Eteenpäin kun taivaltaa,
miettii mikä odottaa
Joskus alkaa vuodet painaa
Sitten onkin kohta vainaa
Silloin saa mun pääni varmaan
kaljun, taikka tukan harmaan
Tukenain on kävelykeppi
eikä enää seiso heppi
Mut kirkkaana jos säilyy mieli,
terävänä kynä ja kieli,
kroppa rapistua saa,
mulla riittää tarinaa
Jos dementia taas iskee aivoon,
järki karkaa mustaan kaivoon
Voin silloin olla murheeton
kun tajuntani poissa on
Voi tässä käydä vaikka miten
Mut asian mä näen siten,
ett' vaikka mitä vanhuus tois,
en tappiolle jäädä vois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti