Fiktionistien haaste "Prinsessa"

Tässä huonoa runoa Fiktionistien tämän viikon haasteeseen:

Prinsessa tornissa korkeassa

tuolissaan istuu mieli maassa

murhe painaa lakkaamatta

eikä lämmitä hiipuva takka

”Yksin olen, ah ja oi

urhot ei torniin kiivetä voi

Täällä mä istun vahtien liettä

kun hovineidot sinkkuelämää viettää”

Kuuluu ulkoa siipien lepatusta

Onko se pulu vai korppi musta?

Uutta ilmaa saa takan hiilet

kun katosta alkaa putoilla tiilet

Kun tiilet katosta lakoaa

otus suunnaton torniin kurkistaa

pää sarvekas, silmä keltainen

savu sieraimista tupruten

suomujen peitossa alta ja yltä

siivillä mittaa viisitoista syltä

Tuumii prinsessa: ”Tajusin juuri,

tuo on linnuksi liian suuri”

Lohikäärme tuskissaan kiemurtaa

suomujen alta kutittaa

mut prinsessa rapsuttaa kaikkialta

hyvää tekee, etenkin vatsan alta

”On se nyt kumma jos tuota pelkään”

Prinsessa kapuaa otuksen selkään

Siivet valtavat alkaa lennon itään

eikä prinsessa kyydissä paina mitään

Lohikäärmeen luolaan aurinko paistaa

grillattu lammas maukkaalta maistaa

eikä kylmä oo enää prinsessalla

lohikäärmeen mahtavan siiven alla

Huonon kirjoittamisen iloa

Elina perusti uuden blogin nimeltä Fiktionistit. Se haastaa viikoittain kirjoittamaan huonon runon tai raapaleen mitä hämärimmistä aiheista ja tarkoituksena on, että kirjoittaminen olisi hauskaa ilman itsekritiikkiä. Ensimmäisen haasteen eläinsadusta kirjoitin ensin pitkän version, jonka sitten tiivistin sadan sanan mittaiseksi raapaleeksi. Raapale löytyy tuolta haasteen kommenteista ja tässä on sadun pitempi versio:


Olipa kerran pikku linnunpoika, joka hieman kasvettuaan alkoi kummastella kotiolojaan. Aikansa ihmeteltyään se viimein uskaltautui kysymään vanhemmiltaan:
– Äiskä ja iskä, miksi minä olen näin iso kun te olette noin pieniä?
Perheenisä, Lalli Leppälintu, kiemurteli aikansa mutta vastasi sitten:
– Se, poikaseni, johtuu ihan vain siitä, että äitisi syöttää sinua niin mahtavan hyvin. Toukissa on kovasti paljon proteiinia ja se kasvattaa lihasmassaa.
Lalli oli nuoruudessaan treenannut kovasti ja ollut aikoinaan jopa mestari lintujen painonnostokisoissa, mistä se oli usein kertonut pikku poikaselleen. Niinpä se arveli selityksen menevän täydestä pikku untuvikkoon.

Linnunpoika ei kuitenkaan ollut vielä tyytyväinen, vaan kysyi vielä lisäksi:
– Miksi minä olen tällainen harmaanruskea, kun te olette noin keltaisia?
Äiti, Laura Leppälintu, oli ollut biokemisti ennen kuin oli jättäytynyt kotiäidiksi, ja selitti poikaselleen vakuuttavasti:
– Sinä olet kasvanut niin nopeasti, ettei pigmentintuotantosi ole ehtinyt mukaan. Mutta kunhan vielä vähän vartut, niin sinusta tulee oikein kauniin värinen.

Linnunpoika oli hetken hiljaa ja kysyi sitten:
– Miksi minä sitten laulan ihan eri tavalla kuin te?
Se avasi nokkansa ja ulos kajahti kuuluvasti ”kukkuu, kukkuu!” johon yllättäen vastasi toinen samanlainen ääni kaukaisuudesta.
– Kuka on tuo, joka laulaa samalla tavalla kuin minä? linnunpoika kysyi.
– Kai meidän pitää kertoa totuus, isä sanoi. – Tuo on sinun oikea äitisi. Me olemme adoptoineet sinut.

Siitä  hetkestä lähtien perheessä vallitsi rauha ja sopusointu kun kätketyt salaisuudet eivät enää vaivanneet ketään. Sen pituinen se.

Limerikkihaaste

Lonkeropiirakan Korppisusi haastoi keksimään limerikin. Haaste on peräisin Valkoisen Kirahvin Opuscolo-blogista.

Haastekuvan on ottanut Valkoinen Kirahvi

L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin: 

1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)

4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 


Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!



 Jatkan tässä Korppisuden zombiteemaa:

Zombien valtaan jos joutuu Vantaa
taidan rahani kapakkaan kantaa
Paikallisella ostarilla
lajitoverit juottolan terassilla
ne rauhassa olla antaa


En nyt nimeä ketään haastetuksi mutta jokainen meidän blogia seuraava saa vapaasti osallistua.

Muodonmuutos

Metamorfoosi, kirjoituskurssin harjoitustyö

Jussi nakkasi kurkkuunsa Buranan ja huuhtoi sen alas isolla lasillisella vettä. Kipu ristiselässä painoi häntä kumaraan. Mistä helkkarista tuo nyt taas otti itseensä? Jussi ei muistaakseen ollut kantanut mitään painavaa hiljattain. Olikohan tullut nukuttua huonossa asennossa? Uni oli ainakin maistunut viime aikoina. Kun syksy alkoi tulla ja päivät lyhetä, oli aamuisin yhä vaikeampaa päästä sängystä ylös. Kuuma suihku toi vähän eloa kroppaan mutta suihkusaippua loppui kesken. Vastahan tuota oli viime viikolla ostettu uusi pullo! Aamupuuro sekä kahvit naamaan ja töihin.

Toimistossa Jussi enimmäkseen murahteli työtovereilleen ja nousi tuon tuostakin jaloittelemaan käytävälle. Liikkuminen esti selkää jäykistymästä ja helpotti oloa.
 - Onpas sillä ollut huono aamu, työkaverit ihmettelivät.

Lounaalla Jussi lappoi lautaselleen reilun kasan perunamuusia ja lihapullia sekä vielä seuraksi kinkkukiusausta. Jälkiruuaksi kukkurakulhollinen marjarahkaa. Ja kahvit päälle. Iltapäivän kahvitauolla hän pisteli kahvin kanssa berliininmunkin ja otti vielä santsikupin kahvia työpöydälleen että pysyisi hereillä. Miksi niiden piti laittaa syksyllä lämmitys niin kuumalle? Jussin deodorantti oli pettänyt jo puolilta päivin.

Illalla töistä tullessa Jussi pysähtyi puistoon. Raikas syysilma, ruohon tuoksu ja hämärä puiden alla saivat hänet haikeaksi. Ei tehnyt mieli mennä kotiin. Mutta kotona odotti uusi särkylääke, ristiselkää vihloi taas. Jussi kumartui nojaamaan polviinsa ja kipu hieman hellitti. Nälkäkin oli.

Kotiin päästyään Jussi halusi suihkuun huuhtoakseen pahimmat hiet. Lämmin suihku yleensä rentoutti lihaksia ja helpotti selkäkipuja mutta ei tällä kertaa.

- Sinähän kävelet ihan vinossa, Jussin vaimo sanoi. - Onko se noin pahana?

Jussi murahti tuskaisesti ja otti uuden Buranan.

- Tilataan pizzat, hän sanoi ja lysähti sohvaan.

Jussi ahmi nopeasti valtavan pizzan: kinkkua, salamia, katkarapuja, tuplajuusto... Syötyään hän kellui hetken puoliunessa. Illan elokuva jäi kesken kun hän siirtyi sohvalta sänkyyn ja nukahti saman tien.

Seuraavana aamuna Jussin selkää särki pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän otti kaksi Buranaa ja hoippui hikisenä suihkuun. Miten tuntui siltä, kuin hänen rintakarvoituksensa olisi ollut tavallista tuuheampi? Myös käsivarsikarvat olivat jotenkin pitempiä ja kainaloissa rehotti valtavat pehkot. Ja miksi hänellä oli naamassa pitkä sänki vaikka hän oli ajanut partansa vasta toissapäivänä? Jussi tunsi nukahtavansa seisaalleen. Hän kiskoi vaatteet päälleen ajamatta partaansa ja ajatteli mennä työpaikan kuppilan kautta. Iso kinkkupatonki, tupla-annos kahvia ja ehkä vielä wieneri tai joku muu möhnis...

Kun Jussi pääsi porraskäytävästä ulos, hän kumartui jälleen nojaamaan polviinsa. Särkylääke ei tuntunut auttavan lainkaan. Bussipysäkin sijasta hän suuntasi kohti puistoa missä tuoksui ruoho ja multa. Jänis oli loikkinut sinne päin vain vähän aikaa sitten. Jussi laskeutui nelinkontin. Kipu katosi. Vielä kun repi pois päältä kiristävät vaatteet, saattoi jälleen liikkua kuten kuului. Jussi lönkötti uneliaasti puistoon. Vatsa kaipasi vielä jotain täytettä. Jussi työnsi kuononsa ruohoon. Jäniksen haju oli vielä tuore. Vainu johti Jussin puiston perälle mistä metsä ja lenkkipolut alkoivat. Aamuhämärissä oli hiljaista. Jussin käpälät saivat varvikon rasahtelemaan. Jänis singahti liikkeelle varvikosta aivan Jussin edestä muttei ollut tarpeeksi nopea. Jussi harppasi sen perään ja vahvat hampaat taittoivat pienen niskan. Lämmin verinen liha maistui hyvältä.

Jussi nousi pieneen rinteeseen ja söi matkalla muutaman puolukan, joita yöpakkanen oli vähän puraissut. Pensaikkoisessa rinteessä kasvoi mäntyjä. Jussi löysi mieleisensä paikan ja alkoi kaivaa. Pensaiden suojiin, männynjuurakon alle syntyi nopeasti onkalo, jonne Jussi ryömi. Nyt saisi nukkua.

Kirjavan kissan näköalat

Kirjava kissa vetäytyi huvimajaan suojaan helteeltä. Se oli juuri saalistanut linnan puutarhasta hiiren, jota se sulatteli torkkuessaan. Kissaa oli aina tarvittu. Kauan sitten oli paikalla ollut vain kivinen torni, jonka seiniä puhkoivat ampuma-aukot. Jo silloin kissa oli suojellut asukkaiden ruokavarastoja ja pientä keittiöpuutarhaa. Tornista oli taisteltu ja sitä oli laajennettu suuremmaksi linnaksi. Ihmiset olivat tulleet ja menneet, mutta kissa oli hoitanut tehtävänsä.

Aikanaan taistelut olivat loppuneet ja puutarhaan olivat tulleet kukkaistutukset ja huvimajat. Palvelijat olivat kiiruhtaneet asioillaan. Arvovieraat olivat tulleet ja menneet hienoilla vaunuillaan.  Linnan asukkaat olivat viihtyneet puutarhassaan. Rakastavaiset olivat kohdanneet iltaisin huvimajoissa. Kaikkea oli kissa hiljaa todistanut. Se oli sulautunut pensaiden varjoihin ja ruusujen tuoksuun.

Hevosvaunut olivat vaihtuneet autoihin ja nyt linnan puutarhassa kuljeskelivat kameraa kantavat turistit. Kissaa ne eivät häirinneet sen enempää kuin aikaisemmatkaan ihmiset. Se olisi paikalla niin kauan kuin linna ja puutarhakin.

