Täydellinen murha - luovan kirjoittamisen kurssin harjoitustyö

Täydellinen murha

Oranssikahvaisten Fiskarsin saksien terät toimivat aina yhtä luotettavasti. Pienet napsahdukset säestivät työtä. Pitkiä viiltoja. Harmaiden reunojen siisteys oli yhdentekevää.

Mietin, miten seuraava murha tapahtuisi. Ampumalla, myrkyllä, teräaseella, vai jollain eksoottisemmalla tavalla?

Miten uhria pitäisi lähestyä? Avoimesti torilla, soluttautua osaksi palveluskuntaa, hiipiä yöllä taloon, vai lähettää luottomies viemään viestiä, muka joltain arvohenkilöltä?

Mitä ruumiille tapahtuisi? Olisiko haavoilla tai luodinreiällä merkitystä? Tunnistaisiko myrkytyksen oireet? Arsenikkia on käytetty antiikin ajoista asti. Se on tunnettu ja luotettava. Kenties liiankin tuttu?

Tartuin Helsingin Sanomien ruokaliitteestä leikkaamaani reseptiin. Tunnettu ruokabloggari oli julkistanut kauniin kuvan thaimaalaisesta kanakeitosta.

Työnsin lehtileikkeen farkkujeni taskuun. Puin ylleni villatakin ja työnsin jalkani mukaviin tennareihin. Nappasin lipaston päältä lompakon ja auton avaimen.

Siwasta ei saanut tuoretta inkivääriä ja korianteria, muscovado-sokeria, siitakesieniä tai sitruunaruohoa. Kookosmaitoa, kanaliemikuutioita ja chilimarinoituja kanansuikaleita olisi saattanutkin olla, mutta suhtauduin asiaan epäilevästi. Suuntasin Prismaan.

Murhan suunnittelun täytyi olla hankalinta kirjoittamisessa. Päädyin siihen lopputulokseen käytyäni kohtauksen läpi kymmenettä kertaa. Miten vaikea ihmistä olikaan saada hengiltä!

Halusin tappaa uhrini toisin kuin Agatha Christie, Liza Marklund tai Leena Lehtolainen. Kaiken lisäksi kirjoitin historiallista dekkaria, kuten Ellis Peters. Cadfael-sarjassa täytyi olla kaksikymmentä osaa. Kaksikymmentä erilaista murhaa.

Tuhahdin ääneen. Ihmiset tuijottivat minua ja ostoskärryjäni.

Pienet pyörät ratisivat linoleumilla. Livahdin keksihyllyjen väliin.

Arsenikissa oli puolensa. Sitä täytyi entisaikaan olla helposti saatavilla. Arsenikkia käytettiin jopa kosmetiikassa. Ihomaaleissa ja karvanpoistovoiteissa.

Arsenikki oli yksi ainesosa Borgioiden suvun kuuluisaksi tekemästä cantarellasta. Sametin ja kultaompeleiden, hajuvesien ja tyylikkäiden eleiden raskauttama renessanssi sai myrkynkin vaikuttamaan hohdokkaammalta.

Vieritin ostoskärryt parkkiluolaan. Nostin yksinäisen muovikassin takaluukkuun, ja palautin kärryt paikoilleen.

Vein avaimen virtalukkoon. Väänsin kytkimestä ajovalot päälle. Fiatin moottori hyrähti käyntiin.

Keittiössä järjestin ostokseni työpöydälle hellan viereen. Oikeastaan minulla ei ollut aavistustakaan, mitä muscovado-sokeri oli. En ollut eläissäni nähnyt sitruunaruohoa. Luin reseptin huolella läpi, uudestaan, ja vielä kolmannen kerran.

Raastoin inkiväärin. Silppusin Ikean halvalla veitsellä sitruunuorohon, valkosipulin, porkkanat, limetinlehdet ja chilipaprikat. Huomasin unohtaneeni liottaa sienet, joten laitoin ne kulhoon ja väänsin hanasta vettä päälle.

Sekoitin kaikki ainesosat kattilassa, kuten ohjeessa neuvottiin. Kiehutin hiljalleen parikymmentä minuuttia. Keittiö täyttyi kirpeistä, pehmeistä ja mausteisista tuoksuista.

Kytkin radion päälle. Uutisten aika. Suomen Tietotoimiston piippaus oli pysynyt samanlaisena viimeiset kolmekymmentä vuotta. Niin pitkälle muistin.

Ajattelin murhaajaa. Kosto oli motiivina miljoonassa tarinassa. Enkö keksisi mitään omaperäisempää? Mustasukkaisuus? Vielä useammassa kuin miljoonassa. Vallanhimo, raha, jalokivet? Kenties minun pitäisi kirjoittaa psykopaatista. Jostakin, joka tappaa pelkästä tappamisen ilosta.

