Todellisuuspakoa

Inspiroiduin näihin ajatuksiin Kirsti Ellilän sarjakuvasta. Tällä hetkellä jumissa oleva romaaniprojektini on myös todellisuuspakoista roskaromantikkaa.;) Todellisuuspakoisuudellahan on varsin huono kaiku, siinä ei nähdä mitään taiteellista tai muuten merkittävää. Merkittävä - merkityksetön, syvällinen - pinnallinen, yhteiskunnallinen - todellisuuspakoinen. Suosittelen Zygmunt Baumanin teoksia lääkkeeksi kaksijakoisen maailmankuvan aiheuttamaan ahdistukseen. Postmodernin lumo oli itselleni merkittävä elämys. Tuija Pulkkisen Postmoderni politiikan filosofia avaa käsitettä ja ajattelua vielä syvemmin.

Henkilökohtainen on poliittista. Tämä on uuden aallon feminismin perusajatus. Voisi myös sanoa, että todellisuuspako on poliittista. Ihmiset haluavat vaihtaa maisemaa, kun elämä potkii päähän. Entisajan tehtaissa työskennelleet nuoret naiset olivat romanttisen kirjallisuuden suurkuluttajia. Siksi romanttisen kirjallisuuden perusteemoihin kuuluu köyhä tyttö, joka lopulta saa unelmiensa prinssin. Naisten arjen muodosti surkeasti palkattu ja kurjissa olosuhteissa tehty yksitoikkoinen työ, jonka vastapainoksi oli tarjolla raskaita kotitöitä ja lastenhoitoa, mahdollisesti alkoholisoituneen aviomiehen passausta. Tästä kaikesta kertoo realistinen kirjallisuus ja historiantutkimus. Sietäisi muistaa tänäkin päivänä, miksi aikoinaan kamppailtiin 8 tunnin työpäivän ja monien muiden asioiden puolesta, sen sijaan, että pidetään niitä itsestäänselvyyksinä.

Keskiajalla elämä potki päähän myös aatelisia ruton, nälänhätien ja sotien muodossa. Kehitettiin ritariromantiikka palvelemaan kauniimman elämän kaipuuta. Veikko Litzen on kirjoittanut erinomaisen teoksen Keskiajan kulttuurihistoria. Joka tapauksessa ritariromantiikka ei sellaisenaan kuvaa keskiajan elämää yhtään sen paremmin kuin Harlekiini-pokkarit kuvaavat nykyaikaa. Kauniimman elämän kaipuu on mielestäni erinomainen termi kuvaamaan todellisuuspakoisuutta.

Historiallisen kirjallisuuden lisäksi kauniimman elämän kaipuuta eli todellisuuspakoa näkyy selvästi historian kuvaamisessa. En tarkoita tällä varsinaista tutkimusta, vaan yleistä historian esittämistä. Meistä on hirveän mukava toistaa tarinaa piispa Henrikistä ja Lallista. Nuijasota on samoin yksi osa myyttistä suomalaista historiaa - sellaisena kuin siitä on tavattu kertoa. Esimerkkejä kansallisesta mytologiasta riittää. Silti historian suuria kertomuksia pidetään vakavasti otettavina ja merkittävinä teemoina, ei todellisuuspakoisina satuina. Huolimatta Tuntemattomasta sotilaasta tai vaikkapa HBO:n Generation Kill -sarjasta menneisyyden sotilaat ja armeijat ovat sankarillisia taistelijoita hyvän asian puolesta. Meistä on hirveän mukava kuvitella ritarit ja muut soturit ylevinä ja puhtoisina, toistamassa huomattavan moderneja nationalistisia ja normatiivisia ihanteita.

