta hiiren, jota se sulatteli torkkuessaan. Kissaa oli aina tarvittu. Kauan sitten oli paikalla ollut vain kivinen torni, jonka seiniä puhkoivat ampuma-aukot. Jo silloin kissa oli suojellut asukkaiden ruokavarastoja ja pientä keittiöpuutarhaa. Tornista oli taisteltu ja sitä oli laajennettu suuremmaksi linnaksi. Ihmiset olivat tulleet ja menneet, mutta kissa oli hoitanut tehtävänsä.

Aikanaan taistelut olivat loppuneet ja puutarhaan olivat tulleet kukkaistutukset ja huvimajat. Palvelijat olivat kiiruhtaneet asioillaan. Arvovieraat olivat tulleet ja menneet hienoilla vaunuillaan.  Linnan asukkaat olivat viihtyneet puutarhassaan. Rakastavaiset olivat kohdanneet iltaisin huvimajoissa. Kaikkea oli kissa hiljaa todistanut. Se oli sulautunut pensaiden varjoihin ja ruusujen tuoksuun.

Hevosvaunut olivat vaihtuneet autoihin ja nyt linnan puutarhassa kuljeskelivat kameraa kantavat turistit. Kissaa ne eivät häirinneet sen enempää kuin aikaisemmatkaan ihmiset. Se olisi paikalla niin kauan kuin linna ja puutarhakin.

Pakinaperjantain haaste 298

Edit: Lisätty kuva. Kissa Villandryn linnan puutarhassa.

Rakkautta peltipurkissa

- ...neljä, viisi, kuusi, Jyri laski kahvimitallisia ja kaatoi sitten vettä säiliöön.
Pian kahvinkeitin aloitti leppoisan porinansa.
- Ihana tuoksu, Tanja sanoi. - Tuo herättää paremmin kuin herätyskello.
Hän haukotteli leveästi ja kietoi kätensä Jyrin kaulaan.
- Olet kultainen kun laitat aamupalaa.
- Sieraimesi laajenevat kuin vainun saaneella ajokoiralla, Jyri sanoi.
Tanjaa nauratti. Jyri sulki Presidentti-paketin ja työnsi sen kukkakuvioilla koristeltuun peltiseen kahvipurkkiin. Sitten hän suuteli Tanjaa hellästi ja kaivoi kaapista kaksi mukia.
- En vaihtaisi näitä aamukahveja kanssasi mihinkään muuhun, Tanja sanoi.
- En minäkään, Jyri vastasi ja otti Tanjaa kädestä.

Pakinaperjantain haaste 283

Vanhan suolan nälkä

- Olet kovin hiljainen. Ajatteletko häntä?

- Muistelen miltä hän maistui. Niin lämpimältä ja samalla suolaiselta. Hän oli ainutlaatuinen.

- Tiedän, rakas.

- Kunpa hän olisi suostunut muuttumaan!

- Se ei olisi ollut enää sama. Tiedät mitä verelle tapahtuu kun muutumme.

- Tiedän. Minä vain kaipaan häntä kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkin.

Tämä pieni vampyyriteemainen tuokiokuva on ensimmäinen kokeiluni Pakinaperjantain haasteeksi.

ATC 17th Century Love Story

Vietin muutaman päivää särkylääketokkurassa, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Istuin tietokoneella ja hain musiikkia Youtubesta. Katselin haasteita ja muita aktiviteetteja jaksamatta lähteä mihinkään mukaan. Paitsi Pakinaperjantaihin, jonka osallistumisen postasin aiemmin tänne. Kun olin saanut viritettyä aivoni tarinavaihteelle, tapahtui jotain mitä en ole pitkään aikaan kokenut. Sain hillittömän ideatulvan liittyen kertomukseen, jota työstin jo vuosi sitten marraskuiseen romaanihaasteeseen. Tietokoneelta löytyy jo kuudetta sivua luonnostelua, yksi reippaan sivun mittainen henkilötutkielma, ja sängyn vieressä olevaan vihkoon on tullut kirjoitettua käsin monta sivua luonnosta. En voi varsinaista tekstiä kirjoittaa vielä pätkääkään, jos aion osallistua haasteeseen.

Katsotaan mitä tapahtuman pitää. Olen antautunut kirjoittamisen riemulle ainakin toistaiseksi. Kuinka kauan flow voi kestää, kun sitä lietsoo päivittäin sopivalla musiikilla?;) Olen onnellinen myös siksi, että juuri tähän olen tähdännyt mm. ATC:tä tekemällä - luovuustukkeumien poistamiseen (toki teen ATC:tä ihan vain niiden itsensä vuoksi, mutta niiden kanssa on helpompaa ottaa rennosti ja vain pitää hauskaa). Kirjoittaminen kun on aina ollut perfektionismini pahin uhri ja juuri se luovuuden laji, jonka olen kokenut omimmakseni, vaikka minun onkin vaikea sietää omaa vajavaisuuttani siinä ja siten harjoitus on jäänyt vähiin. Kiitos yliopistolle, edesmenneille tilitysblogeilleni ja eläinharrastukselle (yhdistyslehdet) siitä, ettei kirjoittaminen ole kuitenkaan ollut aivan olematonta.

