Metamorfoosi
– Pidä se saatanan kahvinkeitin!
Mies paiskasi oven kiinni perässään.
Kati seisoi keittiössä. Hän katseli ikkunasta, miten täyteen
lastatun auton takavalot haihtuivat usvaan. Kahvinkeitin pulputti.
Santeri hyppäsi keittimen viereen ja kiehnäsi karvaista päätään
Katin käsivarteen. Aleksi kierteli jaloissa. Se odotti. Kati tiesi
kyllä, mitä Aleksin mielessä liikkui aamulla. Miehestä hän ei
koskaan tiennyt.
Kati silitti kumpaakin kissaansa.
Miehellä ei koskaan aamuisin ollut aikaa silittelyyn.
Yksi keittiön kaapeista oli täynnä
kissojen rakastamaa ruokaa. Kati avasi säilyketölkin ja jakoi
sisällön kahteen kuppiin. Hän ei osannut tehdä kuin keitettyjä
perunoita ja veriseksi paistettua pihviä. Jos pihvi oli pannulla
pidempään se kuivui. Mies halusi pihvinsä mediumina, hienoja
kastikkeita, taidokkaita pastoja, jälkiruokia, makuelämyksiä,
joita Kati ei pystynyt tarjoamaan. Hän oli kysynyt, miksei mies
voinut itse valmistaa päivällistä heille molemmille. Ei vastausta.
Kissoille ruoka maistui. Ihmiset olivat
hankalia.
Kati tuijotti ulos ikkunasta ja
siemaili kahviaan. Siihen hän lisäsi runsaasti kermaa. Miehen
mielestä liikaa. Sellainen määrä kermaa lihottaisi kenet tahansa
muodottomaksi palloksi, eikä mies halunnut Katin muuttuvan. Paitsi
oppivan valmistamaan ruokaa, tietenkin. Pitävän kodista huolta.
Kati makaili sohvalla aivan liikaa. Neuloi Aleksin ja Santerin
koreihin lämpimiä peittoja.
Kati paleli sängyssä herkästi. Hän
oli hankkinut itselleen mahdollisimman paksun untuvapeiton. Miehen
mielestä oli omituista, miten paljon lämpöä Kati tarvitsi.
Mies oli poissa. Kati oli yksin. Hän
kaatoi toisen kupillisen kahvia ja lisäsi kermaa tavallista enemmän.
Kahvikupillisen kanssa Kati käveli olohuoneeseen. Aleksi ja Santeri
juoksivat perässä rennoin tassuin, kuin sattumalta. Venäjänsiniset
olivat erityisen kauniita. Siniharmaa turkki, sulavat linjat,
tyylikkäitä kissoja. Kelpasivat keisarilliseen hoviin.
Kati asettui sohvalle ja kissat hänen
vierelleen. Aleksi nuoli itseään. Santeri paineli reittä
etutassuillaan tyytyväisenä silityksiin.
Pehmeälle sohvalle oli mukava käpertyä
peiton alle. Kati pöyhi tyynyjä, jotta saisi itselleen paremman
päänsijan. Kissat nukkuivat hänen päällään ja vierellään,
peiton alla tai päällä sen mukaan, millaiseksi olonsa tunsivat.
Niin oli hyvä.
Kati nukahti. Hän näki unta
kissoista. Venäjänsiniset hovissa pukeutuneena krinoliinihameisiin
ja kolmikolkkahattuihin. Maatiaiskissat talonpoikina pelloilla
metsästämässä hiiriä. Leijonan oloiset ja villikissan väriset
abessinialaiset muinaisessa Egyptissä. Kissanpäisiä jumalia.
Aika kului huomaamatta. Kati heräsi
outoon tunteeseen. Ihoa pisteli kaikkialta, paitsi sormenpäistä ja
varpaista. Niissä tuntui tuskallinen venyminen kuin jossakin
keskiaikaisessa kidutuksessa, jossa kuulusteltavalta kiskottiin
kynnet. Kati kiljui kivusta, mutta kurkusta kohosi vain ulinaa.
Vihreillä silmillään hän näki kissanpäisen jumalan. Se kurotti
tassun ja käden sekasikiötä kohti sohvalla ulisevaa naista.
Kurotti aikojen takaa siitä maailmasta, jossa jumalat asuivat.
Viimein näky kaikkosi. Sen mukana
tuska hävisi. Kati nosti kättään. Hän katsoi käsivarttaan ja
tunsi vastustamatonta halua nuolla sen puhtaaksi. Pitkä, karhea
kieli siloitti uutuuttaan sotkuisen karvapeitteen.
Katille ei riittänyt käsivarsi. Hän
kurotti nuolemaan selkäänsä, jonne ylsi hämmästyttävän
notkeasti. Vatsa, jalkoväli ja häntä täytyi myös puhdistaa ja
karvat siloittaa. Tehtyään tämän kaiken Kati höristi korviaan.
Hän kuuli naapurin lasten hamsterin rapistelevan häkissään ja
tunsi ruokahalunsa heräävän. Kati katsoi Aleksia ja Santeria. Ne
viestittivät turhautumista siihen, että saattoivat vain kuulla
saaliin näkemättä sitä koskaan.
Kati nousi seisaalleen. Hän köyristi
selkäänsä ja venytti kaikkia neljää jalkaansa. Laiskasti Kati
liikautti häntäänsä. Aleksi ja Santeri tuoksuivat
houkuttelevilta. Hienostunein askelin hän käveli haistelemaan
lajitovereitaan lähempää. Molemmat kollit pitivät hänestä. Kati
tiesi sen selvästi. Jokainen viiksen värähdys, hännän liikautus,
selän asento ja silmien katseet kertoivat mielihyvästä.
Ovella rapisi. Kaikki kolme kissaa
suuntasivat korvansa ja silmänsä ääntä kohti. He tunsivat
tulijan. Kati sähähti ja livahti piiloon sohvan alle. Aleksi ja
Santeri pysyttelivät aloillaan. Niitä mies ei kiinnostanut.
Mies huhuili Katia, joka pysyi
piilossaan. Koska ei nähnyt kuin kissat, mies käveli keittiöön.
Pian hän palasi eteiseen kahvinkeitintä kantaen. Kati näki kaiken
sohvan alta, eikä sietänyt enempää. Hän singahti miehen
jalkoihin ja puri tätä nilkkaan niin lujaa, että veri purskahti.
Mies huusi tuskasta ja potkaisi kissaa. Kati rääkäisi ja hellitti
otteensa.
Kati palasi sohvalle kipeänä ja
loukattuna. Aleksi ja Santeri lohduttivat häntä nuolemalla päätä
ja silmiä. Viimein kaikki oli hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti