ATC Lyhytkestoinen uni

"Sen sanon kuolevaiset, mitä on tämä elämä?
Unta, joka kestää hieman yhtä yötä pidempään."

Lainaus on oma suomennokseni Jacques Vallée des Barreaux'n runosta La vie est un songe ("Elämä on unta"). Näitä vanhoja runoja tulen varmasti vielä käyttämään korteissa. Olen tehnyt joitain suomennoksia romaaniani varten. Tällä hetkellä ainakin rytmitän siinä tekstiä käyttämällä runositaatteja suurempien kokonaisuuksien välissä. Todennäköisesti romaanin aikaansaamat ajatukset tulevat purkautumaan myös jatkossa ATC:n muodossa.

Tämän kortin inspiraatio kuitenkin varsinaisesti lähti yhdistelmästä Iskun mainoksesta leikattua lipastoa ja piirtämääni kynttilää. Piirsin kahvisarjan kupit osittain kynttilänvalossa, joten tämä tuli tehtyä siinä samalla, kun kerran kynä oli kädessä. Koristeena oleva nauha tuli jonkin vaatteen tai mahdollisesti kenkien mukana. En muista enää, mutta ostotavaraa se ei ainakaan ole. Teksti jälleen kahvivärjätyllä printtipaperilla.

Skannerin rajoitusten vuoksi kortti toimii jälleen paremmin luonnossa. Seuraavaa tapaamista olen jo ideoinut esim. Variston Sinellin askartelukirppiksen päivänä 20.10.2012. Olkaa yhteydessä, jos ATC-vaihdot (mahdollisesti myös askartelut) pääkaupunkiseudulla kiinnostaa! Aiheesta löytyy keskustelut Koukussa Kortteihin -sivustolta ja ATCsForAll-foorumilta (ks. linkit), mutta toki tavoitat minut (diome) myös Postcrossingin kautta, nykyään lisäksi Askartelutaivaasta.

ATC:t Kuvia elämästä 1-6

Kuvia elämästä, pieniä kohtauksia, jotka olen numeroinut 1-6 "aikajärjestyksessä". Tämä on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan sarjana. Joka tapauksessa kaikki muut paitsi 2/6 ja 6/6 osallistuvat Postcrossing-foorumin ATC-vaihtoon, jonka aiheena oli löydetty runous.

Lähdin tällä kertaa liikkeelle postimerkeistä ja niihin sävytetyn taustan maalaamisesta akryyliväreillä. Leikkasin runot kirjansivuilta, ja teippasin kaksipuoleisella teipillä koko komeuden kasaan riittävän neutraalin väriselle paperille, joka puolestaan on kiinni korttipohjassa.

ATC Fiction

It's all about the vintage -haasteessa aiheena oli kirja. Tähän haasteeseen osallistumatta jättäminen olisi tuntunut oudolta.;) Sikäli kuin olisi saanut käyttää vain kirjan sivuja tms. olen ehkä tehnyt jo liiankin monta aiheeseen sopivaa korttia, että olisin keksinyt aiemmin, mitä tähän haastekorttiin pitäisi tulla.

Taustan kirjansivu on muistaakseni vuoden 1947 painoksesta, kirjasta Jonathan Davis: Madridin enkelit, jonka löysin lähes täysin hajonneena kierrätyskeskuksen ilmaiskorista. Kuntonsa vuoksi sen raaski helposti käyttää askartelumateriaalina. Päälle töpöttelin keittiösienenkappaleella Distress Inkin walnut stain -sävyä.

Lainauksen olen kirjoittanut kuitukärkikynällä tavalliselle vesiväripaperille. Sen jälkeen olen uittanut sitä aamukahvin jämissä, vaikkei skanneri täysin toistakaan kaikkia sävyjä. Kuitukärkikynä kestää kahvia. Leimasinmuste (sekä Distress Ink että VersaCraft) kestää kahvia. Printterimuste kestää kahvia. Kirjoitusmuste ei kestä, vaan liukenee, mutta käsistä sitä ei tunnu saavan pois millään!;p

ATC Teksti lähtee lentoon

ATC Teksti lähtee lentoon kuvaa kirjaa tai kirjoittamista, kun teksti on sujuvimmillaan. Tai miten tuon nyt itse kukin haluaa tulkita.;) Onhan siinä mielikuvitusnäkökulmakin mahdollinen.