Pakinaperjantain haaste 298

Edit: Lisätty kuva. Kissa Villandryn linnan puutarhassa.

Vanhan suolan nälkä

- Olet kovin hiljainen. Ajatteletko häntä?

- Muistelen miltä hän maistui. Niin lämpimältä ja samalla suolaiselta. Hän oli ainutlaatuinen.

- Tiedän, rakas.

- Kunpa hän olisi suostunut muuttumaan!

- Se ei olisi ollut enää sama. Tiedät mitä verelle tapahtuu kun muutumme.

- Tiedän. Minä vain kaipaan häntä kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkin.

Tämä pieni vampyyriteemainen tuokiokuva on ensimmäinen kokeiluni Pakinaperjantain haasteeksi.

ATC Näetkö? 1/2 ja 2/2

Näetkö? 1/2 ja 2/2. Näitä ATC:tä olen suunnitellut jo pidempään. Printtasin omat valokuvani valokuvapaperille, 1/2 on aitan ovi Skansenilta Tukholmasta. 2/2 on Seitsemisen kansallispuistosta aarniometsäpolulta, jolla oli pituutta vain n. 2 km - suosittelen! Valitettavasti skanneri ei tuota haluttua lopputulosta, kun korteissa on näiden helmien kaltaisia ulokkeita. Nauhanpätkä 2/2:ssa on vihreävalkoista Raggegarnia, jota pihistin Jussin neulekorista ja punoin letille.

Halloween 2006

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Sarin ja Robertin halloween-bileissä vuonna 2006 olin vampyyrinkaltaisessa rooliasussa. Tai ehkä ihmissuden.;) Tämän digiskräppäyksen tekoon inspiroi Arkkikaupan haastekuva.

Kiitokset materiaaleista: Deviant Scrap, Antique Images, Arkkikaupan blogi.

Halkeama keltaisessa kivessä

Kivi tuntui sanovan minulle: "Katso, noiden yhteenkietoutuneiden mäntyjen lomasta näet toiseen maailmaan!" Se oli omituinen tunne, miten kivi olisi muka osannut sanoa yhtään mitään? Toisaalta se oli osa ikivanhaa peruskalliota. Ajattelin miljoonia vuosia, joiden aikana jokin oli saanut kiven pinnan värjääntymään keltaiseksi. En ollut nähnyt vastaavaa kaikkien niiden lomien aikana, jotka olin viettänyt vaeltaen metsissä etsimässä sitä, mitä kutsutaan sisäiseksi rauhaksi. Jos olin sen ollut joskus löytävinäni, mieleni muuttui kohta palattuani kaupunkiin.

Halkeama keltaisessa kivessä sai aikaan oudon vaikutelman, kuin elottomalla möhkäleellä olisi kasvot. Niillä se katsoi minua kuin muinaisesta tyyneydestään hetkellisesti havahtunut pyhä olento. Tunsin itseni mielenvikaiseksi raivatessani tieni aluskasvillisuuden läpi yhteenkietoutuneiden mäntyjen luo. Ehkä tyytymättömyyteni elämään johtuikin piilevästä mielenterveyden häiriöstä, eikä vikaa ollut koskaan muualla kuin omassa päässäni?

Katsoin mäntyjen lomasta, enkä pysty kuvailemaan näkyäni. Se oli julmalla tavalla kaunista ja rauhoittavaa. Ymmärsin, että kaikki elävä on yhteydessä. Hetken tunsin itseni osana maata, josta männyt kasvoivat. Jokin tuntui vasten tahtoani pakottavan minut pois. Olisin niin kovasti halunnut jäädä! Kotimatka toi minut kilometri kilometriltä lähemmäs todellisuutta. Kaikki oli silti muuttunut - tiesin nyt mikä tarkoitus elämälläni oli.

