Fiktionistien haaste "Prinsessa"

Tässä huonoa runoa Fiktionistien tämän viikon haasteeseen:

Prinsessa tornissa korkeassa

tuolissaan istuu mieli maassa

murhe painaa lakkaamatta

eikä lämmitä hiipuva takka

”Yksin olen, ah ja oi

urhot ei torniin kiivetä voi

Täällä mä istun vahtien liettä

kun hovineidot sinkkuelämää viettää”

Kuuluu ulkoa siipien lepatusta

Onko se pulu vai korppi musta?

Uutta ilmaa saa takan hiilet

kun katosta alkaa putoilla tiilet

Kun tiilet katosta lakoaa

otus suunnaton torniin kurkistaa

pää sarvekas, silmä keltainen

savu sieraimista tupruten

suomujen peitossa alta ja yltä

siivillä mittaa viisitoista syltä

Tuumii prinsessa: ”Tajusin juuri,

tuo on linnuksi liian suuri”

Lohikäärme tuskissaan kiemurtaa

suomujen alta kutittaa

mut prinsessa rapsuttaa kaikkialta

hyvää tekee, etenkin vatsan alta

”On se nyt kumma jos tuota pelkään”

Prinsessa kapuaa otuksen selkään

Siivet valtavat alkaa lennon itään

eikä prinsessa kyydissä paina mitään

Lohikäärmeen luolaan aurinko paistaa

grillattu lammas maukkaalta maistaa

eikä kylmä oo enää prinsessalla

lohikäärmeen mahtavan siiven alla

Fiktionistien haaste: huono scifi-raapale

Tämänkertaiseen Fiktionistien kuvahaasteeseen:

Merkkivalo syttyi laukaisualustan pylonissa ja kevyt rynnäkköalus ampaisi matkaan. Ilmakehän sininen tummeni hiljalleen mustaksi ja aluksen punainen nanopinnoite puhkesi tähtien valossa kirkkaaseen taisteluhehkuun. Pilotti otti suunnan kohti synkeää laivuetta, joka kohta olisi riittävän lähellä laukaisemaan torpedonsa. Sädetykkien näytöt ilmoittivat täyttä energiatasoa. Kuudentoista valovuoden päästä matkaa taittaneet muukalaiset saisivat kuuman vastaanoton. Harmaat vihollisalukset, joiden oudot muodot kertoivat niiden lähettämän sivilisaation totaalisesta vieraudesta, levittäytyivät ja niiden pitkistä ulokkeista alkoi sataa jotain oranssia. Pilotti teki väistöliikkeen ja tajusi samalla, että ohitse sinkoavissa ammuksissa oli jotain tuttua. Pian tämän jälkeen rynnäkköaluksen moottorit sammuivat kun maaliinhakeutuvat porkkanat tukkivat moottorien suuttimet. Avaruusjänisten invaasiota ei estänyt mikään.

Huonon kirjoittamisen iloa

Elina perusti uuden blogin nimeltä Fiktionistit. Se haastaa viikoittain kirjoittamaan huonon runon tai raapaleen mitä hämärimmistä aiheista ja tarkoituksena on, että kirjoittaminen olisi hauskaa ilman itsekritiikkiä. Ensimmäisen haasteen eläinsadusta kirjoitin ensin pitkän version, jonka sitten tiivistin sadan sanan mittaiseksi raapaleeksi. Raapale löytyy tuolta haasteen kommenteista ja tässä on sadun pitempi versio:


Olipa kerran pikku linnunpoika, joka hieman kasvettuaan alkoi kummastella kotiolojaan. Aikansa ihmeteltyään se viimein uskaltautui kysymään vanhemmiltaan:
– Äiskä ja iskä, miksi minä olen näin iso kun te olette noin pieniä?
Perheenisä, Lalli Leppälintu, kiemurteli aikansa mutta vastasi sitten:
– Se, poikaseni, johtuu ihan vain siitä, että äitisi syöttää sinua niin mahtavan hyvin. Toukissa on kovasti paljon proteiinia ja se kasvattaa lihasmassaa.
Lalli oli nuoruudessaan treenannut kovasti ja ollut aikoinaan jopa mestari lintujen painonnostokisoissa, mistä se oli usein kertonut pikku poikaselleen. Niinpä se arveli selityksen menevän täydestä pikku untuvikkoon.

Linnunpoika ei kuitenkaan ollut vielä tyytyväinen, vaan kysyi vielä lisäksi:
– Miksi minä olen tällainen harmaanruskea, kun te olette noin keltaisia?
Äiti, Laura Leppälintu, oli ollut biokemisti ennen kuin oli jättäytynyt kotiäidiksi, ja selitti poikaselleen vakuuttavasti:
– Sinä olet kasvanut niin nopeasti, ettei pigmentintuotantosi ole ehtinyt mukaan. Mutta kunhan vielä vähän vartut, niin sinusta tulee oikein kauniin värinen.

Linnunpoika oli hetken hiljaa ja kysyi sitten:
– Miksi minä sitten laulan ihan eri tavalla kuin te?
Se avasi nokkansa ja ulos kajahti kuuluvasti ”kukkuu, kukkuu!” johon yllättäen vastasi toinen samanlainen ääni kaukaisuudesta.
– Kuka on tuo, joka laulaa samalla tavalla kuin minä? linnunpoika kysyi.
– Kai meidän pitää kertoa totuus, isä sanoi. – Tuo on sinun oikea äitisi. Me olemme adoptoineet sinut.