En alkujaan aikonut tehdä korttia, vaan harjoitella ihmisen piirtämistä. Sitä kun olen tehnyt erittäin harvoin. Harjoituksen puute tuskastuttaa nykyään aina välillä, kun haluaisi toteuttaa jotain, mitä ei kuitenkaan osaa. Toki juuri tekemällä se osaaminenkin karttuisi. Lopputulos ei lähellekään muistuta mallina käyttämääni valokuvaa, mutta tästä se toivottavasti lähtee. Rakastan 6B-lyijykynää. Piirtäisin hiilelläkin edelleen, mutta fiksatiivia käyttääkseni pitäisi varmaan olla kunnollinen kaasunaamari astman takia.:( Ylipäänsä voisin piirtää enemmän. Se vain juuri on ollut vuosien ajan ongelmakohta - perfektionismi on olevinaan estänyt harrastamasta, vaikka olen aina nauttinut taiteesta. ATC:t ovat vapauttaneet luovuutta selvästi ja lisänneet rohkeutta.:)

En muista olenko blogissa kertonut, miksi aloin niitä harrastaa, mutta se lähti Taiteiden yöstä elokuussa 2009. Olin vanhempieni kanssa käynyt eräässä näyttelyssä, jonka jälkeen olimme menossa kahville. Minulla oli nälkä ja viihtyisä kahvila tuntui todella houkuttelevalta, mutta matkan varrelle sattui taidemuseon ilmainen yleisötapahtuma. Siellä maalattiin maisemia akryyliväreillä. En voinut maalaamisen vetovoimalle mitään, vaikka vatsani yritti viestiä kahvin ja muhevan korvapuustin puolesta. Tekaisin ensimmäisen akryylityöni todella moneen vuoteen sillä välin kun vanhempani olivat kahvilassa. Se tuntui tavattoman hyvältä. Unohdin nälkäni täysin. Halusin kokea samaa lisää, mutta olen liian hyvin oppinut rajoitteeni, joiden takia mitään ei hyvistä aikeista huolimatta tule tehtyä. ATC on sopivan pieni ja vapaamuotoinen tapa toteuttaa luomisvimmaa. Idea taidekeräilykorttien takana on myös hieno: ilmainen vaihto muiden harrastajien kanssa.

Puheenaiheena olevaan korttiin palatakseni, Elämäsi diili -kortin leimaa puhdistelin yöllä alustana olleeseen jämäpaperiin. Siitä jäi ihan kivat leimausjäljet vielä, joten päätin leikata ne irti ja säästää. Tänä aamuna lotrasin palasille kahvinkeittimestä pannunpohjat. Vaikka muste on vesiliukoinen, ihan kivasti se pysyi kahvikäsittelyssä. Printtasin muiden kuvien ohessa samalle valokuvapaperille enchanted *scrap* factoryn kollaasiarkista siivet. Leikkausjäljet siivistä sai peittoon tuputtamalla Leimailutaivaasta hankkimaani liituväriä (chalks). Löysin alekorista 1,5 eurolla neljän värin laatikon, joka on toistaiseksi riittänyt ihan kivasti.

ATC Hesari scraps -sarja

Elämäsi diili, sarjassa Hesari scraps 1/3. Leikattu Helsingin Sanomista uutisjutun kuvituksesta ja mainoksesta, taustalla teksti leimattu aidosti vanhalle hyllypaperille. Kaikkien korttien reunukset syntyivät levittämällä leimasinmustetta Tarjoustalosta hankitun halpissienen kappaleella. Hommasin paketillisen eri värisiä sieniä aika olemattomalla hinnalla. Niistä olen leikannut vasta yhden sopivan pieniksi kappaleiksi, joilla musteen levitys onnistuu. Raaskii myös heittää levittimen pois käytön jälkeen. Jos olisi ollut kotona kulahtanut keittiösieni tms. niin olisin toki silponut sen ensin.

Pinkki, sarjassa Hesari scraps 2/3. Leikattu Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Halusin yhdistää tekstin hääunelmiin. Tietenkään teema ei ole niin yksinkertainen, kuten kirjoituksessakin todettiin. Silti olen katsonut Häähullut -sarjaa sillä silmällä, ettei juuri sen tehokkaammin pysty parodioimaan naisilta odotettua hääunelman toteuttamista. Morsian heittäytyy raivohulluksi toteuttaessaan prinsessahaaveitaan "elämänsä tärkeimmästä päivästä" (Ei se todellakaan ole elämän tärkein päivä, joten miksi ladata häihin kohtuuttomia odotuksia? Meillä tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen syksyllä, joten voin kai tämän jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta.). Kaiken voisi varsin hyvin toteuttaa toisin. Tämä on vain yksi näkökulma kortin teemaan. Sukupuolen esittämisestä - vaatimuksista ja vaikeuksistakin - saisi aikaan loputtoman määrän ATC:tä.;)

Toinen todellisuus, sarjassa Hesari scraps 3/3. Leikattu Vesa Sisätön kirja-arvostelusta Helsingin Sanomista. Leimasin kuvan vesivärilaveeraamalleni (laveeraus = käytä reilusti märkää sivellintä värin levittämiseen ja/tai kastele paperi ensin, itselläni on lasten peitevärejä, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen) kirjansivulle. Tekstipätkä on täyttä asiaa.