*****

Inspiroiduin Pakinaperjantain haasteesta kirjoittamaan tämän flash fictionin, johon lajityyppiin puolestaan sain innoituksen Elisalta. Kuva on itse ottamani ja olen sen manipuloinut enemmän oikean värikseksi. "Ilme" kivellä sinänsä on aivan aito. Kaikkein positiivisinta tässä kirjoitustyössä oli, ettei se vienyt enempää aikaa kuin yhden ATC:n tekeminen.=) Lähdin naputtelemaan suoraan Bloggerin päivitysnäkymään ja tarina syntyi lause lauseelta.

ATC Teksti lähtee lentoon

ATC Teksti lähtee lentoon kuvaa kirjaa tai kirjoittamista, kun teksti on sujuvimmillaan. Tai miten tuon nyt itse kukin haluaa tulkita.;) Onhan siinä mielikuvitusnäkökulmakin mahdollinen.

En alkujaan aikonut tehdä korttia, vaan harjoitella ihmisen piirtämistä. Sitä kun olen tehnyt erittäin harvoin. Harjoituksen puute tuskastuttaa nykyään aina välillä, kun haluaisi toteuttaa jotain, mitä ei kuitenkaan osaa. Toki juuri tekemällä se osaaminenkin karttuisi. Lopputulos ei lähellekään muistuta mallina käyttämääni valokuvaa, mutta tästä se toivottavasti lähtee. Rakastan 6B-lyijykynää. Piirtäisin hiilelläkin edelleen, mutta fiksatiivia käyttääkseni pitäisi varmaan olla kunnollinen kaasunaamari astman takia.:( Ylipäänsä voisin piirtää enemmän. Se vain juuri on ollut vuosien ajan ongelmakohta - perfektionismi on olevinaan estänyt harrastamasta, vaikka olen aina nauttinut taiteesta. ATC:t ovat vapauttaneet luovuutta selvästi ja lisänneet rohkeutta.:)

En muista olenko blogissa kertonut, miksi aloin niitä harrastaa, mutta se lähti Taiteiden yöstä elokuussa 2009. Olin vanhempieni kanssa käynyt eräässä näyttelyssä, jonka jälkeen olimme menossa kahville. Minulla oli nälkä ja viihtyisä kahvila tuntui todella houkuttelevalta, mutta matkan varrelle sattui taidemuseon ilmainen yleisötapahtuma. Siellä maalattiin maisemia akryyliväreillä. En voinut maalaamisen vetovoimalle mitään, vaikka vatsani yritti viestiä kahvin ja muhevan korvapuustin puolesta. Tekaisin ensimmäisen akryylityöni todella moneen vuoteen sillä välin kun vanhempani olivat kahvilassa. Se tuntui tavattoman hyvältä. Unohdin nälkäni täysin. Halusin kokea samaa lisää, mutta olen liian hyvin oppinut rajoitteeni, joiden takia mitään ei hyvistä aikeista huolimatta tule tehtyä. ATC on sopivan pieni ja vapaamuotoinen tapa toteuttaa luomisvimmaa. Idea taidekeräilykorttien takana on myös hieno: ilmainen vaihto muiden harrastajien kanssa.

Puheenaiheena olevaan korttiin palatakseni, Elämäsi diili -kortin leimaa puhdistelin yöllä alustana olleeseen jämäpaperiin. Siitä jäi ihan kivat leimausjäljet vielä, joten päätin leikata ne irti ja säästää. Tänä aamuna lotrasin palasille kahvinkeittimestä pannunpohjat. Vaikka muste on vesiliukoinen, ihan kivasti se pysyi kahvikäsittelyssä. Printtasin muiden kuvien ohessa samalle valokuvapaperille enchanted *scrap* factoryn kollaasiarkista siivet. Leikkausjäljet siivistä sai peittoon tuputtamalla Leimailutaivaasta hankkimaani liituväriä (chalks). Löysin alekorista 1,5 eurolla neljän värin laatikon, joka on toistaiseksi riittänyt ihan kivasti.

