lauantai 11. helmikuuta 2012

Parhaat pastat

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Olen viime vuoden aikana kehitellyt muutaman helpon ja nopean pastareseptin. Niissä on käytetty rajallisesti aineita ja ne ovat helposti muunneltavissa, lisäksi jokainen taitaa olla lähes tai täysin lisäaineeton. Ainakin omien allergioitteni puitteissa näistä saa herkkua arkeen.

Kaikissa pastoissa luonnollisesti on mukana jonkinlainen makaroni. Ei ole suuresti väliä, millaista käyttää. Alkujaan suosimme kerällä olevia nauhapastoja, koska niitä on helppo keittää oikea määrä. Sitten vaihdoimme putkipastaan syötävyyden vuoksi. Etenkin tomaattikastiketta roiskuu helposti, ja on mukavampi lusikoida ruoka suuhun. Ei ehkä niin hienostunutta, mutta arkisen toimivaa.

Nämä ovat mutkattomia arkiruokia, joita voi nauttia vaikka sohvalla istuen, katsellessa Downton Abbeyta, Game of Thronesia, tai jotain muuta laatusarjaa. Nautinnon kruunaa erityisinä iltoina viini - punainen tai valkoinen. Jälkiruokana vaikkapa banaaninsiivuja siirapin kanssa, sekä pieni kupillinen espressoa.

Jokaisessa pastassa, kermaista kanapastaa lukuun ottamatta, toistuvat perusmausteet: ruokaöljy (meillä käytössä auringonkukkaöljy, HUOM! rypsiöljyä on nyt kokeiltu, siitä emme kumpikaan pitäneet), suola, mustapippuri, valkosipuli. Valkosipulin voi toki jättää pois, jos se ei sovi. Etenkin kermainen kanapasta maistuu hyvin ilman valkosipulia. Moniin tulee tuoretta basilikaa, mutta se ei ole välttämätön. Päälle meillä tykätään laittaa parmesaaniraastetta, joka itsessään toimii mausteen tapaan. Joissain parmesaaneissa on lisätty maitoproteiinia, joissain ei, muista katsoa tuoteseloste.

Toimivat yhdistelmät, joita olemme kokeilleet:

Kermainen kanapasta (kuvassa etualalla): lorauta kattilaan öljyä. Lisää maustamattomasta kanan- tai kalkkunanfileestä leikatut suikaleet. Paista suikaleet kypsiksi. Lisää valkosipuli, jos haluat sitä käyttää. Lisää 2 dl (normaali purkki) kermaa. Lisää 1 purkillinen tai pakkaus fetakuutioita ("salaattijuusto" on käypäinen). Kiehauta. Sekoita pastan kanssa ja tarjoile. Lisää päälle parmesaaniraastetta.

Tomaattia ja simpukkaa (kuvassa taka-alalla): lohko pestyt tomaatit uunivuokaan. Lisää reilulla kädellä öljyä, suolaa ja mustapippuria. Valkosipulia maun mukaan. Heitä sekaan kaksi purkkia säilykesimpukoita, joista (purkeista) on vedet valutettu pois. Paista 200 asteessa suunnilleen sen aikaa, että pasta ehtii kattilassa kiehua kypsäksi. Mitä lyhyempi paisto, sitä enemmän suutuntumaa tomaateista. Mitä pidempi paisto, sen enemmän kastiketta lopputuloksesta tulee. Molemmat käyvät. Kaada pastan sekaan ja varo, sillä uunivuoan sisältö on öljyn takia erittäin kuumaa. Lisää halutessasi pieneksi revittyjä tuorebasilikan lehtiä ja sekoita. Annostele lautasille. Voit myös koristella annoksen basilikanlehdillä, kuten kuvassa.

Tomaattia ja fetaa: lohko tomaatit uunivuokaan, jne. mutta älä lisää fetakuutioita vielä tässä vaiheessa. Simpukoita tähän versioon ei tule. Lisää fetakuutiot (1 purkki tai pakkaus) vasta, kun olet yhdistänyt tomaatit pastan kanssa.

Jauhelihaa ja simpukoita: kypsennä jauheliha (yksi tavallinen paketti) paistinpannulla. Lisää valkosipuli ja kaksi purkkia säilykesimpukoita (vedet poistettuna), suolaa sekä mustapippuria. Kypsennä vielä hetki, että simpukat lämpenevät. Lopuksi sekoita (halutessasi, tosin tässä versiossa basilika antaa erityisen kivan säväyksen) mukaan pieneksi revittyjä tuorebasilikan lehtiä, mutta älä anna niiden paistua kuin aivan pikkuruisen hetken. Lorauta pastan sekaan öljyä ja viimeiseksi yhdistä siihen paistinpannun sisältö. Lisää annosten päälle parmesaaniraastetta.

Jauhelihaa ja fetaa: kypsennä jauheliha jne. mutta älä lisää fetaa vielä tässä vaiheessa. Tähän pastaan ei tule basilikaa! Eikä tietenkään simpukoita. Lorauta pastan sekaan öljyä, yhdistä jauhelihan kanssa ja lisää fetakuutiot (1 purkki tai pakkaus). Parmesaaniraaste on ok, muttei välttämätön.

Helppo kanafeta: paista maustamattomia kanankoipia (3 kpl) uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori koivista nahka pois ja erottele lihat suuhun sopiviksi kappaleiksi. Sekoita pastan kanssa kananpalat, öljyä, suolaa, mustapippuria, valkosipulia, ja 1 purkki tai pakkaus fetakuutioita. Tämä pasta on erinomainen ilman parmesaaniraastetta (emme käytä sitä tähän). Tähän ei tule myöskään basilikaa.

Helppo kanapasta: sama kuin edellinen, mutta ilman fetaa. Ei parmesaania eikä basilikaa. Saattaa vaatia valkosipulin toimiakseen! Meillä mennyt 3 isoa kynttä. Viinisuositus tämän kanssa on hyvin täyteläinen shiraz/syrah punaviini, mutta pelkkä vesikin on hyvää.;)

Digiskräppimateriaaleista kiitokset: Junosplace, Raspberry Road Designs.

Puuhelminauha

Rupesin purkamaan kännykameran kuvia. Niitä onkin kertynyt pitkältä ajalta! Tosin vaikka laatu näyttäisi kännykän näytöllä olevan ok, tietokoneelle ladattuna niin ei ole.:(

En varsinaisesti harrasta korujen tekoa, mutta pakko tämäkin tuotos oli saada näytille. Olen tehnyt sen puhtaasti käyttöesineeksi itselleni, koska kaipasin selkeälinjaista kaulakorua. Puiset helmet on hankittu kirpputorilta ja pujotettu kalastajanlankaan neulan avulla.

perjantai 10. helmikuuta 2012

ATC:t Mon Amour ja Un pour tous et tous pour un

ATC Mon Amour on oikeastaan jatkoa 17th Century Love Storylle. Olisin voinut tehdä sarjan korteista, jotka ovat saaneet inspiraation kirjoitusprojektistani, mutten tiedä vieläkään, kuinka monta niitä kortteja tulee olemaan. Kirjoittamisen ohessa on joskus pakko purkaa ajatuksia ATC:n muodossa. Tämä valmistui 2011, kun olin löytänyt taustamateriaalia lueskellessani Alexandre Dumas'n näytelmän La jeunesse des mousquetaires netistä. Valitettavasti en nyt onnistu löytämään PDF-tiedoston linkkiä. Kuva on kopioitu ko. teoksesta, joka on vuodelta 1849.

En tiedä miksi on niin vaikeaa puhua syvemmin kirjoitustyöni aiheesta, mutta muskettisoturi-fanfictionia se ei ole siitä huolimatta, että ammentaa huomattavan paljon Dumas'n luomasta maailmasta. En puhu autenttisesta historiasta, koska sellaistahan ei ole. On vain tulkintoja, jotka on perusteltu hyvin tai vajavaisesti. Dumas'lla oli avustajanaan historian professori. Lisäksi hänen muskettisoturitarinansa (puhun monikossa, koska Kolme muskettisoturia on vain trilogian ensimmäinen osa, sen lisäksi on suomennettu yksi feikki-Dumas ja kaksi Paul Févalin "fanfiction"-tarinaa) perustuvat Gatien Courtilz de Sandrasin romaaniin Mémoires de Mr. d'Artagnan, jonka tämä entinen muskettisoturi kirjoitti vuonna 1700. Project Gutenbergin lisäksi kirja löytyy ainakin Ranskan Amazonilta edullisena pokkariversiona.

Aivan kirjoittamiseni alkuaikoina Jussi nosti esille kysymyksen, pitäisikö historia-alan ihmisen ylipäätään kirjoittaa historiallista fiktiota? Olen itse ainakin pyrkinyt alistamaan yksityiskohdat tarinalle, niin teki myös Dumas. Kaikkihan me "tiedämme", että Tréville oli kuninkaan muskettisotureiden (eivät olleet armeijan yksikkö, vaan kuninkaan oma kevyen ratsuväen osasto, joka toimi majesteetin henkivartijoina tämän lähtiessä palatsista muualle - mutta osallistuivat silti myös sotiin, kun kuningas niin päätti) kapteeni, mutta näin ei todellisuudessa ollut vielä niinä vuosina, joihin Kolmen muskettisoturin tapahtumat sijoittuvat... Ja niin edespäin.

Sen sijaan mitä ilmeisimmin kuninkaan musketöörit olivat juuri niin hulluja (Jussin sanoin nuoria kuumakalleja) kuin kirja antaa olettaa. 17 vuotta oli tavallinen ikä saada ylennys muskettisoturiksi (kaartin kadetit saattoivat olla 14-vuotiaita). Kun yhdistetään teinipojat, aseet, pieni ja epäsäännöllinen palkka, mielekkään tekemisen puute, sekä heistä kiinnostuneet naiset, mitä saadaan lopputulokseksi? Esim. Athoksen todellinen esikuva kuoli kaksintaistelussa oltuaan muskettisoturina vasta kolme vuotta.

ATC Un pour tous et tous pour un on samaa "sarjaa" vuodelta 2011. Siinä olen hyödyntänyt kuvaa kirjanmerkistä, joka tuli Jean-Christian Petitfilsin kirjan Le Véritable d'Artagnan mukana Ranskan Amazonilta. Kortin nimi on suomeksi Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.:) En ole vielä ehtinyt lukea läheskään kaikkea, mitä lukulistallani on. Näitä ranskankielisiä olen aloitellut, lisäksi Odile Bordazin kirjaa Sur les chemins de d'Artagnan et des Mousquetaires, jonka hankin matkaltamme vuonna 2007 Vincennes'n linnan museokaupasta. Silloin kuvittelin vain täydentäväni kokoelmaani, mutta tulinkin sitten palanneeksi vanhan intohimon pariin.

Olen vuosien aikana kerännyt muskettisotureista kertovia kirjoja, vaikken ole mikään aktiivikeräilijä. Juuri tätä kirjoittaessani huomaan, että Edmond Rostandin Cyrano de Bergeracin, Arturo Pérez-Reverten Yhdeksännen portin ja Umberto Econ Edellisen päivän saaren lisäksi "oheiskokoelmaani" (= muut kuin suoraan muskettisotureista kirjoitetut tarinat) pitäisi lisätä Pierre Pévelin Kardinaalin miekat jatko-osineen.

