Kuvasatoa Ranskasta, paikkoja yms.

Hei kaverit, toki kahvi tekee hyvää, kun on rampannut päivän armeijamuseossa, mutta pitääkö teidän aina mennä liiallisuuksiin?

Valikoituja kuvia lomamatkaltamme Ranskaan viime kesänä. Pääasiassa paikkoja, mutta myös muita kuvia. Klikkaa oikealla yläreunassa "show info", niin näet kunkin kuvan nimen. Lisätietoja tai käännöstä voi kysellä kommentoimalla tähän postaukseen.

Kameran muistikortille kertyi yli 900 kuvaa reissun aikana, joten tämä on todellakin hyvin valikoitu setti.;) Lisänä jo aiemmin tänne postaamani. Kaikki sisäkuvat on otettu ilman salamaa automaattisäädöllä. Useimmiten oli kiire (pois alta tai pois linnasta, mikä on varjopuoli järjestetyssä retkessä) tai muuten vain olin väsynyt, joten en ehtinyt/jaksanut alkaa etsimään sopivia säätöjä ja kuvakulmia.

Nämä kaverukset pitävät majaansa työhuoneessani. Lähtivät mukaan Pariisin Invalidesista, jossa yksistään kuningasvallan aikaisen aseistuksen osastoilla saimme kulumaan monta tuntia. Jopa Jussi sai yliannostuksen, eikä jaksanut enää innostua maailmansotien osastoista. Jos joku haluaa nähdä noin miljoona haarniskaa, tykkiä, rapieria, muskettia, pistoolia, metsästyspuukkoa, jne. suosittelen lämpimästi!;) Eksoottisin kokemus oli lasten haarniskat 1500-luvulta.

Langeais oli erityisesti näin jälkikäteen ajateltuna linna ylitse muiden Loiren laakson linnojen, joita pääsimme näkemään. Siellä huoneet oli kalustettu 1400-luvun lopun tyyliin, jolta ajalta itse linnakin on. Azay-le-Rideau oli idyllinen pieni linna, jossa oli myös kalusteita. Villandryn puutarha tosin on vertaansa vailla. Joinvillen Château du Grand Jardin eli nimensä mukaisesti suuren puutarhan linna oli myös juuri puutarhansa osalta upea. Toki muutenkin idyllinen, mutta sisällä oli vain hyvin vähän nähtävää. Ecouen oli hieno kokemus, mutta olisin kaivannut renessanssimuseolta enemmän museomaisuutta. Tykkäsimme silti jo pelkästään mahdollisuudesta talsia linnalle metsän läpi.

Troyes on Champagnen pääkaupunki ja varsinainen historia-aiheinen elämyspuisto.;) Vanha keskusta on tupaten täynnä 1500-luvun tyylisiä taloja eri väreillä maalattuina. Ruelle des Chats eli Kissojen kuja on aito 1500-luvulta säilynyt kuja, älyttömän kapea ja pimeä, kun talojen seinät kaatuvat ylhäältä toisiaan kohti.

Loiren laakson linnaretkellä näimme seuraavat: Azay-le-Rideau, Villandry, Ussé, Langeais.
Joinville on pikkukaupunki Champagnessa, reilun 3 tunnin junamatkan päässä Pariisista.
Ecouen on Pariisin tuntumassa sijaitseva pikkupaikkakunta, jonka päänähtävyys on renessanssimuseoksi nimetty 1500-luvun linna.

Ranskan turistipaikkakunnilla puhutaan ilmeisen hyvin englantia, joten ei kannata pelätä matkailua, vaikkei osaisi ranskaa. Esim. Toursin turistitoimisto sekä linnaretkiä järjestävät yritykset toimivat paljon englanniksi. Pariisin liepeillä on myös helppo reissata, mutta vaikeuksia saattaa tulla lähtiessä pidemmälle maaseudulle. Itse selviän ranskalla, joten en osaa tarkalleen tästä sanoa.

Vaikkei kuvia ole Epernaysta, kävimme siellä päiväretkellä. Suurin nähtävyys on Moët & Chandonin shampanjakellarit. Mietimme käydä Reimsissä, jossa olisi enemmän kellareita, mutta sinne on hieman pidempi matka, sekä junaksi olisi valikoitunut (kallis) TGV. Epernayhin pääsi paikallisjunalla. Kiva reissu sekin, ja olisi hyvin pärjännyt englannilla.

Ps. rue de Lanneau oli yhteen aikaan rue du Puits-Certain. Totta kai meidän piti kävellä latinalaiskorttelissa! Olin jo kotona printannut valmiiksi Google mapsista kartan, josta näkyi kaikki romaanin kannalta oleelliset paikat. Vaikka tietysti 1600-luvulla siellä näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään.