Siitä  hetkestä lähtien perheessä vallitsi rauha ja sopusointu kun kätketyt salaisuudet eivät enää vaivanneet ketään. Sen pituinen se.

Elinan uusi blogi, Paperinmakuisia mustetahroja

http://paperiajamustetta.blogspot.fi/

Olen aloittanut uuden blogin, joka toteuttaa hieman toisenlaista konseptia. Nimitän sitä luovaksi lifestyleksi.:)

Luova Luola säilyy edelleen netissä, ja Jussi varmaankin postailee neuleitaan tänne. Katsotaan, miten blogijutut kehkeytyy, tarkka linja on vielä hieman hakusessa.

Hanhensulka piirtää elämäni

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Tulin viime yönä lukeneeksi omia vanhoja kouluaineitani, jotka sattuivat olemaan digimuodossa ja aukesivat Word Padilla. Paitsi hupaisia, ne herättivät myös ajatuksia. Siitä miten vähän osasin arvostaa itseäni silloin ja miten vähän tiesin maailmasta.

Toisaalta mitä vanhemmaksi tulen, sitä lähemmäksi käyn kuolemaa - josta kirjoitin paljon jo teininä. Ja oikeasti osasin kirjoittaa. Paradoksaalista kyllä, näen sen itse vasta nyt yli 20 vuotta myöhemmin opittuani enemmän kirjoittamisesta.

Tämä taannoin kynäilemäni sonetti ja siitä inspiroitunut skräppileiska tekevät kunniaa pikku teinigootille, sille synkälle sisäiselle lapselleni.:)

Kiitokset skräppimateriaaleista: Shabby Princess

Unen poetiikkaa

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Facebookissa sattui vastaan myynnissä oleva ihana vanha maalaistalo. Vaan eihän meillä ole mahdollisuutta sellaiseen tällä hetkellä.

Askartelut on useinkin mielessä, mutta aikani kuluu suurimmaksi osaksi muuhun. Opiskelen nykyään luovaa kirjoittamista päätoimisesti, ja romaaniprojekti siirtyi seuraavaan versioon. Tiedän, että olen puhunut asiasta jo muutaman vuoden, mutta kirjoittajana kehittyminen ja tarinan muotoutuminen ottaa aikansa.

Kiitokset skräppimateriaaleista: cloaks, Raspberry Road Designs

Sonetti tästä päivästä

Pöly haisee harmaalle
kalsarit makaavat sohvalla
kaurapuuroa villaisella peitolla
olemme käymässä marraskuun unille.

Tyynyt seurana meille
pölypallot ja minä sohvan alla
maailma ja taivas tuolla
kaukana, käyvät harmaille tuville.

Sytytän kynttilän luolassa
sohvan pohja hohkaa vaneria
puu on kova, kirja pehmeä.

Viihdyn onnettomuuteni huomassa
puupalttoo yllä, kädessä paperia
harmaan seassa kynttilän valo kelmeä.

Satunnaisia sanoja

Leikkasin lehdistä noin kolmisenkymmentä satunnaista sanaa kirjoitusporukkamme harjoitusta varten. Inspiroiduin itsekin runoilemaan:

Nautinnot: pannaan.
Ajatuksissani matkustan harhaan,
sydämeni poimii ristiriitoja;
pelimiehille kokeillaan käyttömaksuja.
Satoi horkkatautisesti,
kävelin kirjahyllylle.
Radiossa keskusteltiin ruuhka-ajoista.
Nauroin.
Ritarit kieltäytyvät liikkumasta markkinoilla.

Limerikkihaaste

Lonkeropiirakan Korppisusi haastoi keksimään limerikin. Haaste on peräisin Valkoisen Kirahvin Opuscolo-blogista.

Haastekuvan on ottanut Valkoinen Kirahvi

L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin: 

1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)

4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 


Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!



 Jatkan tässä Korppisuden zombiteemaa:

Zombien valtaan jos joutuu Vantaa
taidan rahani kapakkaan kantaa
Paikallisella ostarilla
lajitoverit juottolan terassilla
ne rauhassa olla antaa


En nyt nimeä ketään haastetuksi mutta jokainen meidän blogia seuraava saa vapaasti osallistua.

Koiralenkillä

Koiralenkillä asussa, johon kuuluu kahdesta T-paidasta ommeltu hame ja vanha neulepusero, josta olen leikannut hihat ja poistanut olkatoppaukset.

Xena täytti kuun alussa 15v.

Blogi on jälleen viettänyt hiljaiseloa. Olen omistautunut kirjoittamiselle ja saanut romaanikäsiksen raakaversion valmiiksi.:) Runsaat 600 sivua mittaa tällä hetkellä, mutta editoinnin myötä sekin määrä tulee muuttumaan.

Jussi on samoin kirjoitellut romaanikäsiksen ensimmäisen version valmiiksi, sekä työskennellyt neuleprojektiensa parissa. Kuvia luvassa, kunhan tulee valmista.:)