Suomennettu muskettisoturi-trilogia:
Kolme muskettisoturia (useita painoksia, joku kuvitettukin)
Muskettisoturit seikkailevat jälleen
Muskettisoturien viimeiset urotyöt osa 1 ja osa 2

Lisäksi Dumas'n nimissä julkaistu, muttei Dumas'n itsensä kirjoittama:
Viimeinen muskettisoturi

Paul Févalin kirjoittamat:
Salaperäinen ritari
Rautanaamion pako

Ps. Seuraamalla tägiä historiallinen tulet nyt ja jatkossa löytämään aihepiiriin liittyvät kirjoitukset tästä blogista.

ATC Renaissance songs -setti

1/4 Le roi fait battre tambour - ranskalainen kansanlaulu. Kuningas ylistää markiisin vaimoa kauniiksi, ja kysyy, voisiko maata tämän kanssa. Markiisi toteaa, että kostaisi, ellei kyseessä olisi kuningas. Tämän säkeistön jälkeen tarina jatkuu siten, että markiisi luovuttaa vaimonsa kuninkaalle vastineeksi Ranskan marsalkan arvosta. Markiisitar vastustelee kuninkaan makuukamariin menoa. Kuningatar lähettää kukkasia, joiden tuoksu surmaa markiisittaren. Tämän haudalle kuningas kaiverruttaa sanat "Hyvästi, kaunis markiisitar".

Laulun tarina on kiehtova tragedia, joka käsittääkseni kuvastaa jossain määrin todellisuutta. Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että aviomiehet paremminkin saattoivat haikailla kuningasta vaimonsa rakastajaksi. Muistelen, että mme Pompadourin lisäksi hänen miehensä ja sukunsa olivat erittäin myötämielisiä ajatukselle. Kun aatelisvaimo oli synnyttänyt perillisen, hän oli periaatteessa vapaa pitämään rakastajia. Naisen neitsyys naimisiin mennessä oli sitä vastoin erittäin tärkeää, joskin Boccaccio on pannut Decameronen nuoret pohtimaan asiaa siltä kannalta, että neitsyys avioon astuessa on erittäin harvinaista.

Joka tapauksessa rakastajien tai rakastajattarien pitäminen ei aina ollut niin yksinkertaista, kuten Louis de Bussy d'Amboisen tarinasta voi oppia. Bussy d'Amboise on myös eräiden Alexandre Dumas'n hugenottisarjaan kuuluvien kirjojen traagisen rakkaustarinan sankari. Ja täytyy vielä muistaa, että Ranskassa kuoli kaksintaisteluissa renessanssiajan lopulla n. 500 aatelismiestä vuodessa. Tietenkään kaikki kaksintaistelut eivät silti koskeneet naisia.

Kaikkien korttien kuvat ovat tauluja 1600-luvulta, vaikka laulut ovat edelliseltä vuosisadalta. Le roi fait battre tambourin ajoituksesta en tosin ole varma.

2/4 Now o now I needs must part / Frog galliard - John Dowlandin madrigaali, joka tunnetaan noilla molemmilla nimillä. Dowlandin lyriikat ovat niin runollista tekstiä, etteivät minulle täysin suomeksi aukea (= luen ja ymmärrän ne englanniksi, mutten osaa kääntää). Enkä ole varma, mitä Frog galliardin sanoista pitäisi päätellä. Yleensä kuolema tarkoittaa madrigaaliteksteissä orgasmia. Sävel on mielestäni jotain aivan muuta kuin menetetyn rakkauden kaipuu, jonka tekstistä voi suoraan lukea. Jos jollakulla on tarjolla tulkinta tästä laulusta, kuulisin mielelläni!

Joka tapauksessa olen Frog galliardia kuunnellut aina välillä ties kuinka kauan kyllästymättä siihen vielä kertaakaan. Ihastuin renessanssiajan populaarimusiikkiin teini-iässä. Toisaalta kun jokin kappale on kestänyt aikaa 500 vuotta, kuinka siihen voisikaan noin vain kyllästyä? Näin aikuisena arvostaa vain entistä enemmän Dowlandin neroutta säveltäjänä ja sanoittajana.

