Onteloneulelapaset

Olin viime talvena työväenopiston kurssilla, missä opeteltiin kaksinkertaisia neuloksia. Siellä saivat alkunsa nämä onteloneulelapaset. Lankana on Gjestal Raggegarn, väreinä tummanharmaa ja tiilenpunainen. Lapasista tuli paksut ja lämpimät, hyvin tarkeni koko kylmän kevään. Ne ovat myös sen verran reilunkokoiset, että alle mahtuu tarvittaessa sormikkaat. Ravelry-linkki.

Lehmus-huivi

Tässä Lehmus-huivi, jonka neuloin Elinalle viime kesänä. Tarkoituksena oli tehdä reilun kokoinen kolmiohuivi lämmittämään hartioita ja käsivarsia syys- ja kevätaikaan kun villatakki saattaa olla liikaa. Huivi on ensimmäinen pitsineuletyöni ja onnistui mainiosti. Lanka on Novitan Seitsemää Veljestä. Huivi on ollut ahkerassa käytössä. Tässä vielä Ravelry-linkki.

Farkkuhame ja T-paitahame

Pari tuunausta ompelukoneella, joka nyt toimii kuin unelma (paineilmaspraylla puhdistettu + öljytty ompelukoneöljyllä): vanhasta H&M farkkuhameesta leikkasin yläosan pois, koska se ei vyötäröltä mahtunut kiinni ja halusin muutenkin leveämmän ja lyhyemmän mallin. Ompelin kuminauhakujan ja laitoin kuminauhan. Vyö on hameen päällä pelkkänä koristeena. Taakse jäi varsin mittava halkio (alkujaan hame oli lähes maksimittainen), mutta alushameen kanssa se ei haittaa mitään.

Alushameen itse asiassa tein jo aiemmin ja olen sitä käyttänyt myös sellaisenaan. Siinä on materiaalina kaksi mustaa T-paitaa, joita en ole voinut värin takia enää pitää. Ihoni kun reagoi nykyään vaateväreihin kutisemalla, kirvelemällä ja tekemällä näppylöitä. Leikkasin niistä etu- ja takakappaleet viistottaen, ompelin yhteen ja lisäsin kuminauhakujan + kuminauhan.

Takki on Varustelekasta, vyö Jussin entinen (omittu, hah), kaulakoru ja paita äidiltäni, kengät Anttilasta, laukku NT Bagsista.

Häävieraana

Huomasin päivää ennen juhlia, että hääkutsussa luki pukukoodina cocktail-puku. En omista sellaista, ja vaihtoehtoja mietittyäni totesin, että Eurokankaan palakorista alkujaan koristetyynyn päällisen tekemistä varten hankittu kappale koristeellista verhosatiinia saattaisi sopia. Taisteltuani ompelukoneen kanssa, lopputuloksena valmistui "pötkö", johon lisäsin kuminauhakujan. Tämä oli pikainen kyhäelmä, enkä oikein osaa käyttää kaavoja (vanhojenpuku syntyi kurssilla, jossa opettaja neuvoi kaavojen kanssa). Puhumattakaan, että olisin eläessäni ommellut kovin paljon. Vyö ja jakku peittävät sopivasti huonoimmat kohdat.;)

Asu toimi häissä hyvin.:) Ei ehkä ole aivan sitä, mitä periaatteessa olisi pitänyt, mutta väliäkö tuolla, kun on riittävän juhlava. Kengät ja villasukat eivät kuulu asuun!;) Oikeasti käytin bootsimallisia "korkokenkiäni", mutta näillä on parempi kävellä (matkasimme häihin julkisilla). Villasukat siksi, että aamulla ennen lähtöä veti pahasti suonta molemmista jaloista. Hame siis itse tehty, maksoi 4€. Jakku ajalta, jolloin H&M postimyynnistä vielä sai isompia kokoja normaalimallin vaatteista. Hankin liituraitaisen jakkupuvun aikoinaan ollessani bestman ystäväni häissä (on toki epätavallista, mutta olemme ystäväni kanssa tunteneet 9-vuotiaasta asti). Rusetti on satiininauhaa Eurokankaasta - ollut käytössä myös vyönä. Kauluspaita on Varustelekasta muistaakseni brittiarmeijan ylijäämää, oli jokunen vuosi sitten alekorissa hintaan 1€. Vyö on alkujaan Jussin, varmaan siis myös Varustelekasta hankittu. Rintakoru on Kalevala-korun sudenpääsolki, jonka sain muinoin ylioppilaslahjaksi.

Ompelukoneen kanssa taistelun välttämiseksi sain erinomaisia vinkkejä pöytäseurana häissä olleelta mieheltä.:) Hänellä oli pidempi kokemus vanhojen ompelukoneiden huoltamisesta, koska on niitä käyttänyt enemmänkin (valitsi koulussa "rättikässyn", kun minä puolestani olin teknisessä). Suositteli tietokoneen näppäimistön puhdistamiseen tarkoitettua paineilmaruiskua/sprayta etenkin hankalampien paikkojen puhdistukseen. Sitten ompelukoneöljyä käyttöohjeen neuvomiin paikkoihin, koska öljy väärässä paikassa voi jumittaa koneen toiminnan. Lisäksi oli puhetta siitä, että lanka voi olla pölyyntynyttä ja muuten huonolaatuista. Ainakin langan pölyisyys on todennäköistä, koska lankakoria oli säilytetty vintillä suojattomassa paikassa. Ongelman nimi on, että todennäköisesti -60-luvulta peräisin olevan Singerin alalanka jumittuu yhtenään. Ompelukone on ollut todellä pitkään käyttämättömänä, aina edellisen omistajan kuoleman jälkeen. Täytyy huoltaa ja sitten vain harjoittelemaan!:)

Vanhojentanssipuku vuodelta 1994

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Menneitä muistellessa tuli kirjoittamaani romaaniin liittyen mieleen vanhojentanssipukuni. Vuosi oli 1994, olin 17, ja käynyt työväenopiston vanhojenpukukurssin aloitteleville ompelijoille. Malli on itse suunnittelemani historiallisten pukukirjojen pohjalta, tarkoitus oli edustaa 1600-luvun alkua. Tänä päivänä löytyy netistä kaikki tarpeellinen tieto, siihen aikaan olin lähikikirjaston varassa. Sinne ainakin tuli useimmiten mentyä, kun pääsi pyöräillen.

Opettajan avustuksella sovellettiin kaavoja. Koristenauhoja iltaisin ommellessa oli sormet kovilla.;p Korsettia ei ole, vaan puvussa on tukiliuskat. Siksi miehusta ei ole tuon suorempi. Kustannuskysymyksiä. Pitsi on muistaakseni vanhoista verhoista. Suurin osa alushametta on lakanakankaasta, vain edessä on samettia - kuulemma se on sentään aivan aito historiallinen ratkaisu. Puvun alaosaa tukee ns. lantiomakkara, jonka valmistin täyttämällä vanhan sukkahousun lahkeen vanulla. Tuohon aikaan ei käytetty sen kummempaa pönkkää, vaikka tietenkin lantiomakkarat tehtiin täyttämällä kangaspatukka jouhilla noiden modernien materiaalien sijaan.

Kampauksen tein myös itse, näissä kuvissa kiharoita ei enää ole. Mikään maailman hiuslakka ei taida pystyä pitämään kuontaloa kuosissa paria tuntia pidempään. Nykyään se ei tietenkään enää ole ongelma, kun hiuksilla ei ole yleensä pituutta edes kiinni sitomiseen. Puku on vanhemmillani edelleen tallessa, mutten ole mahtunut siihen enää vuosiin. Tuossa on vielä miekkailuharrastajan vartalo. Kiloja on kertynyt yhtä lailla kuin elämänkokemustakin. 17-vuotiaana mielessä pyöri viattomampia seikkailutarinoita. Nyt puolestaan osaan kirjoittaa siitä, millaista on olla viaton nuori nainen.

Toki viattomuuteen tuo tahran muisto, että luonnostelin pukua kemiantunnilla takarivissä istuessani. Kerran myös kokeilin lukea salaa seikkailuromaania. Niistä muista kolttosista ei nyt puhuta.;p

EDIT: Eilen esittelin vain kuvat, tänään tein Inspired-haasteen inspiroimana tästä digiskräppäyksen. Haasteen tehtävänannon mukaan "paperi" on itse valmistamani. Itse asiassa kaikki tässä on omaa tekoani, paitsi fontti Renaissance. Kirjoittelin käsin kuitukärkikynällä pätkän valmisteilla olevasta romaanistani, sekä piirsin liljankukan. Skannasin ne, ja kuvankäsittelyllä sain aikaan lopullisen jäljen. "Paperin" värjäyksessä on käytetty useampaa kerrosta (layer) sopivia värejä, sekä kerroksen näkyvyyden (opacity) muutosta. Värit etsin kuvankäsittelyohjelman värikartasta. Yhdessä kerroksessa hyödynsin efektejä, muistaakseni ulkoista hehkua (outer glow). Teksti ja kuvat saivat samankaltaisen käsittelyn.

Syy, että olen valinnut taustojen vakiokooksi 814x567, on läppärin laajakuvanäytössä. En osaa sanoa, miten leiskat toimivat muilla näytöillä, mutta olen pyrkinyt toteuttamaan nimenomaa digiskräppäykset siten, ettei kuvaa tarvitsisi vierittää suuntaan tai toiseen. Yleensähän digiskräppipaperit on tehty samaan suhteeseen ja ilmeisesti (?) samaan kokoon kuin oikeat skräppipaperit. Koska oma taustani on sivunteossa ja kuvankäsittelyssä, ei skräppäyksessä, tämä tuntui luontevalta valinnalta. Digiskräppään, koska haluan toteuttaa kuvankäsittelyssä kaikenlaisia villejä ideoita. Paperiaskartelun puolella teen ATC:tä ja satunnaisesti muita kortteja + mitä kotona tarvitaan. Tämä jaottelu on tuntunut toimivan juuri minulle.;)