En ole kirjoittamisen asiantuntija, mutta haluan tuoda esille kirjoittajan mahdollisuuden luoda todellisuuspakoisiin tarinoihinsa poliittista sisältöä. Terry Pratchett on fantasiakirjallisuuden puolelta erinomainen esimerkki. Hänen kirjoissaan yhteiskunnalliset teemat on luontevasti kudottu osaksi tarinaa, täysin vailla saarnaamisen tuntua. Hirmurykmentti (alkup. Monstrous Regiment) kävisi queer-teorian perusoppikirjasta, tehdessään samalla humoristisen uusintaversion "tyttö pukeutuu pojaksi ja lähtee seikkailemaan" -kirjallisuudesta, jonka teemoilla on tosielämän esikuvansa. Usein tosin vähemmän hohdokkaasti toimeentulovaikeuksien kanssa kamppaileva nuori nainen tälläytyi miesten vaatteisiin päästäkseen töihin esim. rengiksi, ja saattoi elää miehenä koko loppuelämänsä. The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe on aihepiirin klassikkotutkimus.

Kirjailija tekee aina valintoja hahmojen ja tarinoiden suhteen. Onko valintojen aina toistettava tyypillisiä kaavoja? En missään nimessä peräänkuuluta poliittisesti korrekteja tekstejä, koska sellaiset tuppaavat olemaan ikävystyttäviä. Muttei ole mitään syytä sille, etteikö todellisuuspakoisella tarinalla voisi olla yhteiskunnallisesti merkittäviä ulottuvuuksia.

Kauniimman elämän kaipuun merkitys itsessään on myös yhteiskunnallista. Mitä kertoo nykyajasta se, miten suosittua "kotoilu" on? Ihmiset haluavat sisustaa, harrastaa käsitöitä, askarrella, laittaa ruokaa, leipoa fantasiakakkuja, sekä tietenkin lukea todellisuuspakoista kirjallisuutta. Vintage ja vanhan arvostaminen kertovat paitsi ekoajattelusta myös nostalgiasta. Fiftarius, keskiaikaharrastus, omavaraistaloudesta haaveilu tms. on toki jo itsessään hyvin todellisuuspakoista. Halutaan jossain määrin vaihtaa maisemaa mielikuvitukselliseen menneisyyteen, jossa "kaikki oli paremmin". Kuten löydetty runo ATC:ssäni Menneisyys kertoo.;)


 *****
Valokuvan olen ottanut Astuvansalmella vuonna 2007. Kaiken ikäisillä ihmisillä täytyy olla mahdollisuus jäädä ihmettelemään elämän pieniä asioita - vaikka sitten kameran kanssa. Muuten missään ei ole mitään mieltä.;) Ja kun kaikenlaiset pelit (esim. Sims) ovat mitä parhainta todellisuuspakoa, lisään tähän näytiksi yhden osuvasti nimetyn virtuaalilemmikkini. Ainakaan tällainen keräilyharrastus ei kartuta roinaa kotiin.;)


Pet's name: Sadun Lumo
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!

Irrallinen irvileuka

Lähdettiin kaivamaan auki Francois Rabelais'n hautaa tarkoituksena tarkistaa, onko kirjailijan ruumis pahasti pyörinyt viime aikoina. Jäljellä oli vain luuranko, josta jänteiden ja lihasten mädättyä kallo sai helposti napsaistua itsensä irti. Ei se pohdiskellut, ollako vai eikö, kunhan vain halusi nauttia raittiista ilmasta maattuaan ummehtuneen löyhkän keskellä viitisen sataa vuotta.

Kallo siitä sitten hinkui mukaan, mutta joutui katkerasti pettymään. Ei voinut edes olkiaan kohauttaa todetessaan, ettei mikään ole muuttunut. Ennen sanottiin "digeroimme tavernoissa kehomme konstruktioksi diverssejä nutrimentteja ja gastronomisia substansseja", nykyään same in English ja karppauksella höystettynä.

Kallopa siitä innostui rupattelemaan niin rivoja, ettei mokomaa ole kuultu moneen miespolveen. Kertoili mielipiteensä maan mahtavista, ja vähän vähäisistäkin. Ei niitä täällä Erään Suuren Yrityksen imperiumin vallan alaisena kehtaa toistaa, ettei vallan katsota mitätöntä kirjoittajanalkua sensuroinnin arvoiseksi. Sen vain sanon, että kallolle siinä kävi huonosti; se tuomittiin haudattavaksi ikuiseen hiljaisuuteen.