Kaikesta tästä syntyi uusi ATC, joka on inspiroitunut työstämästäni tarinasta. Jos onnistun saamaan sen valmiiksi, postaan linkin tänne sitten aikanaan. Jostain syystä yksityiskohdista on vaikea puhua, kun työ on vielä aivan kesken. Historiallisesta romantiikasta kuitenkin on kyse ja sitä on erinomaisen hauskaa työstää.=) Tarinan alkuperä on jossain n. 20 vuoden takana teini-iän romanttisissa päiväunissa (ks. postaukseni sielukirjasta) ja siitä tulee nyt aivan totaalisen uudistettu versio, vaikka päänsisäisen maailmani arkkityypit lienevätkin hyvin tunnistettavissa.;)

Papereista jälleen kiitokset muikulle, laulun teksti (kirjoitettu aidolla musteella) puolestaan on kahvilla tuhritulla kirjansivulla. Kortissa on Johan Granqvistin nimiin merkitty laulu En voi sua unhoittaa:
En voi sua unhoittaa poies,
vaikken ikänään sua saa!
Sä sydämessäni olet
ikuisessa muistossa.
Jos arvossa mä oisin
rikkahien rinnalla,
niin totta varmaan voisi
viel' onnenikin kukoistaa.

PS. Heitän loppuun kirjoitushaasteen:
Kirjoita omasta päänsisäisestä arkkityypistäsi kuvaus, runo tai tarina. Tekstin pituudella ei ole väliä eikä haasteella ole määräaikaa. Arkkityyppi on jonkinlainen henkilötyyppi, joka aina tuppaa toistumaan. Sillä on sinulle merkitystä syvemminkin kuin yhteen tarinaan tai vaikka roolipeliin kehitettynä sankarina. Toki arkkityyppisi voi toistua roolipelihahmoissa yhtä lailla kuin tarinoissa tai runoissa. Se voi ottaa monia muotoja, mutta oleelliset elementit ovat aina tunnistettavissa. Aivan kuten Holdstockin romaanien mytagot, jotka toistavat eri aikaisia kerrostumia myyttihenkilöistä/olennoista.

Jos joku tarttuu tähän haasteeseen ja jättää kommenttiin linkin postaukseensa tai vaikkapa kirjoittaa arkkityypistään kommenttiin, lupaan kertoa lisää omista arkkityypeistäni vastineeksi.

Kirjallisia kirjanmerkkejä

Skräppisivun näet oikeassa koossaan täältä. Hain kirjaston kierrätyspisteestä pari vanhaa ja huonokuntoisempaa kirjaa, koska en hyväkuntoisia raaskisi repiä.;) Sisällölläkin on väliä - hyvää kirjaa en halua tuhota, vaikkei kunnossa olisi kehumista. Sen sijaan nämä B-luokan jännärit ja romanssit kelpaavat askarteluun varsin hyvin. Keksin kokeilla taitella sivusta kirjanmerkkejä ja siten nämä neljä syntyivät. Linnunkuvalliset lahjoitin ystävälle, yhden Jussille ja yhden pidän itse.

Haastan blogin lukijat tekemään kirja-aiheisia kirjanmerkkejä! Laittakaa linkit kommentteina tähän alle, odotan kovasti näkeväni muiden tulkintoja aiheesta.=) Haasteella ei ole palkintoa eikä määräpäivää.

Kiitokset skräppimateriaaleista: Junosplace, Magickal Scraps (osoite vanhentunut?) ja Raspberry Road Designs

Ps. *Kaikki muu* kuvassa paitsi kirjanmerkit on peräisin edellä mainittujen saittien ilmaismateriaaleista. Kirjanmerkit kuvasin alkujaan puulaatikon päällä, mutta vaikka tausta oli nätti, se vaikutti olevan skräppisivussa liikaa.;)

ATC Kahviaika (Päivän sanomalehti)

Kahviaika kuuluu sarjaan Päivän sanomalehti eli Today's Newspaper. Idean sain Postcrossing-foorumilta, jossa tällä tyylillä tehtyjä kortteja on vaihdeltu. Sarja on päättymätön.

Haastan blogini lukijat tekemään samalla idealla kortin. Ihan sama onko se ATC vai muu kortti. Tärkeintä on käyttää materiaalia sen päivän sanomalehdestä. Toki koristeita ja muuta sellaista voi ottaa muualtakin mieltymystensä mukaan. Aihe on vapaa ja kortissa voi hyödyntää kaikkea sen päivän lehdestä löytyvää. Laittakaa linkit tänne vastauksena.:) Palkintoja tai määräaikaa tällä haasteella ei ole.