ATC Where is love?

Hyvää Ystävänpäivää! - Happy Valentine's Day! "Where is love?" kääntyy rakkauden tai rakastetun etsinnäksi. Kortin tulkinnan jätän katsojalle, mutta toki tämä on ystävänpäivän ATC:ksi pilke silmäkulmassa tehty.;)

Tämä ATC osallistuu Koukussa Kortteihin -sivuston vintage-haasteeseen. Huomasin vasta nyt, että sääntöjen mukaan saakin nykyään esitellä kortin blogissaan jo haasteen ollessa käynnissä. Nuottisivun sain USA:sta ATCsForAll -foorumin vaihdon mukana.

ATC:t Mon Amour ja Un pour tous et tous pour un

ATC Mon Amour on oikeastaan jatkoa 17th Century Love Storylle. Olisin voinut tehdä sarjan korteista, jotka ovat saaneet inspiraation kirjoitusprojektistani, mutten tiedä vieläkään, kuinka monta niitä kortteja tulee olemaan. Kirjoittamisen ohessa on joskus pakko purkaa ajatuksia ATC:n muodossa. Tämä valmistui 2011, kun olin löytänyt taustamateriaalia lueskellessani Alexandre Dumas'n näytelmän La jeunesse des mousquetaires netistä. Valitettavasti en nyt onnistu löytämään PDF-tiedoston linkkiä. Kuva on kopioitu ko. teoksesta, joka on vuodelta 1849.

En tiedä miksi on niin vaikeaa puhua syvemmin kirjoitustyöni aiheesta, mutta muskettisoturi-fanfictionia se ei ole siitä huolimatta, että ammentaa huomattavan paljon Dumas'n luomasta maailmasta. En puhu autenttisesta historiasta, koska sellaistahan ei ole. On vain tulkintoja, jotka on perusteltu hyvin tai vajavaisesti. Dumas'lla oli avustajanaan historian professori. Lisäksi hänen muskettisoturitarinansa (puhun monikossa, koska Kolme muskettisoturia on vain trilogian ensimmäinen osa, sen lisäksi on suomennettu yksi feikki-Dumas ja kaksi Paul Févalin "fanfiction"-tarinaa) perustuvat Gatien Courtilz de Sandrasin romaaniin Mémoires de Mr. d'Artagnan, jonka tämä entinen muskettisoturi kirjoitti vuonna 1700. Project Gutenbergin lisäksi kirja löytyy ainakin Ranskan Amazonilta edullisena pokkariversiona.

Aivan kirjoittamiseni alkuaikoina Jussi nosti esille kysymyksen, pitäisikö historia-alan ihmisen ylipäätään kirjoittaa historiallista fiktiota? Olen itse ainakin pyrkinyt alistamaan yksityiskohdat tarinalle, niin teki myös Dumas. Kaikkihan me "tiedämme", että Tréville oli kuninkaan muskettisotureiden (eivät olleet armeijan yksikkö, vaan kuninkaan oma kevyen ratsuväen osasto, joka toimi majesteetin henkivartijoina tämän lähtiessä palatsista muualle - mutta osallistuivat silti myös sotiin, kun kuningas niin päätti) kapteeni, mutta näin ei todellisuudessa ollut vielä niinä vuosina, joihin Kolmen muskettisoturin tapahtumat sijoittuvat... Ja niin edespäin.

Sen sijaan mitä ilmeisimmin kuninkaan musketöörit olivat juuri niin hulluja (Jussin sanoin nuoria kuumakalleja) kuin kirja antaa olettaa. 17 vuotta oli tavallinen ikä saada ylennys muskettisoturiksi (kaartin kadetit saattoivat olla 14-vuotiaita). Kun yhdistetään teinipojat, aseet, pieni ja epäsäännöllinen palkka, mielekkään tekemisen puute, sekä heistä kiinnostuneet naiset, mitä saadaan lopputulokseksi? Esim. Athoksen todellinen esikuva kuoli kaksintaistelussa oltuaan muskettisoturina vasta kolme vuotta.

ATC Un pour tous et tous pour un on samaa "sarjaa" vuodelta 2011. Siinä olen hyödyntänyt kuvaa kirjanmerkistä, joka tuli Jean-Christian Petitfilsin kirjan Le Véritable d'Artagnan mukana Ranskan Amazonilta. Kortin nimi on suomeksi Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.:) En ole vielä ehtinyt lukea läheskään kaikkea, mitä lukulistallani on. Näitä ranskankielisiä olen aloitellut, lisäksi Odile Bordazin kirjaa Sur les chemins de d'Artagnan et des Mousquetaires, jonka hankin matkaltamme vuonna 2007 Vincennes'n linnan museokaupasta. Silloin kuvittelin vain täydentäväni kokoelmaani, mutta tulinkin sitten palanneeksi vanhan intohimon pariin.

Olen vuosien aikana kerännyt muskettisotureista kertovia kirjoja, vaikken ole mikään aktiivikeräilijä. Juuri tätä kirjoittaessani huomaan, että Edmond Rostandin Cyrano de Bergeracin, Arturo Pérez-Reverten Yhdeksännen portin ja Umberto Econ Edellisen päivän saaren lisäksi "oheiskokoelmaani" (= muut kuin suoraan muskettisotureista kirjoitetut tarinat) pitäisi lisätä Pierre Pévelin Kardinaalin miekat jatko-osineen.

Suomennettu muskettisoturi-trilogia:
Kolme muskettisoturia (useita painoksia, joku kuvitettukin)
Muskettisoturit seikkailevat jälleen
Muskettisoturien viimeiset urotyöt osa 1 ja osa 2

Lisäksi Dumas'n nimissä julkaistu, muttei Dumas'n itsensä kirjoittama:
Viimeinen muskettisoturi

Paul Févalin kirjoittamat:
Salaperäinen ritari
Rautanaamion pako

Ps. Seuraamalla tägiä historiallinen tulet nyt ja jatkossa löytämään aihepiiriin liittyvät kirjoitukset tästä blogista.

ATC Renaissance songs -setti

1/4 Le roi fait battre tambour - ranskalainen kansanlaulu. Kuningas ylistää markiisin vaimoa kauniiksi, ja kysyy, voisiko maata tämän kanssa. Markiisi toteaa, että kostaisi, ellei kyseessä olisi kuningas. Tämän säkeistön jälkeen tarina jatkuu siten, että markiisi luovuttaa vaimonsa kuninkaalle vastineeksi Ranskan marsalkan arvosta. Markiisitar vastustelee kuninkaan makuukamariin menoa. Kuningatar lähettää kukkasia, joiden tuoksu surmaa markiisittaren. Tämän haudalle kuningas kaiverruttaa sanat "Hyvästi, kaunis markiisitar".

Laulun tarina on kiehtova tragedia, joka käsittääkseni kuvastaa jossain määrin todellisuutta. Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että aviomiehet paremminkin saattoivat haikailla kuningasta vaimonsa rakastajaksi. Muistelen, että mme Pompadourin lisäksi hänen miehensä ja sukunsa olivat erittäin myötämielisiä ajatukselle. Kun aatelisvaimo oli synnyttänyt perillisen, hän oli periaatteessa vapaa pitämään rakastajia. Naisen neitsyys naimisiin mennessä oli sitä vastoin erittäin tärkeää, joskin Boccaccio on pannut Decameronen nuoret pohtimaan asiaa siltä kannalta, että neitsyys avioon astuessa on erittäin harvinaista.

Joka tapauksessa rakastajien tai rakastajattarien pitäminen ei aina ollut niin yksinkertaista, kuten Louis de Bussy d'Amboisen tarinasta voi oppia. Bussy d'Amboise on myös eräiden Alexandre Dumas'n hugenottisarjaan kuuluvien kirjojen traagisen rakkaustarinan sankari. Ja täytyy vielä muistaa, että Ranskassa kuoli kaksintaisteluissa renessanssiajan lopulla n. 500 aatelismiestä vuodessa. Tietenkään kaikki kaksintaistelut eivät silti koskeneet naisia.

Kaikkien korttien kuvat ovat tauluja 1600-luvulta, vaikka laulut ovat edelliseltä vuosisadalta. Le roi fait battre tambourin ajoituksesta en tosin ole varma.

2/4 Now o now I needs must part / Frog galliard - John Dowlandin madrigaali, joka tunnetaan noilla molemmilla nimillä. Dowlandin lyriikat ovat niin runollista tekstiä, etteivät minulle täysin suomeksi aukea (= luen ja ymmärrän ne englanniksi, mutten osaa kääntää). Enkä ole varma, mitä Frog galliardin sanoista pitäisi päätellä. Yleensä kuolema tarkoittaa madrigaaliteksteissä orgasmia. Sävel on mielestäni jotain aivan muuta kuin menetetyn rakkauden kaipuu, jonka tekstistä voi suoraan lukea. Jos jollakulla on tarjolla tulkinta tästä laulusta, kuulisin mielelläni!

Joka tapauksessa olen Frog galliardia kuunnellut aina välillä ties kuinka kauan kyllästymättä siihen vielä kertaakaan. Ihastuin renessanssiajan populaarimusiikkiin teini-iässä. Toisaalta kun jokin kappale on kestänyt aikaa 500 vuotta, kuinka siihen voisikaan noin vain kyllästyä? Näin aikuisena arvostaa vain entistä enemmän Dowlandin neroutta säveltäjänä ja sanoittajana.

3/4 Belle qui tiens ma vie - Thoinot Arbeaun eli Jehan Tabourotin pavane, josta on tehty myös ainakin branle-sovitus. Yksi sävel voitiin sovittaa useammaksi tanssiksi varsin yleisesti. Käsittääkseni Belle qui tiens ma vie on ollut jonkinlainen superhitti Ranskassa. Niin tai näin, ainakin se on suosittu vielä 500 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Äärimmäisen ihanassa, herkässä ja romanttisessa sanoituksessa on myös ruumiillisemman romantiikan puoli läsnä: "Kuolen, pieni enkelini, kuolen sinua suudellen". Tässä ensimmäisessä säkeistössä vasta puhutellaan "kaunokaista, joka omistat elämäni". "Silmiesi vankina, olet ihastuttanut sieluni viehkeällä hymyllä. Saavu pian pelastamaan minut tai minun täytyy kuolla."

4/4 Come again - John Dowlandin madrigaali. Tämä on yleisesti ruumiillista rakkautta ylistäväksi tunnistettu laulu jo nimeä myöten.;) Eikä 1500-luvulla tunnuta tehdyn eroa romantiikalla ja seksillä, tästäkin löytyy molempia. Nykyään lauletaan "heiluta persettä, beibi", Dowland puolestaan halusi "nähdä, kuulla, koskea, suudella ja kuolla, kanssasi jälleen miellyttävimmässä yhteisymmärryksessä". Sanoitus lisäksi toimii häkellyttävällä tavalla yhteen sävelmän rytmin kanssa.

ATC Menneisyys

ATC nimeltä Menneisyys valmistui eilen satunnaisena inspiraationa. Nimensä se sai siitä, mihin itse piiloudun maailmalta. Samalla ajattelin ylipäätään vintage-innostusta ja erilaisia historian elävöittämisryhmiä. Ihmisellä on henkisiä pakopaikkoja. Mitä olisimme ilman niitä? Ennen kuin hoksasin kirjansivusta tekstin pilvenhattaroista, runo oli varsin ahdistava. Alkulause tekee siihen kevyemmän tunnelman, vie ajatukset henkiseen pakoon äärimmäisen paon sijaan. Toisaalta menneisyys voi myös olla pakenemisen syy.

En ole tyytyväinen skannerin tapaan toistaa värejä tässä kortissa, enkä saanut niitä kuvankäsittelyllä paranneltua tämän enempää. Tämä nimenomaan verrattuna siihen, miten kuva toimii alkuperäisen kortin esittämisessä, ei kuvana sinänsä. Kuvana itsessään tämä on hyvä, muttei toista alkuperäisen kortin sävyjä riittävästi. Taustana on vesivärilaveerattua kirjansivua, jota oli vielä hieman jäljellä. Täytyy jossain vaiheessa tehdä uusi erä.

ATC Lopullisuus

Lopullisuus. Synkkänä myttynä sydämessä, kuihtuneet lehdet, kursittu kasaan tuskasta.

Tämä ATC valmistui Koukussa Kortteihin -sivuston vintage-haasteeseen jokunen viikko sitten. Tehtävänannon mukaan kortissa piti olla jotain ommeltua, ja sattui iskemään tällainen inspiraatio, vaihteeksi synkemmissä sävyissä. Mitä lopullisuus itse kullekin tarkoittaa? Elämään mahtuu monenlaista ja mitä pidempään elää, sitä enemmän sattuu. Joskus olen määritellyt aikuisuuden luopumisen kautta. Aikuistuminen on sopeutumista luopumiseen. Mitä mieltä sinä olet?