ATC Hesari scraps -sarja

Elämäsi diili, sarjassa Hesari scraps 1/3. Leikattu Helsingin Sanomista uutisjutun kuvituksesta ja mainoksesta, taustalla teksti leimattu aidosti vanhalle hyllypaperille. Kaikkien korttien reunukset syntyivät levittämällä leimasinmustetta Tarjoustalosta hankitun halpissienen kappaleella. Hommasin paketillisen eri värisiä sieniä aika olemattomalla hinnalla. Niistä olen leikannut vasta yhden sopivan pieniksi kappaleiksi, joilla musteen levitys onnistuu. Raaskii myös heittää levittimen pois käytön jälkeen. Jos olisi ollut kotona kulahtanut keittiösieni tms. niin olisin toki silponut sen ensin.

Pinkki, sarjassa Hesari scraps 2/3. Leikattu Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Halusin yhdistää tekstin hääunelmiin. Tietenkään teema ei ole niin yksinkertainen, kuten kirjoituksessakin todettiin. Silti olen katsonut Häähullut -sarjaa sillä silmällä, ettei juuri sen tehokkaammin pysty parodioimaan naisilta odotettua hääunelman toteuttamista. Morsian heittäytyy raivohulluksi toteuttaessaan prinsessahaaveitaan "elämänsä tärkeimmästä päivästä" (Ei se todellakaan ole elämän tärkein päivä, joten miksi ladata häihin kohtuuttomia odotuksia? Meillä tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen syksyllä, joten voin kai tämän jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta.). Kaiken voisi varsin hyvin toteuttaa toisin. Tämä on vain yksi näkökulma kortin teemaan. Sukupuolen esittämisestä - vaatimuksista ja vaikeuksistakin - saisi aikaan loputtoman määrän ATC:tä.;)

Toinen todellisuus, sarjassa Hesari scraps 3/3. Leikattu Vesa Sisätön kirja-arvostelusta Helsingin Sanomista. Leimasin kuvan vesivärilaveeraamalleni (laveeraus = käytä reilusti märkää sivellintä värin levittämiseen ja/tai kastele paperi ensin, itselläni on lasten peitevärejä, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen) kirjansivulle. Tekstipätkä on täyttä asiaa.

ATC Näkymätön?

ATC:n Näkymätön? jokainen voi tulkita omalla tavallaan, keijuksi tai muuksi näkymättömyydeksi. Sellaista voi erilaisissa tilanteissa elämän aikana esiintyä. Vai onko kyse mielikuvituksen voimasta? Ehkä on jokin toinen maailma, toinen ulottuvuus, joka risteää omamme kanssa? Kortti valmistui Koukussa Kortteihin -sivuston keijuhaasteeseen.

ATC Juhannus - elämän juhla

Juhannus - elämän juhla päättää sarjan Kansantarut / Vuoden kierto, ja on sen osa 4/4. Tämä oli jostain syystä hankalin kortti inspiraation puolesta, vaikka rakastan kesää. Ehkä juuri siksi tuntui vaikealta ilmentää kesän myyttistä olemusta. Kortti valmistui syksyn 2011 puolella, mutta blogipäivitykset jäivät kirjoittamisen jalkoihin. Näin ankarien talvipakkasten aikaan osaa iloita alkaneesta valoisasta kaudesta. Pimeys oli kovin väsyttävää. Aurinko, lämpö, elämä, toivo. Tuollaisia ajatuksia korttiin sisältyy.

ATC Kuolon korppi vartoo hankeen nukkujaa

Kuolon korppi vartoo hankeen nukkujaa on Kansantarut / Vuoden kierto -sarjan osa 3/4. Sen olisi pitänyt valmistua viime talvena, talvikortti kun on, mutta totta puhuen sain tämän aiheen päähäni vasta tänään. Taustana on sinisellä ja mustalla vesivärillä laveerattu kirjansivu. Lumi ja kuu on maalattu vesivärillä, korppi puussa on leimakuva.

