Farkkuhame ja T-paitahame

Pari tuunausta ompelukoneella, joka nyt toimii kuin unelma (paineilmaspraylla puhdistettu + öljytty ompelukoneöljyllä): vanhasta H&M farkkuhameesta leikkasin yläosan pois, koska se ei vyötäröltä mahtunut kiinni ja halusin muutenkin leveämmän ja lyhyemmän mallin. Ompelin kuminauhakujan ja laitoin kuminauhan. Vyö on hameen päällä pelkkänä koristeena. Taakse jäi varsin mittava halkio (alkujaan hame oli lähes maksimittainen), mutta alushameen kanssa se ei haittaa mitään.

Alushameen itse asiassa tein jo aiemmin ja olen sitä käyttänyt myös sellaisenaan. Siinä on materiaalina kaksi mustaa T-paitaa, joita en ole voinut värin takia enää pitää. Ihoni kun reagoi nykyään vaateväreihin kutisemalla, kirvelemällä ja tekemällä näppylöitä. Leikkasin niistä etu- ja takakappaleet viistottaen, ompelin yhteen ja lisäsin kuminauhakujan + kuminauhan.

Takki on Varustelekasta, vyö Jussin entinen (omittu, hah), kaulakoru ja paita äidiltäni, kengät Anttilasta, laukku NT Bagsista.

Kaksi ATC-tapaamista Vantaalla heinäkuussa 2012

Nyt on sovittuna seuraavaa:

perjantai 6.7. klo 14-16
perjantai 20.7. klo 14-16

Myyrmannin kauppakeskuksen (Myyrmäessä Vantaalla) 3. kerroksen kahvila Bretagnessa.

http://www.myyrmanni.fi/

Tervetuloa toiseen tai vaikka molempiin!:) Vaikka vain tapaamaan mukavia ATC-askartelijoita. Mitään taso- tai harrastuneisuusvaatimuksia ei ole. Jos et tiedä asiasta mitään, mutta olet kiinnostunut, tervetuloa tutustumaan!:)

Lupaan levitellä ATC-kansiotani merkiksi, lisäksi Jussi on todennäköisesti neuletyön kanssa pitämässä seuraa.;)

Lattelasin suojukset

Nämä sain jo jokin aika sitten valmiiksi. Neljän kappaleen setti lasinsuojuksia, nyt on hyvä juoda kahvia polttamatta sormiaan. Suojukset on neulottu pyörönä tasaisin kerrosvälein kaventaen. Sopiva silmukkamäärä löytyi kokeilemalla. Suojukset istuvat napakasti lasien ympärillä ja helmineule sekä näyttää hyvältä että antaa hyvän otteen. Lankana on vanha tuttu Gjestal Raggegarn.

Makroharjoituksia

Sarjassamme Elina opettelee kuvaamaan.;) Olen päättänyt perehtyä lisää valokuvaamisen hienouksiin nyt uuden kameran (Canon PowerShot S100) myötä. Tässä tein harjoituksen polttovälillä ja aukolla. Kumpikin kuva on otettu käsisäätötarkennuksella samalta etäisyydeltä. En ole käsitellyt niitä tietokoneella mitenkään. Ylemmässä on pieni polttoväli, alemassa suuri. Ei kuitenkaan kaikkein suurin - onneksi kameran näytöltä näkee, mitä eri polttovälit tekevät lopputulokselle. Aukko on 2 eli suurin mahdollinen. Senkin olen nyt oppinut, että mitä pienempi luku sen suurempi aukko.

En olisi heti arvannut, miten kivan kuvan työpöydällä lojuvasta roinasta saa riittävän suurella aukolla ja polttovälillä + tarkennuksella.:) Eikä tarvitse koskea siihen kuvankäsittelyllä mitenkään, mikä säästää aika paljon aikaa ja vaivaa. Peruskameroiden kuville kun samankaltaisen lopputuloksen pystyy tekemään käyttämällä blur- ja sharpen -työkaluja. Kokeiltu on.;) Sillä konstilla pystyy parantamaan vaikka kamerakännykän kuvaa, jos haluaa siihen lisää syvyyttä.