Sen hiljaisuuden nimi on Ei Vois Vähempää Kiinnostaa.


*****

Kiitos http://www.kolumbus.fi/~d638242/index.htm/ ja kaikki kunnia kirjailijalle, jonka tasolle ei juuri kukaan ole yltänyt - edelleen ajankohtaista ja hysteerisen hauskaa viiden sadan vuoden jälkeen.

Tuleepa taas pitkästä aikaa osallistuttua Pakinaperjantaihin.:)

Kuvan Mirabeaun kirjan L'Ami des hommes niteistä olen napannut Vincennes'n linnassa 2007.

Sananvapaus, osa 2

Venäjällä Pietarin uuden homoseksuaalisen propagandan kieltävän lain nojalla on vangittu heteroseksuaalinen perheenisä syystä, että hän mielenosoituksessa kantoi homojen oikeuksia kannattavaa kylttiä.

Putinille suunnatun vetoomuksen voi (englanniksi) allekirjoittaa täältä.

Itse kirjoitin juuri romaanin kakkosversion sivulle 45 "homoseksuaalista propagandaa", mutta toki tarina on muutenkin epäilyttävä.;) Onneksi Suomessa ei tarvitse taistella näin perustavanlaatuisten oikeuksien puolesta - ainakaan tällä hetkellä. Historia ei koskaan ole eteenpäin kulkeva edistysjana, vaikka siltä se yleensä halutaan saada kuulostamaan. Ajatellaan nyt vaikka fundamentalismin leviämistä islamilaisissa maissa tai muslimien ja juutalaisten suhdetta. Takana loistava menneisyys, vaikkei tietysti ongelmaton sekään.

Tämä merkintä on samalla tiedotus siitä, että täällä ollaan ja pysytään, vaikkei päivityksiä hetkeen ilmaantuisi.;) Kirjoitusvire on taas päällä. Tekstiä on nyt lukenut Jussin lisäksi kaksi muuta ihmistä ja vastaanotto on ollut hyvä.=) Tarinan kaarella mennään vasta ensimmäistä neljännestä, joten ihan äkkiä tämä ei valmistu. Hommia on muutenkin rästissä, joten olisin kiitollinen, jos jonain päivänä oppisin yhdistämään kirjoitusflown ja arkielämän.

EDIT: mieltään osoittaneen miehen tuomiota lykätty, oikeus tutkii vain syytettä viranomaisen vastustamisesta

Sananvapaus

Yhdistä fakta ja nettisivu:

Kirjailija hirtetään kerettiläisten ajatusten levittämisestä.
Moraalitonta aineistoa sisältävien kirjojen levittäminen pyritään estämään.
Kuvittaja vangitaan asento-oppaan tekemisestä.
Moraalitonta aineistoa sisältäviä kirjoja ei voi ostaa kuten muita.
Kirjailija vangitaan homoseksuaalisten runojen kirjoittamisesta.
Homoseksuaalisuudesta puhuminen ja kirjoittaminen on kielletty.

Apple kieltää Project Gutenbergin käytön iPhonessa
Jacques Valléen, des Barreaux'n herran elämä
Pay Pal sensuroi e-kirjoja
Pietarin kaupunki tahtoo suojella lapsia pahalta
I Modi, Euroopan ensimmäinen seksiopas

Missä määrin nykyiset suuryritykset toimivat eri tavoin kuin katolinen kirkko menneinä vuosisatoina?

Missä määrin lakeja säädetään joidenkin uskonnollisten näkemysten mukaan?

Missä määrin suuryritykset hallitsevat elämäämme? Onko internetissä todellista vapautta, jos vapauden hinta on kymmeniä euroja? Saako sananvapautta vain rahalla?