3/4 Belle qui tiens ma vie - Thoinot Arbeaun eli Jehan Tabourotin pavane, josta on tehty myös ainakin branle-sovitus. Yksi sävel voitiin sovittaa useammaksi tanssiksi varsin yleisesti. Käsittääkseni Belle qui tiens ma vie on ollut jonkinlainen superhitti Ranskassa. Niin tai näin, ainakin se on suosittu vielä 500 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Äärimmäisen ihanassa, herkässä ja romanttisessa sanoituksessa on myös ruumiillisemman romantiikan puoli läsnä: "Kuolen, pieni enkelini, kuolen sinua suudellen". Tässä ensimmäisessä säkeistössä vasta puhutellaan "kaunokaista, joka omistat elämäni". "Silmiesi vankina, olet ihastuttanut sieluni viehkeällä hymyllä. Saavu pian pelastamaan minut tai minun täytyy kuolla."

4/4 Come again - John Dowlandin madrigaali. Tämä on yleisesti ruumiillista rakkautta ylistäväksi tunnistettu laulu jo nimeä myöten.;) Eikä 1500-luvulla tunnuta tehdyn eroa romantiikalla ja seksillä, tästäkin löytyy molempia. Nykyään lauletaan "heiluta persettä, beibi", Dowland puolestaan halusi "nähdä, kuulla, koskea, suudella ja kuolla, kanssasi jälleen miellyttävimmässä yhteisymmärryksessä". Sanoitus lisäksi toimii häkellyttävällä tavalla yhteen sävelmän rytmin kanssa.

ATC Menneisyys

ATC nimeltä Menneisyys valmistui eilen satunnaisena inspiraationa. Nimensä se sai siitä, mihin itse piiloudun maailmalta. Samalla ajattelin ylipäätään vintage-innostusta ja erilaisia historian elävöittämisryhmiä. Ihmisellä on henkisiä pakopaikkoja. Mitä olisimme ilman niitä? Ennen kuin hoksasin kirjansivusta tekstin pilvenhattaroista, runo oli varsin ahdistava. Alkulause tekee siihen kevyemmän tunnelman, vie ajatukset henkiseen pakoon äärimmäisen paon sijaan. Toisaalta menneisyys voi myös olla pakenemisen syy.

En ole tyytyväinen skannerin tapaan toistaa värejä tässä kortissa, enkä saanut niitä kuvankäsittelyllä paranneltua tämän enempää. Tämä nimenomaan verrattuna siihen, miten kuva toimii alkuperäisen kortin esittämisessä, ei kuvana sinänsä. Kuvana itsessään tämä on hyvä, muttei toista alkuperäisen kortin sävyjä riittävästi. Taustana on vesivärilaveerattua kirjansivua, jota oli vielä hieman jäljellä. Täytyy jossain vaiheessa tehdä uusi erä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

ATC Meidän kurjien elämä

Tässä ATC:ssä halusin tehdä kokeilua kuparilankaa ja tekstiiliä yhdistämällä. Taustana on vanhasta ja paljon käytetystä flanellipaidasta leikatun hihan kappale. Siihen olen ommellut kiinni kuparilangasta väkertämäni kuviot. Tekstit löytyivät jälleen muita projekteja varten leikkaamastani kirjansivusta. Pimeänä aikana saa helposti ahdistavampiakin inspiraatioita, mutta toivottavasti tästä välittyy myös jonkinlaista toivoa. Jälleen loppuvuoden 2011 satoa.

ATC Loppumisen malja

Loppumisen malja lähti liikkeelle muita tarkoituksia varten leikkaamani kirjansivun jämistä. Sieltä nousi esille tuollainen runo. Tämä ATC syntyi syksyllä 2011 kirjoittamisen ohessa, käsien kaivatessa muutakin tekemistä kuin läppärin näpyttelyä.

ATC Juhannus - elämän juhla

Juhannus - elämän juhla päättää sarjan Kansantarut / Vuoden kierto, ja on sen osa 4/4. Tämä oli jostain syystä hankalin kortti inspiraation puolesta, vaikka rakastan kesää. Ehkä juuri siksi tuntui vaikealta ilmentää kesän myyttistä olemusta. Kortti valmistui syksyn 2011 puolella, mutta blogipäivitykset jäivät kirjoittamisen jalkoihin. Näin ankarien talvipakkasten aikaan osaa iloita alkaneesta valoisasta kaudesta. Pimeys oli kovin väsyttävää. Aurinko, lämpö, elämä, toivo. Tuollaisia ajatuksia korttiin sisältyy.

perjantai 3. helmikuuta 2012

ATC Revontulet 1 ja 2


Revontulet 1/2 ja 2/2 valmistuivat tänään Postcrossing-sivuston foorumilla järjestettyyn round robiniin, jonka aiheena oli postiteema. Inspiroiduin näistä kahdesta postimerkistä tekemään akryylimaalaukset. Ensimmäisen kortin alareunasta on skanneri leikannut pienen palan pois, siinä on oikeasti vastaava reunus kuin toisessa.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Jussin villasukat ja Elinan kirjoituskuulumisia

Kuva Jussin tekemistä villasukista pääsi Sinellin Käsityökahvilan blogiin. Lankana norjalainen Raggegarn, Jussi päivittäköön enemmän tietoja, minä vain hoidan neuletehtaan tilauskantaa ja konsultoin värivalinnoissa.;)

Omalta osaltani loppuvuosi 2011 kului pääosin kirjoitustyön parissa. Tarina kulkee vasta työnimellä, mutta sain viimein loppuun pisteen.=) Sivuja on tällä hetkellä n. 130. Nyt pidän taukoa ja sen jälkeen alan tehdä editointia. Paljon on kirjoitettava uusiksi, nimiä vaihdettava, jne. ja taustamateriaaliakin vielä lukematta. Ennen kaikkea halusin näyttää itselleni pystyväni tähän, eli romaanin kirjoittamiseen.:) Urakka on ollut erinomaisen terapeuttinen monessa mielessä. Pari jatkojuonta on tullut myös jo luonnosteltua alustavasti.

Jonkin verran olen joutunut kamppailemaan ranskan parissa tämän tarinan tiimoilta. Nimien keksiminen vei yhden kokonaisen päivän, kun jouduin tekemään pikakatsauksen etymologiaan ja sanojen muodostukseen, sekä tavailemaan pohjoisalueen murteiden sanakirjaa. Sen löysin sivustolta, jossa on myös linkitetty vanhan ranskan sanakirjoja. Lisäksi selailin tavallista suomi-ranska-suomi -sanakirjaa, josta olikin paljon iloa. Etunimiin hyvä lähde on tämä sivusto, mutta pyrin olemaan käyttämättä todellisia sukunimiä ainakaan aatelisilla, koska en tahdo sotkea täysin keksittyjä henkilöitä keihinkään, joiden nimiin törmää netissä ja historiankirjoissa. Ja tietysti on vielä paikkakunnat...

Tulin myös yrittäneeksi suomentaa säkeistön Thoinot Arbeaun Belle qui tiens ma viestä (linkin takaa löytyy nuotit PDF-tiedostona):

Sieluni halajaisi olla
vapaa intohimoissa,
mut' on rakkaus isännäksi
asettunut tunteilleni
ja alistanut laeilleen
sydämeni ja uskoni.

Tärkeäksi lähteeksi ja innoituksen antajaksi on osoittautunut D'Artagnan-museon sivusto. Teksti itse pääsee pois pöytälaatikosta = läppärin uumenista siinä vaiheessa, kun olen siihen riittävän tyytyväinen. Toistaiseksi korjattavaa on vielä aivan liikaa, että kukaan muu kuin minä saisi kokonaisuudesta selvää.