Tämän kortin karmiva aihe tulee suomalaisesta kansanperinteestä ja kansanviisaudesta, vaikka siinä onkin ripaus Holdstock-inspiraatiota. Jos väsyneenä menee makuulle lumeen, ei siitä enää herää. Modernisti selitettynä kyse on siitä, että lumeen nukahtaminen ilman suojaa on hengenvaarallista, koska nukkuja paleltuu helposti. Ja väsyneenä nukahtaa herkästi, vaikkei olisi aikonut. Tavallaan tämä aihe myös purkaa omaa kuolemanpelkoani, johon sain talvella turhan läheistä tuntumaa.

ATC Valontuoja - kevään tamma

Kansantarut / vuoden kierto -sarja on ollut pitkään työn alla, ainakin ajatuksissa. Valontuoja - kevään tamma on sarjan kortti 2/4. Alkujaan suunnittelin tehdä tämän kortin lehdestä leikatusta kuvasta, mutta päädyin vesivärimaalaukseen. Olen tyytyväisempi lopputulokseen näin, koska sain kuvasta mieleisen.

Liinaharja tamma tuo kevään ja valon. Se on hurja otus, jonka kaviot iskevät kipunoita sen laukatessa auringon säteitä pitkin. Tämä on jälleen Holdstock-inspiroitunut "kansantaru".

ATC Sandman's Ikea Containers

Tämä ATC valmistui ensimmäisiin kuuluvan innostuksen puuskassa lokakuussa 2009. Pidän siitä paljon, siksi halusin laittaa sen esille vielä näin pitkän ajan kuluttua. Sama juttu kuin My Urban Roots -kortin kanssa - suosikkejaan esittelee mielellään. Vaikka ne eivät aina mitään muotovalioita olisikaan; vanhan askarteluveitseni terän loput vetelivät viimeisiään 2009, mikä näkyy leikkausjäljessä.

Jos Unien Valtias (Gaimania mukaillen) olisi hieman erityyppinen heppu (ei niin kipakka ja murehtivainen goottijätkä), vaikkapa sen lasten kiltin Nukkumatin tapainen, unia voisi säilyttää tällä tavalla. Miltä näyttää varttuneen nuorison (ts. keski-ikäistyvien) Nukkumatin kotona? Tuskin se on mikään sienimökki pilven päällä tai tummanpuhuvan jyhkeä goottilainen kartano. Onpas kuitenkin joku idyllinen puutalo, jonka kaapit ovat täynnä roinaa, jota Nukkumatti ei koskaan ehdi kiireiltään järjestää. Aika kyytiä pitää painella kaiket yöt yrittämässä nukuttaa ihmisiä, jotka jäävät roikkumaan tietokoneelle sen sijaan, että järkevinä kävisivät maate.

ATC Aurinko matkaa Tuonelaan

Tämä ATC valmistui lokakuun 2010 lopulla Koukussa Kortteihin -sivuston fantasia-haasteeseen teemana syksy. Se kuuluu sarjaan Kansantarut / Vuoden kierto 1/4. Toistaiseksi vasta tämä kortti on valmiina johtuen pitkällisistä sairasteluistani. Nyt olen sen verran toipunut, että jaksan taas tehdä muutakin kuin maata ja lukea.

Inspiraatiota korttiin ja sen nimeämiseen antoivat Robert Holdstockin fantasiatarinat. Niissä matkataan metsässä, jossa vanhojen tarujen hahmot elävät, muotoutuneena kunkin kulkijan alitajunnasta. Olen tavoitellut ajatusta vastaavasta suomalaisesta fantasiasta. Tällainen tunne on usein syksyllä, kun valon määrä vähenee. Samalla se kuuluu vuoden kiertoon - keväällä aurinko taas palaa elämään.

ATC Ellen kohta valoon lennä...

Tämän ATC:n tein Koukussa Kortteihin -sivuston kuutamoaiheiseen fantasia-haasteeseen lokakuun alussa. Inspiraatiota kortin nimeämiseen antoi Pessi ja Illusia, mutta nimi on katkelma laulusta Päivänsäde ja menninkäinen.