Mitä kaikkea voi tehdä viattomien suojelun nimissä? Pitääkö teini-ikäisiltä kieltää joidenkin kirjojen lukeminen?

Miksi täytyy olla joko yliseksuaalinen tai seksikielteinen? Miksei seksi voi olla luonnollinen osa elämää? Miksi taidetta pitää sensuroida? Miksi porno on niin pahaa, kun se (nykyisissä elokuvissa) oikeasti on vain klisheistä, mielikuvituksetonta ja itseään toistavaa?

"The belief in the power of pornography to deprave and corrupt (which remains the official motive for censorship even in the 20th century) continued to fuel fear of the perceived causal connection between sexual immorality and political subversion." (Marianna Beck, The Roots of Western Pornography)

Joinain päivinä mietin, mitä Aretino mahtaisi ajatella nykymaailmasta? Missä määrin seksuaalisuus todella vapautui 1960-luvulla, kuten Michel Foucault on tuumaillut? Renessanssiajan humanistit ja myöhemmät libertiinit kyseenalaistivat vallitsevaa järjestystä ja sensuuripolitiikkaa todella härskisti. Kuka mahtaa enää nykyaikana uskaltaa kirjoittaa vastaavalla tavalla?

*****

Tämä kaikki liittyy tekeillä olevaan tarinaani, mutta tulee nyt esitetyksi tällä tavoin. Yritin keksiä aiheesta ATC:tä, mutta ehkä särkylääkkeiden ja tarinan päässä pyörimisen vuoksi mitään inspiraatiota ei tullut.

ATC Hesari scraps -sarja

Elämäsi diili, sarjassa Hesari scraps 1/3. Leikattu Helsingin Sanomista uutisjutun kuvituksesta ja mainoksesta, taustalla teksti leimattu aidosti vanhalle hyllypaperille. Kaikkien korttien reunukset syntyivät levittämällä leimasinmustetta Tarjoustalosta hankitun halpissienen kappaleella. Hommasin paketillisen eri värisiä sieniä aika olemattomalla hinnalla. Niistä olen leikannut vasta yhden sopivan pieniksi kappaleiksi, joilla musteen levitys onnistuu. Raaskii myös heittää levittimen pois käytön jälkeen. Jos olisi ollut kotona kulahtanut keittiösieni tms. niin olisin toki silponut sen ensin.

Pinkki, sarjassa Hesari scraps 2/3. Leikattu Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Halusin yhdistää tekstin hääunelmiin. Tietenkään teema ei ole niin yksinkertainen, kuten kirjoituksessakin todettiin. Silti olen katsonut Häähullut -sarjaa sillä silmällä, ettei juuri sen tehokkaammin pysty parodioimaan naisilta odotettua hääunelman toteuttamista. Morsian heittäytyy raivohulluksi toteuttaessaan prinsessahaaveitaan "elämänsä tärkeimmästä päivästä" (Ei se todellakaan ole elämän tärkein päivä, joten miksi ladata häihin kohtuuttomia odotuksia? Meillä tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen syksyllä, joten voin kai tämän jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta.). Kaiken voisi varsin hyvin toteuttaa toisin. Tämä on vain yksi näkökulma kortin teemaan. Sukupuolen esittämisestä - vaatimuksista ja vaikeuksistakin - saisi aikaan loputtoman määrän ATC:tä.;)

Toinen todellisuus, sarjassa Hesari scraps 3/3. Leikattu Vesa Sisätön kirja-arvostelusta Helsingin Sanomista. Leimasin kuvan vesivärilaveeraamalleni (laveeraus = käytä reilusti märkää sivellintä värin levittämiseen ja/tai kastele paperi ensin, itselläni on lasten peitevärejä, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen) kirjansivulle. Tekstipätkä on täyttä asiaa.