ATC Kirjallisuus - avain unelmiin

Kirjallisuus - avain unelmiin. Tämä ATC valmistui Koukussa Kortteihin -vaihtoon (ja on siis vaihdettu jo), jossa tehtävänä oli käyttää korttiin yksinomaan kierrätysmateriaaleja. Tausta on vanhaa hyllypaperia, kuva ranskalaisesta hotellimainoksesta, kirjat Ikean kuvastosta, muut tilpehöörit Elloksen mainoksesta. Nauha on neulepuseron ripustuslenkki. Pahvi, jolle kortin kasasin, on ilmeisesti suolapurkista. Leikkelen nykyään kaikki pahvirasiat korttipohjiksi, jos eivät ole liian pieniä. Isompiakin pahveja on silti hyvä säilyttää, jos tarvitsee tehdä onnittelukortteja tai vahvistaa muistikirjan kansia.

Myönnän, että pahvin takana oleva nimitarra on tuloste, johon en ole käyttänyt kierrätysmateriaaleja. Keksin yhdessä vaiheessa tehdä itselleni ATC-nimilapun, joita printtaan tarra-arkille niin monta kuin mahtuu. Siinä on kätevästi kaikki perustiedot aina valmiina, tarvitsee vain täydentää kortin nimi ja päiväys. Tarra-arkin ylijäämäreunoista saa kirjekuoren sulkijoita.;)

Viinikirja Jussille

Kauppalehden mukaan viiniharrastuksen aloittamiseen tarvitaan 10 000 € alkupääoma kunnollisen viinikaapin ja kokoelman ostamista varten. Tämän tiedon kuuleminen inspiroi tekemään Jussille kirjan viinitietojen merkitsemistä varten. Olen nimittäin aivan eri mieltä Kauppalehden kanssa - viiniharrastuksen aloittamista varten tarvitaan vain itsetehty muistikirja ja satunnaisesti jokin pullo Alkon 6 - 8 € valikoimista, risteily ja ulkomaanmatka.;)

Jussi kiinnostui jokin aika sitten rypäleistä ja muusta edistyneemmästä viinitietoudesta. Vitsailin, että se on hänen 40v. kriisinsä.;) Itselleni viinit ovat olleet luokitukseltaan hyvää - juotavaa - pahaa. Juuri sen enempää en ole niistä tiennyt. Mutta kuten kirjasta näkyy, oma inspiraationi tälle alalle tulee menneisyydestä ja kirjallisuudesta. Olen tosin tehnyt sen aivan Jussia ajatellen, onhan hän ruvennut fanittamaan romaanini hahmoja.

Sivut, joilla on kohdat nimelle, maalle, arvosanalle, rypäleelle, jne. koostin Open Officella käyttäen vesileimaksi asettamaani ilmaista digileimaa. Fonttina vanha tuttu Renaissance. Printtasin 4 sivua kerrallaan yhdelle A4 tarra-arkille. Kiinnitin jokaisen niistä valkoiselle vesiväripaperille (tarjouslehtiöstä). Jos varastoissa olisi ollut riittävästi jotain sopivaa värillistä kartonkia, olisin käyttänyt sitä, muttei ollut. Sivuja nimittäin oli muistini mukaan 32. Läiskin kulmiin leimat VersaColorin burgundy-sävyllä. Teksti "Wine" on myös leimattu.

Reiät sivuihin tein tavallisella reittäjällä. Kannet on alkujaan muistaakseni lakanapakkauksen tukipahvia, jonka päälle liimasin skräppipaperia sisäpuoleksi ja pronssin hohtoista käärepaperia päälipuoleksi. Sillä käsittelyllä tuosta pahvista sai tosi kovaa. Kansien reiät tein katkoteräveitsellä. Pujotin paperinarua kaikkien reikien läpi. Koska se tuntui pysyvän hieman epävakaasti rusetilla, laitoin varmistukseksi neulepuseron kauluksesta peräisin olevaa nauhaa. Nykyään on tosi usein etenkin neuleissa jonkinlaisia pitkiä ripustusnauhoja, joista saa aivan loistavaa askartelumateriaalia. Kansien ja nimikelapun reunoja käsittelin vielä kevyesti DistressInkin sävyllä walnut stain.

It's all about the Vintage and Beauty -bloginamu

It's all about the Vintage and Beauty -haasteblogi järjestää arvonnan 1-vuotissynttäreidensä kunniaksi. Olen mielelläni osallistunut heidän haasteisiinsa aina kun ylipäänsä johonkin keksin osallistua.;) Teen joka tapauksessa paljon vintage-henkistä, kortteja ja muuta.

Uusi muistikirja kierreselkävihosta

Olen jo jonkin aikaa tehnyt muistiinpanoja romaanikäsikirjoituksen printtiliuskojen takapuolille. Edellinen muistikirjani tuli täyteen.=) Nyt viimein sain aikaiseksi tehdä uuden samalla tekniikalla, joskin tällä kertaa leimasin kuviot itse ja liimasin kansiin pitsiä. Leimasinjäljestä näkee, ettei työtä välttämättä pitäisi aina tehdä aamuyöllä. Ruusuleimasimet ostin käytettynä, enkä huomannut ruveta "trimmailemaan" niistä ylimääräisiä reunoja ennen kuin vahinko oli jo sattunut. Aamuyön oivalluksia sekin, että tartun katkoteräveitseen puolinukuksissa ja alan leikata leimasinkumia.;p Mutta kaikki meni hyvin - ei haavoja, leimat ehjiä edelleen.

Jotenkin vihkon kannessa tuo leimasinsotku ei silti niin haittaa. Jussi ei edes pannut sitä merkille, kun ensimmäistä kertaa näki. Kannen sisäpuolelle kiinnitin musteella kirjoittamani Eeva Kilven viisauden "On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää."

Se tuntui hyvin osuvalta. Olemme menossa kirjoituskurssille työväenopistoon, ja olen vasta joutunut toteamaan, kuinka osaamaton todella olenkaan kirjoittajana. Siitä huolimatta, että romaani on joka kirjoituskerralla parantunut. Tähän vihkoon on tarkoitus kirjata ajatuksia editointia ja mahdollista seuraavaa versiota varten. Yritän pitää mielessäni jatkuvasti, että kirjoitan vain itselleni, mutta pidän hyvästä kirjallisuudesta. Siksi yritän saada kaiken hiottua niin hyvin, että voin itse olla tyytyväinen lopputulokseen. Voi olla järkevää pistää tämän version jälkeen tarina tauolle joksikin aikaa, tehdä taustatyötä ja harjoitella kirjoittamista ylipäätään. Ideoin myös osallistumista NaNoWriMoon romaanilla, joka voisi toimia luonnoksen omaisena käsikirjoituksena "jatko-osalle". Todellisuudessa se kertoo edeltävistä tapahtumista.

Miten muistikirja on tehty:
1. ota kierreselkäinen vihko
2. vahvista kannet sisäpuolelta pahvilla
3. koristele kannet etupuolelta, sisäpuoleltakin jos haluat

Itse vannon nykyään kaksipuoleisen teipin nimiin. Askartelukauppojen myymä suojapaperillinen teippi on halvempaa kuin kirjakaupoissa myytävä tavallisen teipin oloinen. Astman takia liiman käyttöä täytyy vähän rajoittaa. Pitsejä joutuu silti yleensä liimaamaan, jolloin käytän tavallista "erikeepperiä". Kirjanmerkkejä liimailen tavallisella liimapuikolla.

Kortti 4-vuotiaalle

Syntymäpäiväkortti 4-vuotiaalle pojalle, joka pitää punaisesta. Todennäköisesti kaikki lapset pitävät kimaltavista asioista, joten siksi lisäsin tähän kimalletta, vaikka sitä nyt onkin ympäri työhuonetta. Nauha kortissa on heräteostos Intohimona Askartelusta: luonnonväristä kangasnauhaa, johon voi leimata omat kuvionsa.

On muuten ihan tyhmää, että pojille tarkoitetut asiat on melko tiukasti värikoodattu sinisen, mustan, joskus vihreänkin sävyihin. Muistakaahan, että Salama McQueen (Autot-elokuvan sankari) on punainen! Linnanmäen rekkarallissakin oli vuosi sitten vain yksi punainen rekka. Mustaan joutumista ei juuri edes helpottanut selitys, että se on isän auton värinen, vaikka silloin vajaa 3-vuotias nielikin pettymyksensä urheasti.

Toinen arkinen asia, jonka mieluusti muuttaisin, olisi lapsille tarkoitettujen vanukkaiden yms. sijoittelu ruokakaupassa. Kiitettävän hieno keksintö ovat ne automalliset ostoskärryt, joissa pieni viihtyy erinomaisesti. Mutta miksi lehmän kuvalla varustettu lisäaine-sokerimössö on sijoitettu juuri sille korkeudelle, mistä autokärryssä istuva pikkulapsi sen havaitsee? Eikö kaiken järjen mukaan juuri sellaiset tuotteet pitäisi sijoittaa niin korkealle, että niihin yltävät vain aikuiset ja isommat lapset, joille oletettavasti on paljon helpompaa järkeillä, miksei kyseistä vanukasta osteta tänään? Ts. isommalla järki jo toimii, kun 2-4v. ei oikein vielä ymmärrä asioita.