Lusikoin keittoa suuhuni. Nautin välillä vettä lasista. Tuskin huomasin tarkastella suullisia. Oliko lopputulos vaivan arvoinen?

Kasvojani rupesi kutittamaan sietämättömästi. Laskin lusikan ja raavin.

Mitä ihmettä iholleni oli käynyt? Ulkona ei ollut kovinkaan kylmä. Oliko Prismassa levinnyt joku omituinen bakteeri?

Kieleni tuntui paksulta kuin siihen olisi pistänyt ampiainen.

Ymmärsin, etteivät keuhkoni välittäneet happea verenkiertoon, kuten niiden olisi pitänyt. Tartuin kännykkään, mutta liian myöhään.

Kaaduin lattialle. Jospa olisin tiennyt olevani allerginen inkiväärille! Olisin voinut kirjoittaa inkiväärimurhasta. Arsenikkia oli käytetty aivan liian usein.

Lohipasta

Parhaat pastat jatko-osa on lohipasta.:)

Paista uunissa kirjolohifile.
Keitä pasta & valuta lävikössä kun kypsää.
Pastan kiehuessa tee kastike: paistettu lohifile palasiksi, 2 dl (1 purkki) kermaa, 1 purkki fetakuutioita (= salaattijuustoa).
Sekoita pasta ja kastike keskenään.
Annostele lautasille ja ripottele päälle parmesaaniraastetta.

Lohipasta ei tarvitse lisättyjä mausteita, koska se on itsessään maukas. Feta ja parmesaani tuovat suolaisuutta ja makua, ylimääräistä suolaa ei tarvita.

Kerroin Alkon myyjälle, millaista pastaa olin tekemässä, ja häneltä löytyi edullinen suositus, joka toimii hyvin: italialainen punaviini Barone Montalto.

Jälkiruokana meillä on ollut pari palaa valkosuklaata & pieni espresso. Sen vaihtoehtona voisi olla hedelmäsalaatti:

(kaksi annosta)
puolita ja siivuta banaani kahteen kuppiin
puolita ja lohko päärynä samoin
lohko päälle vesimelonia sopivasti
heitä vielä mukaan viinirypäleitä

Hedelmäsalaatin voi koristella strösseleillä, jos haluaa.

Tomaatti-vuohenjuustopatonki

Kaksi romaania valmiina, uusia suunnitelmia, luonnoksia, jne. mutta nyt olen jo jonkin aikaa pitänyt lomaa kirjoittamisesta. Taustatyötä on nyt luvassa, kirjoituskurssi ja jatkoa ylipäänsä. Yritän yhdistää molemmat tarinat isommaksi kokonaisuudeksi - katsotaan miten onnistuu.:)

Vaikuttaa siltä, että olen kärsinyt vitamiinien/hivenaineiden puutteesta. Aloitin monivitamiinitablettien napsimisen ja äkkiä piristyin huomattavasti. Suonenvedotkin hellittivät. Todennäköisesti kaikkeen on syynä kortisoni ja allergiat.

Tällaisia patonkeja meillä syödään usein. Patonki on esipaistettuja, eli se pitää paistaa uunissa ensin. Puolikas vuohenjuustopötköä siivutettuna yhden tomaatin kaveriksi. Pohjalla on auringonkukkaöljyä. Voisi tähän lisätä vaikka tuoretta basilikaa, jos haluaa.

Parhaat pastat

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Olen viime vuoden aikana kehitellyt muutaman helpon ja nopean pastareseptin. Niissä on käytetty rajallisesti aineita ja ne ovat helposti muunneltavissa, lisäksi jokainen taitaa olla lähes tai täysin lisäaineeton. Ainakin omien allergioitteni puitteissa näistä saa herkkua arkeen.

Kaikissa pastoissa luonnollisesti on mukana jonkinlainen makaroni. Ei ole suuresti väliä, millaista käyttää. Alkujaan suosimme kerällä olevia nauhapastoja, koska niitä on helppo keittää oikea määrä. Sitten vaihdoimme putkipastaan syötävyyden vuoksi. Etenkin tomaattikastiketta roiskuu helposti, ja on mukavampi lusikoida ruoka suuhun. Ei ehkä niin hienostunutta, mutta arkisen toimivaa.

Nämä ovat mutkattomia arkiruokia, joita voi nauttia vaikka sohvalla istuen, katsellessa Downton Abbeyta, Game of Thronesia, tai jotain muuta laatusarjaa. Nautinnon kruunaa erityisinä iltoina viini - punainen tai valkoinen. Jälkiruokana vaikkapa banaaninsiivuja siirapin kanssa, sekä pieni kupillinen espressoa.

Jokaisessa pastassa, kermaista kanapastaa lukuun ottamatta, toistuvat perusmausteet: ruokaöljy (meillä käytössä auringonkukkaöljy, HUOM! rypsiöljyä on nyt kokeiltu, siitä emme kumpikaan pitäneet), suola, mustapippuri, valkosipuli. Valkosipulin voi toki jättää pois, jos se ei sovi. Etenkin kermainen kanapasta maistuu hyvin ilman valkosipulia. Moniin tulee tuoretta basilikaa, mutta se ei ole välttämätön. Päälle meillä tykätään laittaa parmesaaniraastetta, joka itsessään toimii mausteen tapaan. Joissain parmesaaneissa on lisätty maitoproteiinia, joissain ei, muista katsoa tuoteseloste.

Toimivat yhdistelmät, joita olemme kokeilleet:

Kermainen kanapasta (kuvassa etualalla): lorauta kattilaan öljyä. Lisää maustamattomasta kanan- tai kalkkunanfileestä leikatut suikaleet. Paista suikaleet kypsiksi. Lisää valkosipuli, jos haluat sitä käyttää. Lisää 2 dl (normaali purkki) kermaa. Lisää 1 purkillinen tai pakkaus fetakuutioita ("salaattijuusto" on käypäinen). Kiehauta. Sekoita pastan kanssa ja tarjoile. Lisää päälle parmesaaniraastetta.

Tomaattia ja simpukkaa (kuvassa taka-alalla): lohko pestyt tomaatit uunivuokaan. Lisää reilulla kädellä öljyä, suolaa ja mustapippuria. Valkosipulia maun mukaan. Heitä sekaan kaksi purkkia säilykesimpukoita, joista (purkeista) on vedet valutettu pois. Paista 200 asteessa suunnilleen sen aikaa, että pasta ehtii kattilassa kiehua kypsäksi. Mitä lyhyempi paisto, sitä enemmän suutuntumaa tomaateista. Mitä pidempi paisto, sen enemmän kastiketta lopputuloksesta tulee. Molemmat käyvät. Kaada pastan sekaan ja varo, sillä uunivuoan sisältö on öljyn takia erittäin kuumaa. Lisää halutessasi pieneksi revittyjä tuorebasilikan lehtiä ja sekoita. Annostele lautasille. Voit myös koristella annoksen basilikanlehdillä, kuten kuvassa.

Tomaattia ja fetaa: lohko tomaatit uunivuokaan, jne. mutta älä lisää fetakuutioita vielä tässä vaiheessa. Simpukoita tähän versioon ei tule. Lisää fetakuutiot (1 purkki tai pakkaus) vasta, kun olet yhdistänyt tomaatit pastan kanssa.

Jauhelihaa ja simpukoita: kypsennä jauheliha (yksi tavallinen paketti) paistinpannulla. Lisää valkosipuli ja kaksi purkkia säilykesimpukoita (vedet poistettuna), suolaa sekä mustapippuria. Kypsennä vielä hetki, että simpukat lämpenevät. Lopuksi sekoita (halutessasi, tosin tässä versiossa basilika antaa erityisen kivan säväyksen) mukaan pieneksi revittyjä tuorebasilikan lehtiä, mutta älä anna niiden paistua kuin aivan pikkuruisen hetken. Lorauta pastan sekaan öljyä ja viimeiseksi yhdistä siihen paistinpannun sisältö. Lisää annosten päälle parmesaaniraastetta.

Jauhelihaa ja fetaa: kypsennä jauheliha jne. mutta älä lisää fetaa vielä tässä vaiheessa. Tähän pastaan ei tule basilikaa! Eikä tietenkään simpukoita. Lorauta pastan sekaan öljyä, yhdistä jauhelihan kanssa ja lisää fetakuutiot (1 purkki tai pakkaus). Parmesaaniraaste on ok, muttei välttämätön.

Helppo kanafeta: paista maustamattomia kanankoipia (3 kpl) uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori koivista nahka pois ja erottele lihat suuhun sopiviksi kappaleiksi. Sekoita pastan kanssa kananpalat, öljyä, suolaa, mustapippuria, valkosipulia, ja 1 purkki tai pakkaus fetakuutioita. Tämä pasta on erinomainen ilman parmesaaniraastetta (emme käytä sitä tähän). Tähän ei tule myöskään basilikaa.

Helppo kanapasta: sama kuin edellinen, mutta ilman fetaa. Ei parmesaania eikä basilikaa. Saattaa vaatia valkosipulin toimiakseen! Meillä mennyt 3 isoa kynttä. Viinisuositus tämän kanssa on hyvin täyteläinen shiraz/syrah punaviini, mutta pelkkä vesikin on hyvää.;)

Digiskräppimateriaaleista kiitokset: Junosplace, Raspberry Road Designs.