ATC "Elettiin sitä ennenkin"

Kasvovoide pitää olla vitaminoitu ja ties mitä, apteekin perusvoide ei kelpaa puhumattakaan muista vaihtoehdoista. Vaikka Daily Mail suosittelee nuorekkaamman ulkonäön takaamiseksi terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa ihmerasvojen sijaan. Toisaalta kyllä sitä ennenkin osattiin kaupata ja ostaa ihmetuotteita, eipä ihminen ole sadassa vuodessa miksikään muuttunut. Kuluttajansuojalait tosin on keksitty suojelemaan kansalaisia pahimmilta vedätyksiltä, muttei niistä ole käärmeöljykauppiaiden kitkijäksi.

"Elettiin sitä ennenkin!" voi huudahtaa monessa yhteydessä. Miksi asioista pitää tehdä olevinaan vaikeampia ja monimutkaisempia, yleensä kalliimpia, tuotteistettuja, identiteetin rakennuspalikoita? Emmekö ole enää omia itsejämme ilman hifistelyä? Mutta kuten sanottua, ei mitään uutta auringon alla. Markkinavetoinen identiteetin rakennus on varmaankin se radikaalein mullistus, kun minuutemme perustuu tiettyjen tuotteiden ostamiseen ja/tai ostamatta jättämiseen. Ennen vanhaan sanottiin, että joku on mainosten orja. Ja lapsena leikittiin ivallisesti hienostelijoita. En ihannoi muistoa, totean vain millainen oli ajan henki.

Onpa toki niinkin, ettei sitä ennen aina eletty. Kuoltiin sairauksiin, ruokamyrkytyksiin, onnettomuuksiin, jne. useammin kuin nykyään. Muutoksia on helppo vastustaa sillä perusteella, että "kun minä olin nuori kouluun piti hiihtää 20km mennen tullen ilman kenkiä, sudet söivät menomatkalla ja karhut paluumatkalla". "Kaiken maailman kypärät ja turvavyötkin ovat niitä nykyajan hömpötyksiä, joita ilman minun nuoruudessani elettiin, ja ihan terveenä ja ehjänä pysyttiin." Eihän sitä ennen ollut masennustakaan, apteekista kun sai laillisesti myrkkyjä, joilla ottaa itseltään hengen. Jos vaikka köyhyys ahdisti, kun piti kerjätä ruokansa ja lapset kuolivat nälkään tai kylmään.

Tällaisia kahdensuuntaisia ajatuksia mielessäni sisältyy ensimmäistä It's all about the Vintage -haastetta varten tehtyyn korttiin. Valokuva on itse ottamani, Tukholman Skansenilta. Toisesta taustapaperista kiitos muikulle, jolta sen sain vaihdon mukana. Taustan ja "tägin" kirjansivua tein ruskeammaksi kahvilla, siitä kun aina jää pannunpohjat.;)

ATC National Hero

Tämäkin ATC on suosikkejani lokakuulta 2009. Vanha ongelma kohovärien kuivumisen kanssa näkyy, mutta tykkään kortin tulkinnallisuudesta. National Hero kortin nimenä olisi yhtä hyvin voinut olla Kansallissankari, mutta joskus jokin kieli vain tuntuu nimeämiseen luontevimmalta. Nimet ovat minulle oleellinen osa korttia, koska ne useimmiten luovat teokselle tietyn tulkinnan. Toki tulkinta on aina vapaa ja katsojasta riippuvainen. Mutta juuri minulle itse tekemieni korttien nimet kertovat vielä vuosien päästä, mitä olin sillä hetkellä ajatellut.

Suomalainen Nainen uhrautuu tai sankarillisesti suoriutuu - tulkitsijasta riippuen. Hän tekee vähän kaikkea ahkerasti. Hän on luonnonläheinen, luonnollinen, iloinen, pirteä, uuttera, kuulas. Hän suosii suomalaisia tuotteita ja suomalaista kosmetiikkaa, joka soveltuu juuri suomalaiselle naiselle. Nainen yhtä lailla patikoi erämaassa kuin leipoo kotona perheelle pullaa ja johtaa suuryritystä luonnollisen naisellisesti.