EDIT: On näköjään mulla vähän käsitteet hakusessa... No, opetellaan.;) Olen lueskellut valokuvausoppaita. Näissä muuttui suljinaika, ei polttoväli. Toivottavasti edes nyt tuli oikein.;)

Liebster Blog -tunnustus

Saimme tällaisen tunnustuksen Lonkeropiirakan Korppisudelta.:) Hänellä on myös hieno skräppäysblogi Korppi ja susi. Kiitos!:)

Palkinto on tarkoitettu alle 200 lukijan blogeille, jotka ansaitsisivat enemmän lukijoita. Sääntöjen mukaan se kuuluu jakaa eteenpäin viidelle blogille. Sen lisäksi tulee kiittää palkinnon antajaa.

Annan vuorostani palkinnon blogeille:

Korttisadekuuroja - mielenkiintoisia teemoja ja hienoja toteutuksia ATC-korteissa, jotka on tehty käyttäen paljolti ilmaisia kierrätysmateriaaleja.

Maijun tekeleitä - jotenkin tulee hyvälle mielelle tästä sekalaisesta, mutta hyvin rauhallisesta blogista, josta löytyy valokuvia, leipomuksia, kortteja, jne.

Muikku verkossa - bloggaa Karjalan murteella monenlaisista käsitöistä ja elämästä.

Le Masque Rouge - kirjallisuusblogi, jossa on esillä mm. historiallista romantiikkaa.

Altsumanailua - tyylikkäässä blogissa ATC:tä ja muuta askartelua, myös seikkaperäisiä tutoriaaleja erilaisten tekniikoiden toteuttamiseen.

Lisäksi kunniamaininnan saa:

Haaveilua ja villalankaa - monipuolisesti käsitöitä ja hurmaavia koiruuksia. Kunniamaininta, koska blogi on jo saanut tämän palkinnon aiemmin.;) Tätäkin silti mielelläni mainostan.

Ja käytän hyväkseni tilaisuuden mainostaa Luovan Luolan seuraajien blogeja:

Sirkkiksen korttipakka - mielenkiintoisia ATC:tä ja muita kortteja
KorttiHurahdus - kauniita ATC:tä ja muita kortteja
Ruostetta ja Rakkautta - hienoja arkisia valokuvia
Punamustaa - goottityylinen käsityöblogi =)
Convehtila - kauniita kortteja ja muita askarteluja
Black & White Abstracts - kauniita taiteellisia mustavalkokuvia
La Fotografía Efectista Abstracta - sama värikuvina
H.E.L.M.I handmade - hienoja käsitöitä ja valokuvia
Liiolii - merkintöjä ja valokuvia arjen keskeltä
Leena Lumi - suosittu ja monipuolinen kirjablogi
Lumikarpalo - runoja ja kuvia
Lauran kortit - hienoja kortteja ja valokuvia
The Drafty Garrett - elämästä ja taiteesta englanniksi
Beads and papers and yarn, oh my! - kauniita kortteja ja käsitöitä, aiemmin K-18 -haasteen ylläpitäjä Koukussa Kortteihin -sivustolla
Tunturin tällä puolen - hieno käsityöblogi

Pahoittelut, jos jotain on jäänyt pois! Näen itse seuraamieni lisäksi vain Bloggerin tunnukselta löytyvät. Laittakaa toki linkkiä kommenttiin, lisään tähän listaan.;)

ATC:t Kuvia elämästä 1-6

Kuvia elämästä, pieniä kohtauksia, jotka olen numeroinut 1-6 "aikajärjestyksessä". Tämä on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan sarjana. Joka tapauksessa kaikki muut paitsi 2/6 ja 6/6 osallistuvat Postcrossing-foorumin ATC-vaihtoon, jonka aiheena oli löydetty runous.

Lähdin tällä kertaa liikkeelle postimerkeistä ja niihin sävytetyn taustan maalaamisesta akryyliväreillä. Leikkasin runot kirjansivuilta, ja teippasin kaksipuoleisella teipillä koko komeuden kasaan riittävän neutraalin väriselle paperille, joka puolestaan on kiinni korttipohjassa.

Kirjallisuusmietteitä

Tulin sitten perustaneeksi kirjallisuusblogin Kirjallisuusmietteitä.:)

Olen siirtänyt sinne blogilistaan paremmin aihepiiriin kuuluvien blogien linkit. Pyrimme Jussin kanssa rajaamaan Luovan Luolan teemaksi kaikenlaiset omat luovat tuotokset ja kaikenlaista niihin liittyvää. Hieman tämä on laajentunut alkuperäisestä ajatuksesta, siksi en halunnut tuoda mukaan vielä kirjallisuusteemaakin.

Tarkoitus on tarjota lyhyitä kirjaesittelyitä ja kirjan aihepiiriin liittyviä pohdintoja. Parhaimmillaan luettu herättää paljon ajatuksia.

Xena-koira vauhdissa

 

Heinäkuun alussa 13v. täyttävä Xena on edelleen vaikea kuvattava.;) Leikin uuden kamerani kanssa, päädyin Canon PowerShot S100:aan, koska se kulkee mukana käsilaukussa toisin kuin järkkäri. Oli todennäköisesti myös pakettihinnaltaan halvempi.

Lily, jonka sydänkohtaus oli lähestulkoon viedä keväällä, on nyt 14v. täytettyään jälleen oma pirteä itsensä. Rautaisia pieniä.:)

Kukkivat kuvat

Kuvasin eilen kukkivia kasveja, ylhäältä alas omenapuu, sireeni, voikukka. Osa voikukista on jo siirtynyt siementämään. Näitä kaikkia löytyy lähiöluonnosta - kaunista ja tuoksuvaa.:)

Näissä on käytetty meidän vanhaa kameraa, Canon PowerShot A520, joka siirtyy nyt Jussin kameraksi.

Todellisuuspakoa

Inspiroiduin näihin ajatuksiin Kirsti Ellilän sarjakuvasta. Tällä hetkellä jumissa oleva romaaniprojektini on myös todellisuuspakoista roskaromantikkaa.;) Todellisuuspakoisuudellahan on varsin huono kaiku, siinä ei nähdä mitään taiteellista tai muuten merkittävää. Merkittävä - merkityksetön, syvällinen - pinnallinen, yhteiskunnallinen - todellisuuspakoinen. Suosittelen Zygmunt Baumanin teoksia lääkkeeksi kaksijakoisen maailmankuvan aiheuttamaan ahdistukseen. Postmodernin lumo oli itselleni merkittävä elämys. Tuija Pulkkisen Postmoderni politiikan filosofia avaa käsitettä ja ajattelua vielä syvemmin.

Henkilökohtainen on poliittista. Tämä on uuden aallon feminismin perusajatus. Voisi myös sanoa, että todellisuuspako on poliittista. Ihmiset haluavat vaihtaa maisemaa, kun elämä potkii päähän. Entisajan tehtaissa työskennelleet nuoret naiset olivat romanttisen kirjallisuuden suurkuluttajia. Siksi romanttisen kirjallisuuden perusteemoihin kuuluu köyhä tyttö, joka lopulta saa unelmiensa prinssin. Naisten arjen muodosti surkeasti palkattu ja kurjissa olosuhteissa tehty yksitoikkoinen työ, jonka vastapainoksi oli tarjolla raskaita kotitöitä ja lastenhoitoa, mahdollisesti alkoholisoituneen aviomiehen passausta. Tästä kaikesta kertoo realistinen kirjallisuus ja historiantutkimus. Sietäisi muistaa tänäkin päivänä, miksi aikoinaan kamppailtiin 8 tunnin työpäivän ja monien muiden asioiden puolesta, sen sijaan, että pidetään niitä itsestäänselvyyksinä.

Keskiajalla elämä potki päähän myös aatelisia ruton, nälänhätien ja sotien muodossa. Kehitettiin ritariromantiikka palvelemaan kauniimman elämän kaipuuta. Veikko Litzen on kirjoittanut erinomaisen teoksen Keskiajan kulttuurihistoria. Joka tapauksessa ritariromantiikka ei sellaisenaan kuvaa keskiajan elämää yhtään sen paremmin kuin Harlekiini-pokkarit kuvaavat nykyaikaa. Kauniimman elämän kaipuu on mielestäni erinomainen termi kuvaamaan todellisuuspakoisuutta.

Historiallisen kirjallisuuden lisäksi kauniimman elämän kaipuuta eli todellisuuspakoa näkyy selvästi historian kuvaamisessa. En tarkoita tällä varsinaista tutkimusta, vaan yleistä historian esittämistä. Meistä on hirveän mukava toistaa tarinaa piispa Henrikistä ja Lallista. Nuijasota on samoin yksi osa myyttistä suomalaista historiaa - sellaisena kuin siitä on tavattu kertoa. Esimerkkejä kansallisesta mytologiasta riittää. Silti historian suuria kertomuksia pidetään vakavasti otettavina ja merkittävinä teemoina, ei todellisuuspakoisina satuina. Huolimatta Tuntemattomasta sotilaasta tai vaikkapa HBO:n Generation Kill -sarjasta menneisyyden sotilaat ja armeijat ovat sankarillisia taistelijoita hyvän asian puolesta. Meistä on hirveän mukava kuvitella ritarit ja muut soturit ylevinä ja puhtoisina, toistamassa huomattavan moderneja nationalistisia ja normatiivisia ihanteita.

En ole kirjoittamisen asiantuntija, mutta haluan tuoda esille kirjoittajan mahdollisuuden luoda todellisuuspakoisiin tarinoihinsa poliittista sisältöä. Terry Pratchett on fantasiakirjallisuuden puolelta erinomainen esimerkki. Hänen kirjoissaan yhteiskunnalliset teemat on luontevasti kudottu osaksi tarinaa, täysin vailla saarnaamisen tuntua. Hirmurykmentti (alkup. Monstrous Regiment) kävisi queer-teorian perusoppikirjasta, tehdessään samalla humoristisen uusintaversion "tyttö pukeutuu pojaksi ja lähtee seikkailemaan" -kirjallisuudesta, jonka teemoilla on tosielämän esikuvansa. Usein tosin vähemmän hohdokkaasti toimeentulovaikeuksien kanssa kamppaileva nuori nainen tälläytyi miesten vaatteisiin päästäkseen töihin esim. rengiksi, ja saattoi elää miehenä koko loppuelämänsä. The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe on aihepiirin klassikkotutkimus.

Kirjailija tekee aina valintoja hahmojen ja tarinoiden suhteen. Onko valintojen aina toistettava tyypillisiä kaavoja? En missään nimessä peräänkuuluta poliittisesti korrekteja tekstejä, koska sellaiset tuppaavat olemaan ikävystyttäviä. Muttei ole mitään syytä sille, etteikö todellisuuspakoisella tarinalla voisi olla yhteiskunnallisesti merkittäviä ulottuvuuksia.

Kauniimman elämän kaipuun merkitys itsessään on myös yhteiskunnallista. Mitä kertoo nykyajasta se, miten suosittua "kotoilu" on? Ihmiset haluavat sisustaa, harrastaa käsitöitä, askarrella, laittaa ruokaa, leipoa fantasiakakkuja, sekä tietenkin lukea todellisuuspakoista kirjallisuutta. Vintage ja vanhan arvostaminen kertovat paitsi ekoajattelusta myös nostalgiasta. Fiftarius, keskiaikaharrastus, omavaraistaloudesta haaveilu tms. on toki jo itsessään hyvin todellisuuspakoista. Halutaan jossain määrin vaihtaa maisemaa mielikuvitukselliseen menneisyyteen, jossa "kaikki oli paremmin". Kuten löydetty runo ATC:ssäni Menneisyys kertoo.;)


 *****
Valokuvan olen ottanut Astuvansalmella vuonna 2007. Kaiken ikäisillä ihmisillä täytyy olla mahdollisuus jäädä ihmettelemään elämän pieniä asioita - vaikka sitten kameran kanssa. Muuten missään ei ole mitään mieltä.;) Ja kun kaikenlaiset pelit (esim. Sims) ovat mitä parhainta todellisuuspakoa, lisään tähän näytiksi yhden osuvasti nimetyn virtuaalilemmikkini. Ainakaan tällainen keräilyharrastus ei kartuta roinaa kotiin.;)


Pet's name: Sadun Lumo
Adopt virtual pets at Chicken Smoothie!