ATC 17th Century Love Story

Vietin muutaman päivää särkylääketokkurassa, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Istuin tietokoneella ja hain musiikkia Youtubesta. Katselin haasteita ja muita aktiviteetteja jaksamatta lähteä mihinkään mukaan. Paitsi Pakinaperjantaihin, jonka osallistumisen postasin aiemmin tänne. Kun olin saanut viritettyä aivoni tarinavaihteelle, tapahtui jotain mitä en ole pitkään aikaan kokenut. Sain hillittömän ideatulvan liittyen kertomukseen, jota työstin jo vuosi sitten marraskuiseen romaanihaasteeseen. Tietokoneelta löytyy jo kuudetta sivua luonnostelua, yksi reippaan sivun mittainen henkilötutkielma, ja sängyn vieressä olevaan vihkoon on tullut kirjoitettua käsin monta sivua luonnosta. En voi varsinaista tekstiä kirjoittaa vielä pätkääkään, jos aion osallistua haasteeseen.

Katsotaan mitä tapahtuman pitää. Olen antautunut kirjoittamisen riemulle ainakin toistaiseksi. Kuinka kauan flow voi kestää, kun sitä lietsoo päivittäin sopivalla musiikilla?;) Olen onnellinen myös siksi, että juuri tähän olen tähdännyt mm. ATC:tä tekemällä - luovuustukkeumien poistamiseen (toki teen ATC:tä ihan vain niiden itsensä vuoksi, mutta niiden kanssa on helpompaa ottaa rennosti ja vain pitää hauskaa). Kirjoittaminen kun on aina ollut perfektionismini pahin uhri ja juuri se luovuuden laji, jonka olen kokenut omimmakseni, vaikka minun onkin vaikea sietää omaa vajavaisuuttani siinä ja siten harjoitus on jäänyt vähiin. Kiitos yliopistolle, edesmenneille tilitysblogeilleni ja eläinharrastukselle (yhdistyslehdet) siitä, ettei kirjoittaminen ole kuitenkaan ollut aivan olematonta.

Kaikesta tästä syntyi uusi ATC, joka on inspiroitunut työstämästäni tarinasta. Jos onnistun saamaan sen valmiiksi, postaan linkin tänne sitten aikanaan. Jostain syystä yksityiskohdista on vaikea puhua, kun työ on vielä aivan kesken. Historiallisesta romantiikasta kuitenkin on kyse ja sitä on erinomaisen hauskaa työstää.=) Tarinan alkuperä on jossain n. 20 vuoden takana teini-iän romanttisissa päiväunissa (ks. postaukseni sielukirjasta) ja siitä tulee nyt aivan totaalisen uudistettu versio, vaikka päänsisäisen maailmani arkkityypit lienevätkin hyvin tunnistettavissa.;)

Papereista jälleen kiitokset muikulle, laulun teksti (kirjoitettu aidolla musteella) puolestaan on kahvilla tuhritulla kirjansivulla. Kortissa on Johan Granqvistin nimiin merkitty laulu En voi sua unhoittaa:
En voi sua unhoittaa poies,
vaikken ikänään sua saa!
Sä sydämessäni olet
ikuisessa muistossa.
Jos arvossa mä oisin
rikkahien rinnalla,
niin totta varmaan voisi
viel' onnenikin kukoistaa.

PS. Heitän loppuun kirjoitushaasteen:
Kirjoita omasta päänsisäisestä arkkityypistäsi kuvaus, runo tai tarina. Tekstin pituudella ei ole väliä eikä haasteella ole määräaikaa. Arkkityyppi on jonkinlainen henkilötyyppi, joka aina tuppaa toistumaan. Sillä on sinulle merkitystä syvemminkin kuin yhteen tarinaan tai vaikka roolipeliin kehitettynä sankarina. Toki arkkityyppisi voi toistua roolipelihahmoissa yhtä lailla kuin tarinoissa tai runoissa. Se voi ottaa monia muotoja, mutta oleelliset elementit ovat aina tunnistettavissa. Aivan kuten Holdstockin romaanien mytagot, jotka toistavat eri aikaisia kerrostumia myyttihenkilöistä/olennoista.

Jos joku tarttuu tähän haasteeseen ja jättää kommenttiin linkin postaukseensa tai vaikkapa kirjoittaa arkkityypistään kommenttiin, lupaan kertoa lisää omista arkkityypeistäni vastineeksi.

ATC "Elettiin sitä ennenkin"

Kasvovoide pitää olla vitaminoitu ja ties mitä, apteekin perusvoide ei kelpaa puhumattakaan muista vaihtoehdoista. Vaikka Daily Mail suosittelee nuorekkaamman ulkonäön takaamiseksi terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa ihmerasvojen sijaan. Toisaalta kyllä sitä ennenkin osattiin kaupata ja ostaa ihmetuotteita, eipä ihminen ole sadassa vuodessa miksikään muuttunut. Kuluttajansuojalait tosin on keksitty suojelemaan kansalaisia pahimmilta vedätyksiltä, muttei niistä ole käärmeöljykauppiaiden kitkijäksi.

"Elettiin sitä ennenkin!" voi huudahtaa monessa yhteydessä. Miksi asioista pitää tehdä olevinaan vaikeampia ja monimutkaisempia, yleensä kalliimpia, tuotteistettuja, identiteetin rakennuspalikoita? Emmekö ole enää omia itsejämme ilman hifistelyä? Mutta kuten sanottua, ei mitään uutta auringon alla. Markkinavetoinen identiteetin rakennus on varmaankin se radikaalein mullistus, kun minuutemme perustuu tiettyjen tuotteiden ostamiseen ja/tai ostamatta jättämiseen. Ennen vanhaan sanottiin, että joku on mainosten orja. Ja lapsena leikittiin ivallisesti hienostelijoita. En ihannoi muistoa, totean vain millainen oli ajan henki.

Onpa toki niinkin, ettei sitä ennen aina eletty. Kuoltiin sairauksiin, ruokamyrkytyksiin, onnettomuuksiin, jne. useammin kuin nykyään. Muutoksia on helppo vastustaa sillä perusteella, että "kun minä olin nuori kouluun piti hiihtää 20km mennen tullen ilman kenkiä, sudet söivät menomatkalla ja karhut paluumatkalla". "Kaiken maailman kypärät ja turvavyötkin ovat niitä nykyajan hömpötyksiä, joita ilman minun nuoruudessani elettiin, ja ihan terveenä ja ehjänä pysyttiin." Eihän sitä ennen ollut masennustakaan, apteekista kun sai laillisesti myrkkyjä, joilla ottaa itseltään hengen. Jos vaikka köyhyys ahdisti, kun piti kerjätä ruokansa ja lapset kuolivat nälkään tai kylmään.

Tällaisia kahdensuuntaisia ajatuksia mielessäni sisältyy ensimmäistä It's all about the Vintage -haastetta varten tehtyyn korttiin. Valokuva on itse ottamani, Tukholman Skansenilta. Toisesta taustapaperista kiitos muikulle, jolta sen sain vaihdon mukana. Taustan ja "tägin" kirjansivua tein ruskeammaksi kahvilla, siitä kun aina jää pannunpohjat.;)

ATC Sex Set -setti

Rakastajatar, 1/6

Ylpeä nainen, 2/6

Hän tulee, 3/6

Ménage à trois, 4/6

Päästiinpä keikkumiseen, 5/6

Hikinen suudelma, 6/6

Tämä kuuden kortin setti syntyi ATCs For All -löydetyn runouden maratonin puitteissa. Löydetty runous eli found poetry tarkoittaa sitä, että etsitään jokin kirjan tms. sivu, jolta leikataan sanoja muodostamaan runo. Olin tällä kertaa valmistautunut ennakkoon, joten Sex Set on hyvin mietitty kokonaisuus, ainakin mitä tekstiin tulee. Tykkäsin kovasti näiden korttien tekemisestä. Oma suosikkini on Ménage à trois, mutta Rakastajatar tulee hyvänä kakkosena.

Klikkaa kuvat isommaksi niin näet myös pois rajautuvat reunat.

ATC Mansikkala, 3H ja keittiö

Mansikkalan mökki, 3 huonetta ja keittiö, sijaitsee puolen hehtaarin tontilla. Vuonna 1952 valmistunut talo on peruskorjattu ja putket laitettu, mutta vaatii pintaremonttia. Pihapiirissä kasvaa omenapuita ja viinimarjapensaita. Tästä idyllinen koti sinulle, joka arvostat omaa rauhaa ja haluat kasvattaa itse ruokasi!

ATC Fires of the Evening

Tämä kortti syntyi alkujaan Gardenin sivutuotteena, puutarhajätettä siis.;) Minulta jäi yli keltaista ja punaista akryylimaalia, joten sutaisin ne yhteen korttipohjaan. Kun värit olivat kuivuneet, mietin mitä tästä tehdä. Tuli sitten mieleen, että tuossahan olisi täydellinen auringonlasku. Ja leimasta löytyy nuotiokin. Kokonaisuutena tykkään tästä kortista kovasti.

Emme harrasta varsinaista retkeilyä (metsässä kävelyä kylläkin), mutta käymme välillä ulkoilualueella istumassa tulen äärellä. Siellä on hieno tunnelma, kun olemme iltasella kahdestaan luonnon keskellä puiden rätistessä. Ne kerrat ovat henkireikä stressin keskellä. Jotain alkukantaista viehätystä on tuossa yhtälössä.

ATC Muguet de Paris - My Newbie Card - This Is Me

ATCs For All -foorumin newbie-korttini lähtee USA:aan. Tässä kortissa kaikki edustaa minua. Kyse on sanojen lisäksi tyylistä ja mielikuvista. Koristeita kortissa ei voisi missään tapauksessa olla enempää. Yritin sellaista vielä ympätä mukaan - siitä tuo nimi Muguet de Paris (Pariisin kielo), joka luki ko. lappusessa - mutta se tuntui liialliselta. Reunat (joista skanneri rajaa useista yrityksistä huolimatta pienen siivun pois) ovat hieman suttuiset. Kirjansivun tekstikohta on tarkoituksella valittu. Newbie-korttiketjussa on tarkoitus lähettää ATC-muotoinen esittely itsestään, maastaan, taiteestaan, tms. omaan viestiin vastanneelle henkilölle.

ATC Inside My Own Head

Tämä kortti on tehty P*skarteluhaasteeseen. Aiheena oli luonnos, jonka mukaan kortin elementit täytyy asetella. Tulin poikenneeksi aavistuksen tuosta luonnoksesta, koska halusin kirjansivusta revityn kappaleen tekstin näkyviin.

ATC Kuolon korppi vartoo hankeen nukkujaa

Kuolon korppi vartoo hankeen nukkujaa on Kansantarut / Vuoden kierto -sarjan osa 3/4. Sen olisi pitänyt valmistua viime talvena, talvikortti kun on, mutta totta puhuen sain tämän aiheen päähäni vasta tänään. Taustana on sinisellä ja mustalla vesivärillä laveerattu kirjansivu. Lumi ja kuu on maalattu vesivärillä, korppi puussa on leimakuva.

Tämän kortin karmiva aihe tulee suomalaisesta kansanperinteestä ja kansanviisaudesta, vaikka siinä onkin ripaus Holdstock-inspiraatiota. Jos väsyneenä menee makuulle lumeen, ei siitä enää herää. Modernisti selitettynä kyse on siitä, että lumeen nukahtaminen ilman suojaa on hengenvaarallista, koska nukkuja paleltuu helposti. Ja väsyneenä nukahtaa herkästi, vaikkei olisi aikonut. Tavallaan tämä aihe myös purkaa omaa kuolemanpelkoani, johon sain talvella turhan läheistä tuntumaa.

ATC Valontuoja - kevään tamma

Kansantarut / vuoden kierto -sarja on ollut pitkään työn alla, ainakin ajatuksissa. Valontuoja - kevään tamma on sarjan kortti 2/4. Alkujaan suunnittelin tehdä tämän kortin lehdestä leikatusta kuvasta, mutta päädyin vesivärimaalaukseen. Olen tyytyväisempi lopputulokseen näin, koska sain kuvasta mieleisen.

Liinaharja tamma tuo kevään ja valon. Se on hurja otus, jonka kaviot iskevät kipunoita sen laukatessa auringon säteitä pitkin. Tämä on jälleen Holdstock-inspiroitunut "kansantaru".

ATC National Hero

Tämäkin ATC on suosikkejani lokakuulta 2009. Vanha ongelma kohovärien kuivumisen kanssa näkyy, mutta tykkään kortin tulkinnallisuudesta. National Hero kortin nimenä olisi yhtä hyvin voinut olla Kansallissankari, mutta joskus jokin kieli vain tuntuu nimeämiseen luontevimmalta. Nimet ovat minulle oleellinen osa korttia, koska ne useimmiten luovat teokselle tietyn tulkinnan. Toki tulkinta on aina vapaa ja katsojasta riippuvainen. Mutta juuri minulle itse tekemieni korttien nimet kertovat vielä vuosien päästä, mitä olin sillä hetkellä ajatellut.

Suomalainen Nainen uhrautuu tai sankarillisesti suoriutuu - tulkitsijasta riippuen. Hän tekee vähän kaikkea ahkerasti. Hän on luonnonläheinen, luonnollinen, iloinen, pirteä, uuttera, kuulas. Hän suosii suomalaisia tuotteita ja suomalaista kosmetiikkaa, joka soveltuu juuri suomalaiselle naiselle. Nainen yhtä lailla patikoi erämaassa kuin leipoo kotona perheelle pullaa ja johtaa suuryritystä luonnollisen naisellisesti.